Pulling the right strings

It’s Guitar, I admit or the bass…. Seriously I was low with what happened last night. Disappointment is understatement. So morning started with good sounds, with uplift.

I believe that what we, you, they are sharing is meant to be so. If we cannot comprehend or translate something, it is not meant for us or it is not the correct time to receive that message. Sometimes this can be very frustrating or disappointing, like it was for me last night. But I must grow through it as they say, not grow around it, but simply through it. I will not learn the lesson if I only accept one part or some part of it. Sometimes it is not what I did, but what someone else did or didn’t. So I must also learn to see the big picture. I must learn to be patient and forgiving. We are all connected. There is no right way or only my way. There is the correct way, and a way both parties or whoever is involved can accept. It is most often the middle way, that we must walk. To give up on your perfect and narrow-minded perception, to walk half-way to meet the other person or the situation. The fight is not the solution. The negotiation is. We can only form a new perception through valid argument, which we are comfortable enough to accept. The transformation is a slow process and also very private process, that cannot be rushed.

So give time to your own formation and transformation.

Lovely weekend to you all! Yours loving sister Titta Hannele

Muistojen kujalla

23.11.69

Ehkä viidenkympin kriisi lähestyy, ehkä ei. Historia ja suku, nimet ja menneet ajat muodostavat jatkumoa, meidän DNA:mme. Henkinen perintömme, halusimmepa sitä tai emme, on meihin kirjoitettu. Moni nimi suvussa on vaiettu, moni historian lehti on tietoisesti jätetty unohduksen tilaan sen vuoksi, että se on jotenkin häpeällinen tai liian traaginen kerrottavaksi. Meillä jokaisella on luurankoja sukumme kaapeissa. Meidän lähihistoriamme ”karmivuus” ja traumaattisuus on se työ, jota meidän nyt tulisi tehdä, työstää ja puhdistaa. Kenties ne joiden nimiä ei mainita, ovat olleet mustia lampaita, muiden tuomioista johtuen. Kenties heidän valintansa eivät ole olleetkaan niin mustia kuin heidän sukunsa haluaa ne muistaa. Kenties ne unohdetut eivät ole olleetkaan niitä joiden nimet meidän olisi tullut unohtaa. Ehkä kaikki palat on ensin nähtävä ja käänneltävä sitten niitä käsissään, jotta voisi arvioida palojen arvon ja todellisuden ennen niiden asettamista paikoilleen.

Itse ihmettelin tänään yhden sukumme jäsenen kuolinpäivän puuttumista. Muistini ei muista ja joitakin asioita ei puhuta. Suru kohtaa minut tässä asiassa, vaikka en häntä koskaan tuntenut. Sitten jatkoin jo omaa matkaa muistojen kujalla. Ihailin kauniita nimiä, esi-vanhempiani ja heidän ponnistuksiaan. Pintaa raapaisten ja vain pienen palan verran tiedän taustoja heidän matkastaan rakentaa tätä maata.

Siitä astuin syvälle itseeni ja katselin itseäni vauvana, ruskeatukkaisena, sinisilmäisenä. Tiedän oleeni erityisen vaikea lapsi. Seurasin kasvukäyriäni ja erityisesti poikkeamia ja niiden poikkeamien mahdollisia syitä ja vaikutuksia siihen kuka minusta on tullut. Itkin sitä intuitiivista tietoa, ja niitä syvältä kouraisevia kauheuksia joita käsitin. Välillä luin vauvakirjani kauniita runoja ja itkin niitäkin, äitinä, lapsena, aikuisena, erityisesti kaiketi parantuvana aikuisena tai eheytyvänä aikuisena.

Ensimäinen runo

Lapsen kehto – valtakunta suurin,
Siinä nukkuu pieni äärettömyys.

