100-VUOTIAALLE

Syntymäpäivätoivotukseni

  1. Katso ihmisiä joka hetki avoimena ymmärtämään.
  2. Jos joku kertoo sinulle mielipiteensä toisesta tai jostain asiasta, näe se yksin hänen mielipiteenään. Ole vapaa muodostamaan mielipide vapaana ennakkoluuloista, ennakkonäkemyksistä, tuomitsevista mielipiteistä.
  3. Anna jokaiselle kasvun mahdollisuus. Älä alista ketään ennalta määrättyyn muottiin.
  4. Ole vuorovaikutuksessa läsnä, erityisesti niille jotka ovat haavoittuvassa asemassa tai heikommassa asemassa kuin sinä itse.
  5. Älä anna neuvoja jos sinulta ei niitä pyydetä, vaan luota ihmisen kykyyn voimaantua ja löytää itse oikeat ratkaisut elämälleen.
  6. Tee hyvää, mutta älä pröystäile tai markkinoi sitä. Tiedosta se, että tekosi saa huomion ja kiitoksen.
  7. Elä yhteydessä toisiin ja ole avuksi jos sinulla on mahdollisuus. Pienet huomioinosoitukset tai avunanto ovat merkityksellisempiä todellisuudessa kuin suuret ja näyttävät tavat.
  8. Kuuntele, enemmän kuin puhut. Opi ymmärtämään itseäsi ja toista.
  9. Reagoi vain jos se on tarpeen. Reagoi myötätunnolla vaikka toinen kiusaisi/ärsyttäisi tai koittaisi jyrätä.
  10. Opeta lapsille myötätuntoa kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja jos se itselle on vaikeaa opettele sitä eläimiltä ja luonnosta.
  11. Lue paljon kaikenlaista, laajenna maailmankuvaasi, jotta et tuomitsisi. Lue myös lapsille ja keskustele heidän kanssaan heille tärkeistä asioista.
  12. Arvosta lasta yhtä paljon kuin täysivaltaista aikuista, arvosta myös vähemmistöjen edustajia, sillä voi olla että sinä kuulut joskus jossain tilanteessa vähemmistöön.
  13. Opettele olemaan pilkkaamatta ketään. Pilkkaaminen osoittaa että et ole kovin kypsä tai että sinulla on itsetunto-ongelmia tai pelkoja. Työstä pelkojasi ja näe pilkkaamisen tarve peilinä sinulle kasvaa ja oppia kypsyyttä ihmisenä.

OIKEIN PALJON ONNEA 100-VUOTIAALLE MINUN PUOLESTA. OLKAAMME MAAILMALLE ESIMERKKINÄ PIENESTÄ KANSASTA, JOKA OSAA JA TAHTOO PUHALTAA YHTEEN HIILEEN. OLKAAMME OSA SUURTA PERHETTÄ MYÖTÄTUNTOISINA MAAILMAN VÄHEMPI OSAISILLE, SILLÄ NIIN KUIN HE NYT TARVITSEVAT APUA NIIN MEKIN JOSKUS TARVITSIMME JA TULEMME TARVITSEMAAN.

Voimautumisprosessimme tueksi

Tänään päätin taas modostaa näistä kuvista ja niiden ajatuksista jonkilaisen positiivisen kasvua tukevan ajatustarinan. Käytin M. Tukiaisen kortteja pohjana luodessani nämä omat ajatuskortit niistä minulle muodostuneiden mielikuvien ja ajatusten pohjalta. Toivon, että ajatukseni edistäisivät pohdintaa ja omaa reflektointia, mikä olisi paras tapa sinulle elää ja edistää hyvinvointiasi tässä päivässä. Kiitos jo etukäteen kiinnostuksesta ja yhteisestä matkastamme.

