Ei se mitä sinulla on vaan miten käytät sitä mitä sinulla on

”Ei se mitä sinulla on vaan miten käytät sitä mitä sinulla on.” Kuinka usein ihminen näkeekään puutteen, vertaa sitä mitä itsellä ei ole ja mitä jollain toisella on? Kuinka monesti keräämme tietoa, taitoja tai tavaroita kotiimme vain jättääksemme ne lojumaan ja käyttämättömiksi? Mielikuvituksemme ja ymmärryksemme käyttötavoista tai uudelleensovelluksesta on niin kovin rajoittunut. Mieluummin käytämme suunnattoman määrän energiaa ja resursseja luodaksemme jotain uutta ja hienoa.

Emmekö voisi katsella olemassaolevaa uusin silmin, ikäänkuin lapsen ihmetyksellä, kuin sellainen jolla ei ole mitään käsitystä siitä mikä tavaran alkuperäinen tarkoitus on? Samoin kuin taidot ja tiedot, joita olemme oppineet elämässämme, joille voisimme koittaa löytää uuden soveltamisalueen ja käyttötavan. Esimerkikisi yhdistämällä kahta tai useampaa taitoa, joita osaa, uudelleen yhdeksi käytettäväksi ja hyödylliseksi palveluksi tai tuotteeksi. Kun otamme tällaisen ajattelun käyttöön luomme tulevaisuuttamme eteenpäin ajatuksillamme ja luomme sitä kautta mahdollisuuksien potentiaalia, kutsumme luoksemme uusia mahdollisuuksia ja uusia resursseja. Meidän ajatuksemme ovat luovia ja jos annamme epäuskolle valtaa ja näemme vain mahdottomuuden ja nojaamme vain siihen mitä voimme konkreettisesti nähdä tai tietää, rajoitamme luovaa virtaamme ja tulevaisuuden mahdollisuuksia. Yksinkertaisimmillaan tätä sattumaksi kutsuttua ilmiötä voisi kuvata sillä, kun ajattelet jotakuta ja pian hän esim. soittaa sinulle. Sattumaa ei ole olemassa. Ihmisellä on kyky keskustella toisen kanssa toisenlaisella yhteydellä kuin vain konkreettisella ja näkyvällä tavalla. Me olemme kaikki yhteydessä toisiimme ja ajatuksien avulla kutsumme niitä henkilöitä ja niitä mahdollisuuksia, joista on meille ”hyötyä” tai niitä joita kuvittelemme. Hyvässä ja pahassa ajatuksemme kutsuvat luokseen mahdollisuuksia ja ihmisiä.

Kuinka voisimme olla luovempia ja keskittyä mahdollisuuksiin puutteen sijaan? Tärkeintä on kaiketi keskittyä enemmänkin siihen, että käyttää sitä mitä ON ja on tietoinen siitä että on SAANUT taidon tai vaurautta (henkistä tai materiaalista), mitä voi hyödyntää omassa elämässään. Siinä mielessä annetut neuvot vastakkaisten osapuolien, dualististen näkemysten, osalta ovat varsin hyödyttömiä ja lietsovat vain vanhaa herravihaa tai katkeruutta ja sitä että lopulta kumpikaan osapuoli ei osaa lähentyä toisiaan tai näe toistensa näkökulmaa yhtään paremmin kuin aiemminkaan. Tietyllä tavalla vastakkainasettelu pitää meidät sidottuna kapeutuneeseen ja vajavaiseen tapaan toimia tai nähdä mitään uutta missään. On siis nähtävä omistavansa taito tai tavara uudelleen arvokkaana ja toimivana itselle ja jos se ei olekaan enää käyttökelpoinen itselle voisi ajatella että sillä voisi olla käyttötarkoitus jollekin toiselle. Voi myös yrittää nähdä vastakkaisen puolen ajatukset yrityksensä näyttää tilanteemme toinen näkökulma. Vastapuoli on peili, ei välttämättä virheetön tai kaipaamamme vastaus, ei välttämättä ymmärtäjä tilanteellemme vaan vain toinen näkökulma asiaan.

Toinen vaurauden näkökulma on siinä, miten näemme ajan. Näemmekö ajan resurssina vai pidämmekö sitä jotenkin itsestäänselvyytenä osana elämää? Miten käytät sen mitä sinulla on? Mikä on sen tarkoitus että toisella on aina kiire tai toisella vain vapaata? Miten kokemus hyödyllisyydestä tai hyödyttömyydestä ja sitä kautta itsetunnosta vaikuttaa siihen miten käytämme sitä mitä meillä on? Varsin merkityksellisiä kysymyksiä kaikki ja jokaisella näihin kysymyksiin on oma yksilöllinen vastaus. Meidän vapautemme on juuri sitä, että osaamme käyttää hyödyksi tämän päivän ja nämä haasteet tai annetut mahdollisuudet. Aika on resursseista merkittävämpiä, vaikka spirituaalisessa maailmassa ja kvanttifysiikan näkökulmasta katsottuna aikaa ei ole olemassa. Nämä asiat ovat kovin sekoittavia ja vaativat ymmärryksen tasolla vanhasta poikkeavaa ajattelua ja itsestäänselvyydestä tai lienaarisuudesta luopumista. On siis hyvä pysyä nyt aluksi vauraudessa ja käsityksessä siitä, että aika on vaurauden resurssi. Sanonta kuuluukin, että köyhä voi olla rikas ja rikas voi olla köyhä. Kyse on siitä kuinka ymmmärrämme resurssit ja mahdollisuudet ja kuinka lopulta hyödynnämme tämän päivän ja nämä resurssit.

Toivottomuus ja luovutusmieliala ovat myrkkyä kaikille osapuolille. Oma kehitys lähtee siitä, ettei vertaa toisiin vaan näkee omat resurssit ja mahdollisuuden uudessa valossa. Yksikään päivä ei ole itsestäänselvyys. Miten sinä näet omat resurssisi ja osaatko arvostaa ja käyttää sitä mitä on, vai vellotko puuteajattelussa, uhrimielialassa tai negatiivisessa kateudessa? Maailma on tehty meitä kaikkia varten ja jokaisen yksilölliset resurssit vievät häntä kohti hänen elämäntehtäväänsä. Toisten tuomitseminen ja sellainen ajattelu, että voisi sanoa mikä toiselle on hyväksi olisi osattava jättää menneeseen. Voimme toki keskustella ja pohtia, mutta meidän on ymmärrettävä, että pohdinnan tarkoitus ei ole kertoa miten meidän tulisi toimia tai muuttua vaan se on vain peili laajempaan näkökulmaan, jonka avulla voimme tehdä päätelmiä ja päätöksiä itseämme ja tulevaisuuttamme koskien. Siksi ANTEEKSIANTAVA mieli ja todellinen kuunteleminen ovat parhaita tapoja hyötyä siitä mitä ja ketä kohtaamme tässä päivässä tulevaisuutemme rakennuspalikoiksi.