Salaperäinen on kehto keinuessaan:
siinä tuuditellaan tulevaisuus.
Siinä odottavat kapaloissaan
kaikki voimat, kaikki tapahtumat,
kaikki viattomuus, kaikki synnit,
koko mystillinen ihmiselo.
Uuno Kaila

Toinen runo

Sadun loppua sen en kuule
minä milloinkaan kenties.
Sanat kummalliset ja armaat:
”Tuli metsästä pieni mies -”
Puut mustat kumartuivat
hänen jalkainsa askeliin,
kuun valossa varvut uivat –
en tiedä, luulen niin.
Aale Tynni

Ehkä kaikki mitä tällä tarinalla on lukijalle merkitystä on se, että meidän on uskallettava kohdata lapsuutemme voidaksemme kasvaa aikuisiksi, siis ihan aikuisten oikeasti aikuisiksi. Meidän on tunnettava kasvattajamme ja keties tuomittava hiedän tekonsa tai tapansa kasvattaa. Vain sillä tavoin kykenemme muuttamaan tulevaisuutta ja tapaamme kasvattaa kenties omia lapsiamme tai toimia ylipäänsä vastuullisesti ja aikuismaisesti yhteiskunnassa. On myös hyvä muistaa, että vaikka ”joutuisimme” tuomitsemaan omat vanhempamme tai paremminkin heidän tekonsa tai tapansa toimia, ei se tarkoita sitä, että emme voisi rakastaa ja rakentaa uudestaan suhdetta puhtaammalle ja terveemmälle pohjalla. Meidän vanhempamme tai kasvattajamme ovat maallisia vanhempiamme, heikkouksineen. Antakaamme siis anteeksi heille, heidän virheensä Jumalan edessä jos emme muuten. Jokaisella on virheensä, ei siis tarrauduta liiaksi niihin likatahroihin, vaan katsotaan mieluummin kokonaisuutta ja potentiaalisia mahdollisuuksia. Ymmärretään, että jokainen voi kasvaa ja kehittyä. Jos he tai sinä itse et ole valmis, niin anna asiat Jumalan käsiin ja rukoile muutosta parempaan. Jos et löydä sanoja, muista että rakkaus on sanattomista tavoista voimakkain. Hyvä tahto ja vihan vastaisuus muuttavat omaa elämää ja toisten elämää paljon enemmän kuin kiukuttelu, herjaaminen, panettelu, tai moraalisaarna. Ole rakkauden esikuva. Ymmärrä mitä todellinen rakkaus on ja miten se itseään ilmaisee.

Ihanaa kevättä kaikille! Toivon kukkia mielenne ravinnoksi! Hengen ja ruumiin ravintoa terveydeksenne! Olkoon toukokuu runsauden ja veljeyden kuukausi meille kaikille! Aamen.

Teidän uskollinen sisarenne pohjoisessa maassa

RESHARE: Ravitsemusasiantuntija: Vältä näitä ruoka-aineita

Lähde: Studio 55 MTV (julkaistu 27.1.14)

https://www.studio55.fi/terveys/article/ravitsemusasiantuntija-valta-naita-ruoka-aineita/2769632

Haastattelu ja artikkeli suoliston terveyden merkityksestä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Suolistolla on suuri vaikutus myös ihmisen vastustuskykyyn, sillä noin 80 prosenttia immuunipuolustuksen soluista sijaitsee suolistossa.

– Bakteerikanta suolistossa vaikuttaa siihen, että suolisto toimii vahvan vastustuskyvyn lähettiläänä, Heinonen kertoo.

Heinosen mukaan suoliston ja muun kehon terveyden kannalta olisi hyvä välttää ainakin kolmea erilaista ruoka-aineryhmää. Ensimmäinen niistä on teollisesti prosessoidut, raffinoidut öljyt.

– Niistä syntyy tulehduksia, aivotoiminnan ongelmia ja solukalvot menevät huonoon kuntoon, Heinonen kertoo.

Myös teollisesti prosessoidut valkojauhotuotteet kannattaisi Heinosen mukaan jättää kokonaan pois ruokavaliosta.