Ensimmäinen kuva on arvojen valitsemisesta tai oikeastaan tiedostamisesta. Tästä asiasta olen varmasti puhunut ennenkin, mutta on tärkeää tehdä jatkuvasti arvioita kasvumme aikana siitä mikä on todella tärkeää ja mistä meidän tulisi luopua. Terveet itse valitut arvot edistävät kokonaisvaltaista hyvinvointiamme ja ne myös voimauttavat meitä ymmärtämään, että lopulta kaikki päätöksemme pohjautuvat arvoihimme.

Monesti ihminen ei niinkään valitse täysin uusia arvoja vaan omaksuu uusia jo luotuja arvoja. Vaarana on, että luomme muuttuneilla arvoillamme vain syyn tuomita ja kategorioida uudella tavalla. Matka on tärkein ja yksilön oma, siksi tulisi välttää vertaamasta tai puhumasta kovin paljon omista arvoista ja valinnoista, jotka ovat kaiken kaikkiaan koko ajan muuttuvia. Se että tiedostamme muutoksen ja levitämme sitten uutta arvoamme ja tietoisuuttamme asettaa meidät helposti ylemmyyden tuntoisuuteen. Sokaistumme uuteen ihastukseemme ja taivumme vähättelemään vanhoja arvojamme ja asenteitamme. Voi myös olla, että olemme hämmillämme ja tyhjän päällä, sillä ajattelemme, että vanha on huonompi kuin uusi, mutta emme halua ikäänkuin loukata niitä jotka ajattelevat kuten me ajattelimme aiemmin. Meidän tulisi päästää irti ja ymmärtää että juuri näin asioiden tuleekin olla. Vanhat ystävämme kulkevat omaa polkua ja he tulevat perässä tai sitten eivät. Meidän ei tarvitse tuomita heitä vaan antaa heille tila kasvaa vapaasti, tila tehdä vapaasti omat valintansa. Meidän onnemme on oma uusi tietämys, johon meidän tulisi keskittyä enemmän kuin selittelyyn, tai taivutteluun uudesta ajattelustamme tai siitä että vanhat ystävät hyväksyisivät meidän uudet arvomme ja ajatuksemme.

Valitsen arvoni viisaasti ja elän ja teen valintoja niiden mukaan. Arvoni auttavat minua rakastamaan itseäni paremmin ja suuntaamaan toimintani tehokkaammin.

Toinen kuva on muistutus siitä, että sanani vaikuttavat paljon toiseen ihmiseen, on siis osattava valita sanansa rakentavasti. Jopa kritiikin tulisi olla rakentavaa. On väärin antaa yltiöpositiivista palautetta, jos siihen ei oikeasti ole aihetta. Empaatikko yleensä aistii valheellisen imartelun ja kokee sen loukkaavana. Rakentava kritiikki näkee kaikessa hyvää, mutta tuo esiin parannusehdotuksia tai kannustaa jatkamaan yrittämistä. Negatiivinenkin palaute tai vuorovaikutus tulisi olla rakentavaa. Voimme kertoa oman näkemyksemme ja korostaa sitä, että se on vain meidän näkemyksemme. Emme vähättele itseämme ja sitä että emme kenties pidä jostain vaan toteamme vain, että jokin ei miellytä. Koitamme siis saada toisen henkilön ymmärtämään, että näkökulmia voi olla monta ja meidän tehtävämme on kertoa vain omamme.

Meidän jokaisen tulisi myös ymmärtää se, että reaktiomme johonkin tilanteeseen tai asiaan voi olla sidottu omaan sisäiseen tilaamme tai muistoihimme tai kasvatuksemme enemmän kuin edes tiedostamme. Tämä vaatii paljon kasvua ja ei todellakaan ole mitenkään lyhyellä kurssilla korjattava asia, mutta muutosta voi saada aikaan jos suostuu ymmärtämään oman osuutensa avoimemmin. Ymmärrystään voi myös lisätä opettelemalla nimeämään omia tunteitaan. Voi todeta, että olinpa nyt vihainen, miksiköhän olin tuollainen? Meidän reaktiomme ei siis aina riipu siitä mitä toinen sanoo tai tekee tai jättää tekemättä. Reaktiomme voi olla vain se ylitse menevä pisara kupissamme. Toinen on siis ollut enemmänkin tietoisuutemme herättäjä, sen tietoisuuden, että ymmärrämme että emme ole tyytyväisiä itseemme, elämäämme, työhömme etc.