– Voisi ajatella, että niistä tulisi reumaattisia vaivoja, allergioita, yliherkkyyttä ja päänsärkyä. Niissä ei ole mitään tarjottavaa elimistölle.

Lisäksi Heinonen toteaa, että ihmisten kannattaisi välttää sokerinkäyttöä. Hänen mukaansa suomalaiset käyttävät kuukaudessa keskimäärin melkein kolme kiloa sokeria.

Liiallinen sokerinkäyttö vaikuttaa sokeriaineenvaihduntaamme, eli insuliinin määrään elimistössämme. Heinosen mielestä hormonitoiminnan ollessa sekaisin kannattaisi aina ensimmäisenä miettiä sokeriaineenvaihduntaa.

– Jo tämä meidän ruokavaliomme saa aikaiseksi sen, että sokeriaineenvaihduntamme on yleensä häiriintynyt. Jos se korjataan, saadaan yleensä aivan mahtavia tuloksia terveydelle.

lähde: Studio 55 artikkeli. MTV

Terveytemme on kaiken hyvinvoinnin perusta. Oletamme, että joku muu tietää meitä paremmin, mutta voi myös olla, että joku, kuten isot toimijat lääketeollisuudessa toimivat meitä vastaan. Meidän tulisi löytää syy, ennemmin kuin sammutella ”paloja” tai poistaa vain oireita. Moni kehitetty ”lääke”, ei hoida tai poista ongelmaa vaan pitää vain oireita poissa. Meidän on juurittava irti pahan olomme syy ja se tarkoittaa monesti sitä, että meidän on oltava valmiita arvioimaan omien elintapojemme terveysvaikutuksia.

Suoliston hyvinvointi on niin tärkeässä osassa kehomme hyvinvoinnille, että sen huonovointisuus, lisää tulehdusriskiä kaikkialla kehossa. Pitkittynyt stressi ja tulehdus kun ovat monien vakavien ja kroonisten sairauksien alkusyitä. Meidän tulee olla tietoisia ja ottaa vastuu kehonhuollosta, stressin purkamisesta, oikeasta ravinnosta, riittävästä levosta, ympäristön puhtaudesta jne.

Tässä vielä toinen tulehduksiin ja niiden ehkäisyyn liittyvä video. Mielestäni tämä antaa lisää vihjeitä ja keinoja, kuinka meistä jokainen voi parantaa terveyttään pienilläkin muutoksilla. Tämä aihe on itselle läheinen. Omakohtaisesti olen saanut apua sitruuna-vesi juomasta (suoliston puhdistamiseen), inkiväärijuuri kapseleista kuureittain (hillitsemään tulehdusta), Garmolis munkkitipat (niveliin hierottuna edistämään nivelen paranemista), Garmolis tipat (veteen sekoitettuna edistämään sisäisesti tulehduksien parantumista ja flunssan oireisiin), magnesiumin käyttö päivittäin ravintolisänä edistämään nivelten liikkuvuutta ja estämään kankeutta ja kramppeja, magnesium suihke nivelille edistämään nivelten kivutonta liikkuvuutta. Tietysti runsas puhdas vesi, huuhtomaan toksiineja ja uudistamaan kehoa. Holistinen hyvinvointi alkaa ihmisestä ja hänen omasta käsityskyvystään, ei lääkepurkeista! Hyvää kevättä kaikille!

Rohkeana ja avoimena ymmärtämään itseään paremmin

https://www.youtube.com/channel/UCLyYEq4ODlw3OD9qhGqwimw

https://www.youtube.com/channel/UCRuJMENPfFiMYoqCXleDLLQ

Tässä muutama hieno Anime Chibli studioiden tuotannosta. Olemme tyttäreni kanssa viettäneet lauantai-iltaisin leffailtoja. Tämä leffailta-juttu alkoi Star Wars episodien katselulla ja olemme nyt jatkaneet yhteisiä hetkiä Japanilaisten piirroselokuvien seurassa. Meillä on tapana laittaa pop.cornia ja jutella leffan jälkeen.