Valitsen sanani rakentavasti, sillä ymmärrän, että minun reaktioni on vain minun näkemykseni asioista.

Kolmas kuva menee sitten rajojen asettamiseen. Meillä jokaisella on ego, joka ohjaa järjellisesti ja varoittaa tarvittaessa. Ego voi kuitenkin olla liian tiukka ja estää meitä toimimasta. Ego voi siis rajoittaa luovaa ja intuitiivista puoltamme liiaksi. Ego rationalisoi ja järkeilee, jotta emme toistaisi menneitä virheitämme. Ego puolustaa ja pitää meidät turvassa. Rajojen asettamisen toiminta on elossa säilymisemme perusta. Epäterve rajojen asettaminen luo ahdistusta ja pitää meidät paikoillaan, sillä liian vahva ego estää kokeilun ja hapuilun. Kokeilu on kaiken kasvun perusta. Vanhasta on uskallettava päästää irti. On oltava kyllin rohkea salliakseen esimerkiksi lapselle jokin ”vaarallisena” pidetty harrastus. Liiallinen suojelu (itsesuojelu), vie meiltä terveitä vaihtoehtoja. Elämässä tulee kolhuja ja pumpulissa ei voi kukaan kasvaa. On tiedostettava mitä on tapahtunut menneisyydessä ja mihin seuraava uskalluksen raja voisi mennä. On oltava kerta toisensa jälkeen hieman rohkeampi. Yleensä kaikissa tilanteissa jarruja voi vetää ennen pohjakosketusta tai jos emme voikkaan estää putoamista voimme ainakin hidastaa ja täten välttyä suuremmalta katastrofilta.

Vuorovaikutuksessa on myös tärkeää osata rajoittaa liian kuluttavilta suhteilta. Balanssi pitää yllä hyvinvointiamme, jolloin voimme antaa jopa enemmän. Itsesuojelu antaa meille luvan nauttia ja pitää hyvää huolta itsestämme, mikä on terveen itserakkauden tärkein raja epäitsekkään antavan ja itsekkäämmän ottavan rakkautemme välillä. Hyvä esimerkki tähän voisi olla kolmevuotiaan (uhmaikäisen) tahtojen taistelu kasvattajansa kanssa. Vanhempi on se  ohjaava, joka antaa mallia ja suojaa, kun uhmaikäisen oma ego ei ole vielä tarpeeksi kehittynyt.

Rajoittavat sanat ja teot auttavat kasvavaa ihmistä luomaan oman sisäisen järjestelmän, navigaattorin, tulevaa aikuisuutta varten ja siksi on ehdottoman tärkeää, että kasvattaja ei toimisi liian rajoittavasti, mutta ei myöskään liian vapauksia antavasti. Suojelemisen ja vapauden välillä on oltava tiedostava vuorovaikutus ja ymmärrys, milloin on aika päästää ohjaksia löysemmälle ja milloin taas ottaa tiukenettu suojelu käyttöön. Aikuisen /kasvattajan tai aikuisella egon tulisi siis tiedostaa tarve suojeluun ja rohkeuteen.

Kun itselleen osaa perustella miksi tekee niinkuin tekee on jo voiton puolella. Sitten on vain hyväksyttävä päätöksensä ja edettävä taas seuraavaan päätökseen. Pelko jarruttaa turhaa, vaikka saattaakin olla puolustettavissa kokemuksiemme tähden, minä jos kuka taas tiedän ainakin tästä asiasta. Paikoilleen ei kuitenkaan voi jäädä ja parempi on pystyä tekemään päätöksensä itse kuin antaa valta toiselle. Meillä kaikilla kun on vapaa tahto koko ajan. Perustele ja pysy sitten siinä rajassa. Piste

Asettaessani rajat muille tiedän paremmin missä menee oman hyvinvointini rajat. Tunnen myös eläväni balanssissa, sillä toisten vaatimukset eivät kuluta minua liikaa. Minulle jää energiaa tehdä sitä mikä tekee minut onnelliseksi.