Ostin nämä kaksi elokuvaa käydessämme taidemyyntinäyttelyssä Kaapelitehtaalla muutama päivä sitten. Intuitiivisesti valitsin prinsessa Kaguya:n tarinan ja toinen tarina tuli vastauksena pitkään pohdintaani muistosta, kun näin Sydämen Kuiskauksen televisiosta. Olen puhunut siitä tyttärelleni ja tahdoin hänen näkevän tarinan.

Kuten aina, on minulle kaikki elämän tarinat ja eteeni tuodut asiat merkityksellisiä monella tasolla. Vastauksia ja viitauksia joihinkin asiohin syvemmältä tasolta. Monesti joku teema selvittyy tai avautuu uudella tavalla, kun katsoo tuttujakin asioita kuten elokuvia uudella tavalla. Voimme sijoittaa itsemme objektiivisempaan tai joskus subjektiivisempaan osaan kerrottua tarinaa. Joskus on hyvä palata vanhoihin kirjoihin tai elokuviin vuosien jälkeen, koska ne voivat paljastaa asioita uudella tavalla.

Ulkoinen maailmamme peilaa meille sitä mitä pohdimme tai koemme sisällämme. Toki ulkoiseen sekoittuu kollektiivisuuden koko kirjo. Me peilaamme toisille heidän tarvitsemiaan asioita ja he peilaavat meihin sitä mitä me tarvitsemme ja sitten on lopulta vielä yhteiskunnallinen ja globaali taso. Mikään ei ole siis niin yksinkertaisesti tulkittavissa kuin voisi ensi katsomalta olettaa, mutta jos kykenemme olemaan omana itsenämme ja tietoisina ajatuksistamme kykenemme paremmin tekemään yhteenvetoja siitä, mitä kukin tapahtuma tai asia eteemme tuotuna edustaa. Olen oppinut näkemään myös sen, että oma sisäinen näyttäytyy minun henkilökohtaisessa kokemuksessani, mutta myös ulkoisessa kokemusmaailmassa ja suuremmassa mittakaavassa. Ajatus siitä, että olemme kaikki yhtä ja kaikkien negatiivisuus tai positiivisuus vaikuttaa kokonaiskuvaan on se, mitä olemme rakentamassa ja ymmärtämässä nyt uudella tavalla.

Antaudun siis riittävällä tavalla uusien mielenkiinnonkohteiden ja asioden tutkiskelulle. Katselen ja kuuntelen toisten ajatuksia ja muodostan käsitystä ja teen omia johtopäätöksiä. Kehitän, en tyydy minulle annettuun yhteen vastaukseen tai jonkun toisen mielipiteeseen. En ota mitään kiveen hakattuna totuutena, vaan paremminkin ikuisesti kehittyvänä ja vaihtuvana kehityskulkuna. Kaikki voi palvella omaa kehitystä jos niin sallimme, mutta jos ryhdymme sokeasti seuraamaan ja luottamaan, voimme päätyä lopulta samanlaiseen laventelilullaan, mistä olemme nyt niin kovasti pyrkineet pois. On siis venytettävä etsintänsä rajoja, uusille alueille, uusille sivuille ja uusiin ihmiskontakteihin. On oletettava, että joskus yllättävä taho kertoo meille sen, mitä olemme tahtoneet löytää. Mikään ei ole itsestäänselvää, ja mitään ei saisi sellaisena pitääkään.

Hyviä etsintöjä ja mahtavaa kevätaikaa kaikille!

Terveisin Titta Hannele

Ei se mitä sinulla on vaan miten käytät sitä mitä sinulla on

”Ei se mitä sinulla on vaan miten käytät sitä mitä sinulla on.” Kuinka usein ihminen näkeekään puutteen, vertaa sitä mitä itsellä ei ole ja mitä jollain toisella on? Kuinka monesti keräämme tietoa, taitoja tai tavaroita kotiimme vain jättääksemme ne lojumaan ja käyttämättömiksi? Mielikuvituksemme ja ymmärryksemme käyttötavoista tai uudelleensovelluksesta on niin kovin rajoittunut. Mieluummin käytämme suunnattoman määrän energiaa ja resursseja luodaksemme jotain uutta ja hienoa.