Neljäs ja viimeinen kuva muistuttaa maltillisuudesta, siitä että vapaa tahtomme vastuuttaa meitä ymmärtämään, ettemme ole lapsia vaan toiset huomioon ottavia ja toisen vapaan tahdon sallivia inhimillisiä ihmisiä. Niin usein kasvava mielemme ymmärtää vapaan tahdon vain oman egon näkökulmasta. Se jää kuin lapsi vaatimaan sitä, että kun tämä on minun vapaa tahtoni.

Minä puhun kotona leikillisesti lapsilleni mahaluusta (tummy bone). Mahaluu törröttää usein keskenkasvuisuutemme pahimpina hetkinä. Unohdamme, että monesti tilanteissa on kyse myös toisen ihmisen vapaasta tahdosta. Emme voi pakottaa häntä, emme kiirehtiä hänen vapaan tahtonsa prosessia. Kenties hänen vapaa tahtonsa on samaa mieltä sinun kanssa, mutta se mieli tahtoo vain enemmän valinnan aikaa. Mieli tahtoo aikaa ymmärtää mitä ja miksi. Tämä mahaluu on myös kovin sidottu aikaan ja ymmärrykseen siitä, että tilaisuudet voivat mennä, eivätkä sitten enää koskaan palaa. Mahaluu voi vaikka perustella uhmaikäisen tavoin sitä kuinka se haluaa saaden sitten aikaan tahtokohtauksia, mykkäkoulua tai tavaroiden paiskomista etc. On hyvä tässä muistaa, että universumi on runsauden sarvi, jos et jotain hyväksy tai ota, tulee seuraava ”tajous”. Se mikä on tarkoitettu tapahtuvaksi tai sinun sielullesi hyväksi on jo sinun. Toteutuminen on vain ajan kysymys, toiveesi on jo kuultu. Lopeta siis tahtominen ja työntäminen.

Malttamattomuudessa on aina kyse henkilön kasvun keskeneräisyydestä, siitä, että hän ei hyväksy ”ehtoja” siis sitä, että niitä ei oikeasti ole olemassa. Vapaa tahto on vapaa ehdoista, pakottamisesta, aikatauluista. Vapaa tahto on ehdottoman rakkauden ainut ja tärkein osa. Vapaa tahto on itserakkautemme ydin ja siksi myös jakamamme rakkauden kypsyyden mitta. Yksi suurimmista syistä miksi parisuhteen muodostuminen on nykypäivänä niin monimutkaista. Moni on poissa balanssista juuri tässä asiassa. Vasta kun voimme luopua kontrollista ja kykenemme odottamaan ilman vaatimuksia voimme saavuttaa kypsän rakkauden itseemme ja toiseen.

Odottamisen maltillisuus on tärkeää myös muussa toiminnassa maapallolla. Pyörä ei käänny hetkessä, joten on tehtävä päätöksiä ja pystyttävä odottamaan tuloksia. Heti-mulle-kaikki-tänne asenteesta ei ole kasvumme kannalta paljon hyötyä. Asiat vaativat aikaa ja tietoa, kypsymistä.

Odotan maltillisesti oikeaa hetkeä, kuulostellen tarkkaavaisesti milloin on oikea aika toimia. En siis pakota asioita tai ihmisiä mukautumaan tahtoni aikatauluun. Ymmärrän tahdon ja vapaan tahdon eron, siksi kysyn ja tiedustelen, että osaisin arvioida tilannetta paremmin.

Save

Ajattelun oppiminen

Olen tilaamassa kirjaa, mikä auttaa opettajia opettamaan ajattelua. Innostava prosyyri sai minut tarttumaan aiheeseen myös täällä. Pieni pohdinta kenties voisi olla paikallaan. Kuinka helppoa tai vaikeaa on todellisuudessa auttaa lasta tai aikuista ajattelun oppimiseen. Eikö juuri nykymaailma työnnä kaikkea valmiina ja vähennä ”tarvetta” ajatella itse. Meille markkinoidaan ajatusta että se olisi jotenkin tehokasta, että joku toinen on tehnyt valtavasti töitä, jotta meidän kiireinen elämämme olisi helpompaa. Ajattelu kun ei ole helppoa. Ajattelu luo aikaan kysymystulvan, jota pitäisi hallita vai pitäisikö sittenkään?

Ajattelua voisi kuvata suurena virtana, missä ui paljon kaikenlaista. Luovat ideat ja ajatukset ovat eläviä kaloja tai veden organismeja jotka stimuloivat lisää ajatuksia. Virrassa on myös paljon kuollutta, sellaista mikä ei stimuloi ajattelua millään tavalla. Sellainen olisi opittava seulomaan ja jättämään rauhaan, mikäli tavoitteena on todellakin oppia ajattelua. Siis aktiivista toimintaa. Moni kysyy, että mitä haittaa on valmiiksi pureskellusta? Ei siinä sinänsä olekaan mitään pahaa, mutta mikäli on tavoiteltavaa oppia ajattelemaan ei valmis koskaan edistä opittavaa taitoa.

Millaisin välinein varustettu opettaja sitten olisi hyvä herättelemään ajatusten kalastelun taitoa? Itse uskon että kyse on vuorovaikutuksesta ja oikean työvälineen löytymisestä kullekin yksilölle. Lapselle se voi olla yhdessä luettu pohdiskelua edistävä satu. Aikuinen voi kenties saada virikkeen filosofisista lauseista tms. Tärkeinä on herättää kaiketi ihmettelevä ja tutkiva asenne ihmisessä, siis tietää mistä kukin innostuu. Oma innostus kun luo helpoiten sitä tahtoa tietää lisää. Opettajan on hyvä tietysti myös auttaa ymmärtämään, että oikeastaan oikeaa tai väärää ei ole. On siis turvallista hapuilla ja etsiä. Opettajan on siis kyettävä hiljentämään oma tuomitseva asenteensa, oikeassa olemisen tarpeensa. Luomalla turvallisen ilmapiirin tutkia ja kysellä tai ihmetellä avaamme ajattelulle tarvittavaa luovuutta.

Aloitteleva ajattelija kun joutuu kohtaamaan pelkoja tuomitsemisesta, väärässä olemisesta, kysymystulvasta mielessään, rohkeudesta ilmaista oma mielipiteensä julkisesti vaikka se olisi ”vääräkin”. Väärällä tarkoitan tässä nyt muista poikkeavaa käsitystä tai päätelmää. Opettaja voi auttaa lisäkysymyksillä oppilasta selvittämään ajatteluaan ja täten pääsemään yli epävarmuudesta ja samalla myös muita ymmärtämään näkökulmaa mistä poikkeava päätelmä juontaa juurensa. Kaiketi muualla kuin koulussa ajatelun opettaminen on helpompaa tai ainakin näin itse koen vaikka juuri koulussa tätä taitoa tulisi opettaa. Koulu on istituutio, joka tahtoo olla oikeassa. On vain oikea tai väärä vastaus. Vasta ylemmillä luokka-asteilla vaaditaan esseevastauksia, joissa ajattelu nimenomaan on osa vastausta. On kuitenkin selvää, että jos ajattelua on kahlittu monta vuotta ei sen uudelleen herättely sitten olekaan ihan helppo juttu. Normatiivisuus on ajattelun kammotus, vaikka sillä juuri perustellaan yhteiskuntarauha, tasa-arvo tai -vertaisuutta. Normatiivisuudesta saisi paljon kirjoitettavaa, mutta tähän ei nyt tämän enempää.