Emmekö voisi katsella olemassaolevaa uusin silmin, ikäänkuin lapsen ihmetyksellä, kuin sellainen jolla ei ole mitään käsitystä siitä mikä tavaran alkuperäinen tarkoitus on? Samoin kuin taidot ja tiedot, joita olemme oppineet elämässämme, joille voisimme koittaa löytää uuden soveltamisalueen ja käyttötavan. Esimerkikisi yhdistämällä kahta tai useampaa taitoa, joita osaa, uudelleen yhdeksi käytettäväksi ja hyödylliseksi palveluksi tai tuotteeksi. Kun otamme tällaisen ajattelun käyttöön luomme tulevaisuuttamme eteenpäin ajatuksillamme ja luomme sitä kautta mahdollisuuksien potentiaalia, kutsumme luoksemme uusia mahdollisuuksia ja uusia resursseja. Meidän ajatuksemme ovat luovia ja jos annamme epäuskolle valtaa ja näemme vain mahdottomuuden ja nojaamme vain siihen mitä voimme konkreettisesti nähdä tai tietää, rajoitamme luovaa virtaamme ja tulevaisuuden mahdollisuuksia. Yksinkertaisimmillaan tätä sattumaksi kutsuttua ilmiötä voisi kuvata sillä, kun ajattelet jotakuta ja pian hän esim. soittaa sinulle. Sattumaa ei ole olemassa. Ihmisellä on kyky keskustella toisen kanssa toisenlaisella yhteydellä kuin vain konkreettisella ja näkyvällä tavalla. Me olemme kaikki yhteydessä toisiimme ja ajatuksien avulla kutsumme niitä henkilöitä ja niitä mahdollisuuksia, joista on meille ”hyötyä” tai niitä joita kuvittelemme. Hyvässä ja pahassa ajatuksemme kutsuvat luokseen mahdollisuuksia ja ihmisiä.

Kuinka voisimme olla luovempia ja keskittyä mahdollisuuksiin puutteen sijaan? Tärkeintä on kaiketi keskittyä enemmänkin siihen, että käyttää sitä mitä ON ja on tietoinen siitä että on SAANUT taidon tai vaurautta (henkistä tai materiaalista), mitä voi hyödyntää omassa elämässään. Siinä mielessä annetut neuvot vastakkaisten osapuolien, dualististen näkemysten, osalta ovat varsin hyödyttömiä ja lietsovat vain vanhaa herravihaa tai katkeruutta ja sitä että lopulta kumpikaan osapuoli ei osaa lähentyä toisiaan tai näe toistensa näkökulmaa yhtään paremmin kuin aiemminkaan. Tietyllä tavalla vastakkainasettelu pitää meidät sidottuna kapeutuneeseen ja vajavaiseen tapaan toimia tai nähdä mitään uutta missään. On siis nähtävä omistavansa taito tai tavara uudelleen arvokkaana ja toimivana itselle ja jos se ei olekaan enää käyttökelpoinen itselle voisi ajatella että sillä voisi olla käyttötarkoitus jollekin toiselle. Voi myös yrittää nähdä vastakkaisen puolen ajatukset yrityksensä näyttää tilanteemme toinen näkökulma. Vastapuoli on peili, ei välttämättä virheetön tai kaipaamamme vastaus, ei välttämättä ymmärtäjä tilanteellemme vaan vain toinen näkökulma asiaan.