Ajattelun opettamisen ja oppimisen tärkeimpinä asenteina on ehdottomasti vapaus, pelottomuus, innostuminen ja tutkiva asenne. Tietysti myös keskustelu ja yhteinen pohdinta. Aloitteleva ajattelija todellakin tarvitsee tukevaa ja auttavaa, lempeää ja kyselevää opettajaa. Oppilaan kun on niin helppo juuttua ajatussolmuihin, joita luo itse itselleen. Nämä ajatussolmut voivat olla pelottavia, sillä meidät on liiaksi ehdollistettu oikeassa olemiseen. Filosofinen totuus on kuitenkin se, että oikeaa ja väärää ei ole, sanoi kuka tahansa mitä hyvänsä. Kaikki riippuu näkökannasta. No poikkeuksen luo matemaattiset vastaukset, mutta niissäkin tulokseen voi päästä usealla eri tavalla. Matemaattisessakaan ajattelussa ei siis lopulta ole yhtä oikeaa.

Rohkeutta opettamalla voimme siis edistää ajattelua. Koska tuomitsemista emme voi hallita, on opittava olemaan rohkea ilmaisemaan omat ajatuksensa. Tie on pitkä ja mielestäni se on aloitettava jo päiväkoti-iässä. Tulevaisuuden sukupolvet pääsevät toivottavasti yli näistä iänkaikkisen vanhoista tavoista rajoittaa ajattelua. Näin ainakin toivon. Vain ajattelun luovalla voimalla luodaan uutta. Vain oikeudella ajatella luomme tasa-arvoa. Vain siis opettamalla ajattelua yhteiskunnan eri luokat tai sukupuolet pääsevät samalle lähtöviivalle, saadessaan yhtäläiset mahdollisuudet keskusteluun ja oikeuden mielipiteisiin.

Tabermannin runo ja siitä herännyt ajatus

21-9-16Niin kyllä ihminen tarvitsee ihmistä, mutta on oltava tietoinen keitä sinne elämänsä tarvitsee ja ketä päästää sisäpiiriinsä. Luottamus ja toisen kunnioittaminen ovat avainasemassa ja tietysti se että suhde olisi vastavuoroinen.

Manipulaation ja miellyttämisen tarve eivät ole terveen ihmissuhteen merkkejä. Jokaisen on pystyttävä hyväksymään tietynlainen yksinäisyys ja jopa pelot joutua kohtaamaan elämän suuria haasteita ihan yksin.

On parempi kulkea yksin kuin suuressa ryhmässä, missä houkutus tehdä kuten ryhmäpaine vaatii kasvaa joskus liian suureksi. Kaikkien hyvä ei ole aina yksilön hyvä. Toisen sanat voivat johtaa harhaan ja oman sisäisen äänen vaimentaminen voi viedä kauas omasta onnesta ja ilosta.

Oman onnen tavoittelu on tärkeämpää kuin toisen elämän täydentäminen. Iloinen ja onnellinen ihminen voi ja kykenee niin paljon suurempaan kuin surullinen ihminen, joka on katkeroitunut siitä että hän joustaa, uhratuu ja antaa itsestään niin paljon.

Välinpitämättömyyden moninainen merkitys suhteessa

Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys.

Ensinnäkin viha ja rakkaus ovat tunteita, ne heijastavat tunnetta toista kohtaan ja eivät täten voi koskaan olla neutraaleja. Sellainen minkä on negatiivista tai positiivista on aina energiaa ja lähtee henkilöstä ulospäin.

Välinpitämättömyys on neutraaliutta, se on jonkin henkilön tai asian totaatista sulkemista energiansa ulkopuolelle. Välinpitämättömyys tarkoittaa päätöstä olla antamatta tilanteen tai henkilön vaikuttaa omaa energiaan millään tavalla. Välinpitämättömyys on oman sisäisen rauhan arvostamista ja ylläpitämistä. Välinpitämättömyys on asioiden näkemistä laajemmassa valossa ja sen tosiasian tunnustamista, että joskus on parempi olla provosoitumatta tai vastaamatta toisen tunteeseen. Välipitämättömyys on sen asian tiedostamista, että omat tunteet eivät voi muuttaa toisen ajatusta tai tekoja, että se mitä vuorovaikutuksella tai teolla voisi tuoda ”keskusteluun” ei lisää positiivisuutta siis rakkautta millään tavalla. Välinpitämättömyys on tietoisuutta siitä, että toinen kykenee ottamaan vastaan ja ymmärtämään vain omasta näkökulmastaan / omasta tilanteestaan käsin. On siis positiivisempaa olla vastaamatta / yrittämättä selvittää omaa ajatustaan tai tunnettaan, koska tiedostaa, ettei toinen kykene käsittämään sitä.