Toinen vaurauden näkökulma on siinä, miten näemme ajan. Näemmekö ajan resurssina vai pidämmekö sitä jotenkin itsestäänselvyytenä osana elämää? Miten käytät sen mitä sinulla on? Mikä on sen tarkoitus että toisella on aina kiire tai toisella vain vapaata? Miten kokemus hyödyllisyydestä tai hyödyttömyydestä ja sitä kautta itsetunnosta vaikuttaa siihen miten käytämme sitä mitä meillä on? Varsin merkityksellisiä kysymyksiä kaikki ja jokaisella näihin kysymyksiin on oma yksilöllinen vastaus. Meidän vapautemme on juuri sitä, että osaamme käyttää hyödyksi tämän päivän ja nämä haasteet tai annetut mahdollisuudet. Aika on resursseista merkittävämpiä, vaikka spirituaalisessa maailmassa ja kvanttifysiikan näkökulmasta katsottuna aikaa ei ole olemassa. Nämä asiat ovat kovin sekoittavia ja vaativat ymmärryksen tasolla vanhasta poikkeavaa ajattelua ja itsestäänselvyydestä tai lienaarisuudesta luopumista. On siis hyvä pysyä nyt aluksi vauraudessa ja käsityksessä siitä, että aika on vaurauden resurssi. Sanonta kuuluukin, että köyhä voi olla rikas ja rikas voi olla köyhä. Kyse on siitä kuinka ymmmärrämme resurssit ja mahdollisuudet ja kuinka lopulta hyödynnämme tämän päivän ja nämä resurssit.

Toivottomuus ja luovutusmieliala ovat myrkkyä kaikille osapuolille. Oma kehitys lähtee siitä, ettei vertaa toisiin vaan näkee omat resurssit ja mahdollisuuden uudessa valossa. Yksikään päivä ei ole itsestäänselvyys. Miten sinä näet omat resurssisi ja osaatko arvostaa ja käyttää sitä mitä on, vai vellotko puuteajattelussa, uhrimielialassa tai negatiivisessa kateudessa? Maailma on tehty meitä kaikkia varten ja jokaisen yksilölliset resurssit vievät häntä kohti hänen elämäntehtäväänsä. Toisten tuomitseminen ja sellainen ajattelu, että voisi sanoa mikä toiselle on hyväksi olisi osattava jättää menneeseen. Voimme toki keskustella ja pohtia, mutta meidän on ymmärrettävä, että pohdinnan tarkoitus ei ole kertoa miten meidän tulisi toimia tai muuttua vaan se on vain peili laajempaan näkökulmaan, jonka avulla voimme tehdä päätelmiä ja päätöksiä itseämme ja tulevaisuuttamme koskien. Siksi ANTEEKSIANTAVA mieli ja todellinen kuunteleminen ovat parhaita tapoja hyötyä siitä mitä ja ketä kohtaamme tässä päivässä tulevaisuutemme rakennuspalikoiksi.

 

 

Joulu lapsille vähemmällä stressillä

Joulukuussa on keskitytty lapsiin ja lapsen kaltaiseen mieleen. Ilmassa on odotusta ja toivoa ja tiettyä taikaa. Moni lapsi on kuullut, että pitäisi olla erityisen kiltti, kun tontut kurkkivat ja raportoivat joulupukille. Aikuisista tämä on ”hauska” leikki, mutta monille pienille ahdistusta ja unettomuutta ja syyllisyyttä opettava kokemus. Ei lapsi muutu yhdeksi kuukaudeksi vain koska aikuinen keksiin sairaan leikin. Lapsella on oikeus olla lapsi kaikkina kuukausina vuodessa. On selvää, että odotus voi näkyä fyysisenä levottomuutena tai ylivilkkaana toimintana, mutta aikuisen ei tulisi lisätä lapsen ahdistusta tai vaatia tältä ylisuoritusta kiltteyden verukkeella. On tietysti ymmärrettävää, että aikuinen jouluahdistuksessaan toivoisi rauhallista joulunaikaa kiireen keskelle, mutta onko oikein ja kohtuutta siirtää odotuksillaan sitä lapsiin? Eikö sen sijaan olisi kohtuullista ja kaikkien kannalta rakentavampaa myöntää lapselle, että on kiirettä ja väsymystä? On ehkä odotuksia siellä ja täällä. Voisiko jopa ottaa yhteistä ilta-aikaa ja miettiä mikä on mukavaa, kohtuullista ja toivottavaa yhdessä lapsen kanssa? Voisiko kiireen pysäyttää ja tehdä yhdessä jotain mukavaa (pelata peliä, lukea satuja, kuunnella musiikkia, istua sohvalla ja keskustella)?