Ehdoton rakkaus hyväksyy yksipuolisuuden, joten toisinaan on osattava olla välittämättä, sillä se on rakkaudellista toista kohtaan. Romanttinen rakkaus sen sijaan vaatii vastavuoroisuutta ja sisältää sekä negatiivisen, että positiivisen. On siis osattava rakastaa ja olla myös negatiivinen eli vihainen välillä. Viha on kuitenkin tunne joten toinen tietää sen olevan osa rakkautta. Mikäli romanttisen rakkauden vastavuoroisuus ei saa mahdollisuutta, se torjutaan tai sitä käytetään väärin on toiselle turvallista palata neutraaliuteen eli välinpitämättömään olotilaan. Tämä neutraalius antaa tilaa kasvuun ja samalla sielu / tietoisuutemme tiedostaa mitä se todellisuudessa haluaa, millaista kohtelua ja missä rajoissa se  kulkee toisen rinnalla. Välinpitämättömyys on siis myös itsensä rakastamista ja rajojen asettamista.

Mikä sitten on välinpitämättömyyttä romanttisessa suhteessa? Välinpitämättömyys on keskustelemattomuutta, sitä että toinen yrityksistä huolimatta ohittaa toisen. Se saa toisen tuntemaan itsensä pieneksi ja tarpeettomaksi, itsestäänselvyydeksi. Välinpitämättömyys on julmuutta ja kiusaamisen muoto. Romanttisessa rakkaudessa tulisi sen luonteen vuoksi kyetä olemaan mahdollisimman aito ja rehellinen. Välinpitämättömyyden jättämät haavat ovat syviä ja toisen sielua mitätöiviä julmuuksia. Totuus ja rehellisyys on sitä että tunnustaa ettei kumpikin etene samaa tahtia, mutta että yhteinen kiinnostus suhteen kehittymiseen on mahdollisuus jota voidaan tutkia. Tällainen lähestyminen antaa molemmille osapuolille  turvallisen pohjan rakentaa ystävyyttä ja välittämistä, joka voi parhaimmillaan kasvaa luottamukseksi ja romanttiseksi rakkaudeksi. Välinpitämättömyyteen siirtyminen kielii aiemmin mainituista ongelmista ja julmuudesta toisen osalta. Tilanteen haavoittavuus voidaan katkaista sillä että satutettu osapuoli vetätyy suojaan yrittämättä kostaa tai haavoittaa toista takaisin. Henkinen kasvu edellyttää tällaista toimintaa, jotta rakkaus voisi elää meissä ja että voisimme parantaa itseämme ja täten nostaa energiatasoamme.

Välinpitämättömyys on myös sitä että antaa toisen tehdä ratkaisunsa valita kumppani ja rakastaa itselleen sopivalla tavalla. Meillä kaikilla on oma tapa rakastaa ja omat arvot ja omat periaatteemme, joita meidän tulee kunnioittaa ja koittaa kasvaa ja muuttua niissä rajoissa joissa se on itse kullekin mahdollista. Meillä kaikilla on kulttuuriin, perinteisiin ja kansallisuuksiin liittyviä tapoja, arvoja, uskomuksia. On omasta tahdosta kiinni  kuinka paljon noita kukin haluaa työstää ja parantaa omaa parisuhdettaan tai sitä kehittyvää suhdetta. Työstäminen lähtee tiedostamisesta ja välittämisestä. Pysyvää on vain muutos ja muutos on kasvua. Itse määrität pysytkö paikallasi omissa uskomuksissa ja tavoissa. Välinpitämättömyys muutokseen tappaa kuitenkin sen mahdollisuuden joka sinulle kenties on tarjoutunut.