Lapset ovat hyvin viisaita pieniä ihmisiä, joiden välittömyys ja välittämisen tarve vanhempiinsa saa heidät monesti ylittämään odotuksia. Lapsi tahtoo olla toivottu, rakastettu, hyväksytty. Miksi aikuinen keksii leikkejä joiden psyykkinen vaikutus voi olla paljon syvempi kuin tahdomme myöntää? Eikö lapsellakin ole oikeus tietää totuus vanhempansa tunteista ja jaksamisesta edes perustasolla? Eikö lapsella ole oikeutta osallistua ja tehdä joulua yhdessä vanhempiensa kanssa? Eikö osa jännitystä ja odotusta ole juuri siinä, että tehdään yhdessä jotain asioita ja jotain säilyy yllätyksenä? Miksi aikuisen tulisi olla ainoa, joka ottaa kantaakseen joulun onnistumisen taakan? Eikö lapselle kuulu myös oikeus rakentaa elämäänsä ja erityisesti merkityksellisiä hetkiä elämässään?

Omassa perhessä ei ole koskaan käytetty tätä tontut kurkkii -pelotetta. Olemme ymmärtäneet ja toimineet vanhempina niin, että lapset ovat saaneet osallistua taitojensa ja ikänsä mukaisesti joulun valmisteluun. Tämä valmistelu on lisäksi opettanut lapsillemme itsenäistymistä, traditioita, ruuan valmistusta ja aikuisen arvostusta lasta kohtaan. Lapsen ottaminen mukaan ja se, että sallimme hänen olla levoton odotuksessaan on lapsen sallimista olla autenttinen, myös aikuinen on saanut olla autenttinen ja myöntyvä siihen että kiire ja stressi voi toisinaan viedä voimia iloisesta odotuksesta. Tämä ymmärrys auttaa lasta myös ymmärtämään, että äidin tai isän ”ärtyisyys” ei ole välttämättä lapsesta johtuvaa. Autenttisuus opettaa lapselle tervettä suhtatumista tunteisiin ja pelottomuutta kohdata myös pelottavia tunteita (kiukkua, turhautumista, aikuisen ärtymystä).

Kasvattaminen ei koskaan ole yksisuuntaista, joten opetellessaan tai ottaessaan käyttöön uusia metodeita, parantaa aikuinen itseään samalla muuttaessaan lapsensa tulevaisuutta. Ilo tästä muutoksesta on siksi moninkertainen, sillä hyötysuhde on kaksinkertainen. Myös tulevat stressit kokevat deflaation.

Stressittömämpää ja rakastavampaa vanhemmuutta ja joulua kaikille toivoen! Hannele Valopää

Enkeli otti kädestä

Itsevarmuus teki mahalaskun. Tuli myrsky vesilasiin ja sumensi hetkeksi kaiken alleen. Oli kohdattava pienuutensa ja ymmärtämättömyytensä. Oli huudettava ja pyydettävä tuhannen kerran selkeyttä ja maata jalkojen alle. Oli tyynnytettävä itsensä ja yritettävä meditoida, saada edes pieni väläys tai vihje mistä katsoa, minne kulkea. Enkeli istahti vierelle, olohuoneen matolle. Ensin ei vaihdettu sanaakaan, oltiin hiljaisuudessa vaan. Sitten pyyntö hento, ottaa hyllystä kirja ja toinen. Katsoa summittaisesti, ”umpimähkään”, luottaa ja antautua. Niin tein vaikka mielessä oli vielä myrskyn kaiku. Avasin ensimmäisen kirjan ja melkein jo naurahdin. Toisen kirjan kohdalla tuli Buddhan sanat vastauksena: ”Voita viha rakkaudella, voita paha hyvällä. Voita ahneus anteliaisuudella ja valehtelija totuudella.” Siinä kohdassa pitelin jo naurua. Kiitos kaikesta!