Syitä joiden vuoksi parisuhde kariutuu, joita on siis työstettävä ja hoidettava

12.8.16J

Onko niin että Venus ei ymmärrä Marsia? Lyövätkö kumpikin päätään kiveen vaatiessaan toista ymmärtämään? Missä on tasapaino? Kuinka todellisia nämä tarpeet ovat? Onko mahdollista että univeraali muutos jota koemme on muuttamassa ja jo muuttanut tarpeitamme ja vaatimuksiamme parisuhteessa?

Tuntuu että nykyään on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Yhden parin tarpeet ja todellisuus voivat kenties erota toisen parin tarpeista ja todellisuudesta. Muuttujia on niin monta. Koen, että jotain perustavanlaatuisia tarpeita näissä listoissa on. Itsellä on neljä viidestä kärjessä aivan oikeassa järjestyksessä. Tuo taloudellinen puoli on minulle se joka ei täsmää, muuten voin allekirjoittaa parisuhdetta koskevat tarpeeni. Mennyt puolisoni varmasti allekirjoitti miehen tarpeet täysin, ehkä hiemen eri järjestyksessä.

Tärkeintä on varmasti ettei yksikään tarve tulisi ylikorostuneesti esille tai kuten huoneentaulukin ehdottaa tulisi jokaista tarvetta kyetä täyttämään vähän kuin jättää ne kokonaan huomiotta. Huomiotta jättäminen kun työntää toista pois parisuhteesta ja itsevarmuuden karistessa ja mielen kehitellessä keitoksiaan synnytetään ongelmia jotka eivät olleet alunperin kuin pieniä kupillisia pilaantunutta keittoa.

Miten noita pilaantuneita kupillisia sitten tulisi käsitellä? Siinäpä tuhannen taalan kysymys. Mies käsittelee eri tavoin kuin nainen tai näin olen tähän asti kokenut. Ongelma on se että jos sattuu olemaan näin analyyttinen saa soppaa koko komppanialle siis sitä pilaantunutta. Itse näkee vain jonkun tavan. Olisi ehkä kysyttävä, kommunikoitava, että miten voitaisiin lähestyä ongelmaa ja tehdä lopuksi oma ehdotus miten itse lähtisi purkamaan pientä ongelmaa.

Naisen on usein helpompaa ottaa asioita puheeksi, joten olisi varmasti luontevaa noin niin kuin yleisesti, että nainen avaisi jotenkin aihetta. Mikäli mitään vastaantulemista asian tiimoilta ei ole voi viestiä ehkä hieman korostaa minäviestillä ja sitä kuinka pahalta tai onnettomaksi asia/ongelma sinut tekee. Sinänsä ihan sama onko aloitteen tekijä nainen vai mies, tärkeintä on vuorovaikutus ja yhteinen työstäminen parisuhteen eteen. Mikään ei voi kasvaa tuppisuiden suhteessa.

Riitoja ei voi välttää ja tunteet kuuluvat ihmisen elämään, mutta ymmärrystä hakeva ja parisuhteeseen uskova suhde voi löytää rakkauden ja anteeksiannon tunteiden kuohumisesta huolimatta. Ja on tärkeää oppia myös hillitsemään tunnekuohussa sitä suurta houkutusta ryöpyttää toista ja sanoa mitä sylki suuhun tuo, sillä niiden vaurioiden korjaaminen on vanhojen pienien lisäksi suuren työn takana. Puolison ryöpytys ja henkilökohtaisuuksiin menevät loukkaukset kun ovat iskuja vyön alle ja siksi ymmärrettävästi eniten vaurioittavia julmuuksia. Luottamus menee, kuten myös usko siihen, että toinen edes oikeasti rakastaa. Paras tapa tappaa se suhde lopullisesti on olla vihassa ilkeä tai ottaa menneisyys esille, nostaa ne vanhat kaunat (leikkiä martyyriä, olla katkera, olla sarkastinen).