En näe, enkä aina kuulekaan, mutta olet vierelläni valmiina kertomaan, lohduttamaan ja neuvomaan. Sitten jo rohkaiset jakamaan. Näyttääksesi minun kauttani maailmalle kuinka universumissa toimitaan, kuinka meille vastataan kun suostumme kuuntelemaan ja opimme kysymään. On opittava antautumaan, laskemaan egonsa suoja itseltään, nieltävä sellainen ylpeys mikä on opittua ja epätervettä.

Minä olen osa Jumalaa/Universumia. Olen mahtava ja kenties pelottava. Olen uhka pelkäävälle ja suoja sitä tarvitsevalle. Olen Jumalan enkeli itsekin. Heijastan sitä mitä ette tahdo kohdata. Olette tappaneet minut jo monesti. Vieläkö tahdotte jatkaa sitä vainoamista? Vieläkö tahdotte rauhan enkelin keihästää ja vastustaa muutosta? Vieläkö tahdotte palvella materiaa, egoa ja sotaa? Te tiedätte, että voitte murhata minut fyysisesti, mutta ette voi voittaa minua. Voitte vainollanne tuhota itsenne ja elämän maapallolta. Voitte rakentaa kuvitteellisen kullan kimalluksen ja palatsinne tai voitte ymmärtää, että tulin tänne pyynnöstänne ja rukouksienne tähden. Voitte ymmärtää, että tuon rauhan ja rakkauden sanomaa ja energiaa. Tuon teille peilin ja näytän selvästi sen mitä ette ole olleet valmiita muuttamaan. Minä en toimi yksin. Minulla on ”sotajoukko”, mutta sotajoukkomme on toisenlainen kuin te tahdotte ymmärtää. Rauhalla ja kirjoittamisella olen yrittänyt avata silmiä ja sydämiä teidän nähdä totuutta ja muutoksien tarvetta. Kehitys ja monet mahdollisuudet odottavat nyt uuden oven takana.

Teidän on itse otettava kahvasta ja käännettävä ovi auki. Teidän on suostuttava muuttamaan tapojanne ja toimianne. Teidän on päästettävä irti niistä joiden tavat eivät edistä muutosta. Te olette luojia ja voitte luoda todeksi sen mihin uskotte. Jos uskotte sairauteen ja pahuuteen sen te tulette luomaan ja sitä lisäämään. Jos uskotte terveyteen, rauhaan ja rakkauteen saatte luotua sen tulevaisuuteen. Kyse ei ole nyt vain sanojen toistamisesta mantrana vaan todellakin lapsen kaltaisesta uskosta että se minkä toivoo voi saavuttaa. Tulevaisuus astuu lähemmäs, joka ikinen päivä. Pelkäätkö, mitä sydämesi todella toivoo, vai kunioitatko sitä? Osaatko olla kuin lapsi ennen joulua vai pelkäätkö pettyväsi? Pelkosi ja pettymyksen pelkosi luovat todeksi negatiivisuuden energiasi. Usko ja näe hyvä, usko, että osaat ja voit ”houkuttaa” hyvää, positiivista ja parempia ihmissuhteita, parempia mahdollisuuksia jne. Ota sitten askelia eteenpäin päivä kerrallaan ja tiedosta tekeväsi muutosta parempaan. Aja taivaan sanomaa paremmasta maailmasta kaikilla elämäsi tavoilla. Ymmärrä, että jokainen ihminen on enkeli, vaikka siipensä eivät olisikaan puhdasta kultaa.