Pulling the right strings

It’s Guitar, I admit or the bass…. Seriously I was low with what happened last night. Disappointment is understatement. So morning started with good sounds, with uplift.

I believe that what we, you, they are sharing is meant to be so. If we cannot comprehend or translate something, it is not meant for us or it is not the correct time to receive that message. Sometimes this can be very frustrating or disappointing, like it was for me last night. But I must grow through it as they say, not grow around it, but simply through it. I will not learn the lesson if I only accept one part or some part of it. Sometimes it is not what I did, but what someone else did or didn’t. So I must also learn to see the big picture. I must learn to be patient and forgiving. We are all connected. There is no right way or only my way. There is the correct way, and a way both parties or whoever is involved can accept. It is most often the middle way, that we must walk. To give up on your perfect and narrow-minded perception, to walk half-way to meet the other person or the situation. The fight is not the solution. The negotiation is. We can only form a new perception through valid argument, which we are comfortable enough to accept. The transformation is a slow process and also very private process, that cannot be rushed.

So give time to your own formation and transformation.

Lovely weekend to you all! Yours loving sister Titta Hannele

I am who I am

Today is a day on feelings and music. As so often feelings surface no matter what goes around. Sometimes feelings feel mine and quite often they feel they are not mine. Feelings of the collective consciousness. I feel the sadness and sorrow of someone else. It feels deep within and I take it as my own. It feels difficult to live with my family, when I cannot explain the reasons why some feelings surface. Feelings come and go fast so I don’t try to interpret them anymore.

Sometimes they seem to attach to my memories. The sad days like birthdays or wedding anniversaries. What can you do? Why should I try to push them away? They are part of me and part of my history. (Yes I know he’s been dead for 4 years already, but he is still my husband and a father of my children). Every-time that I look at them and their red hair, it reminds me of him, so how could I push aside something that lives beside me all the time? How much do we insist someone to push the sorrow away, because it seem inconvenient for us? We feel discomfort. We don’t want to face their weakness. We don’t know how to comfort.

We think they must have lost their mind for grieving so long. They must be mentally ill. Are they or are they only trying to keep the loved one appropriately in their life. They are widows. They will always be widow. This is part of them, like the children they gave birth to. There is empty place wherever they go. There is a social wall no matter what they are doing. They are trying to function like nothing ever happened, but that is very tiring. The social circles won’t stay the same. It is like a divorce had happened, but worse. They (widow) feel exclusion. They don’t know what to say, are they making others feel discomfort. No matter how hard they try to talk everything else than him or his death. The are keeping up with the news, and they are trying to find new things to learn and study. They are very happy about their progress in spiritual awakening. They would want to tell others about that experience. So they are  trying to say it with music or poems or through their own experience. They are seeking groups and people alike. The take steps alone and uncertain, but they know they cannot return. There is no such thing as old home. So they ride a long road to somewhere, where there would be sunshine again.

Sometimes days pass with joy and laughter, but sometimes days are more sad and filled with tears. They are trying to bury their heads from the public eyes, even though they are proud they are capable to cry and feel feelings. They have pushed through the hardest times already. So they continue and try to see the better future for their family. At least their children have much to look forward and that makes them very happy.

So the songs play at the back round to make the day. Maybe they will tell their story or climbs of their feelings or their energies they brought with them today.

1st one was a song from Dire Straits. This cover is a Capella. It was dear to me back in 2014. When I was grieving a lot more.

2nd on is from my youth. This song has depth that I cannot explain. It is like a heart vibe or something.

3rd one is a part or the lyrics from Yentl. Love BS’s voice. Love also the movie.

I've wanted the shadows,
I don't anymore.
No matter what happens,
I won't anymore.
I've run from the sunlight -
Afraid it saw too much.
The moon had the one light
I bathed in -
I walked in.
I held in my feelings
And closed ev'ry door.
No matter what happens.
I can't anymore.

There's someone who must hear
The words I've never spoken.
Tonight if he were here
My silence would be broken.
The same heart that tells me
To see myself -
To free myself -
To be myself at last!

For too many mornings
 The curtains were drawn.
It's time they were opened
To welcome the dawn.
lyrics Alan & Marilyn Bergman

Hopefully you people are enjoying your weekend. It has been lovely weather here, so I had a long walk in Helsinki city Center to see places which were connected to Tove Jansson (creator of Moomin characters). It was a lovely walk and we had a good time with my daughter and I.

Yours, Titta Hannele

Word Games

Ryppy (suom.) wrinkle  Ryy (?) Dandy  Ryyppy (suom.) noggin

Saapas (suom.) boot (engl.)  passa (Portuguese) kulkee (suom.) passing (engl.) saa (suom. verb) kasvaa, alkaa, syntyä (suom.) growing, beginning, being born (engl.) paa (Danish) päälle (suom.) on top (engl.) AAPS (engl.) American Association of Pharmaseutical Scientists or Association of American Physicians and Surgeons

Kieli (suom.) clapper (engl.) lieki (Latvian) redundant (engl.) Eli (Biblical priest and a teacher) keli (Lithuanian) muutama (suom.) few (engl.) iile (Romanian) laid (engl.) valettu (suom.) keli (few, muutama) Kiel (naval port in Germany

Sormus (suom.) ring (engl.) muro (Italian) wall (engl.) seinä (suom.) muru (Estonian) nurmikko (suom.) lawn (engl.) suru (Japanese) tehdä (suom.) to do (engl.) romu (suom.) trash (engl.) sumo (Japanese) wrestler (engl.) sur (French) on top (engl.) päälle (suom.) Morsu (Latin) pistos (suom.) Pang (engl.)


Nonsense poetry or what ever you make of it. There might be words to trigger your memory or your intuition so TAKE THAT AS A NOD FROM DIVINE SOURCE TO SEARCH FURTHER. These are just some lines I received few days ago. Some words make sense and some pairs form even sentence to me.

You might get this or don’t. Don’t be agitated if it doesn’t. Don’t blame on me if you don’t get it. JUST LET IT FLOW AND SEE WHAT HAPPENS. I am not practicing any sorcery hear. Words can be used that way. Words are swords as we know, they have the power to delete people from the Earth planes so be careful what you express.

The only thing I put the spell on these is the LOVE of Universe. This is and will always be so. No man can break or curse otherwise. Let there be truth and light in whatever I decide to share!

Yours forever loving sister with the white sword

Relationship with Holy trinity


kryptinen ”runo”

Word games in multiple meanings and multiple languages. HARD to read and understand with your eyes and ears, but if you follow the Holy Spirit and ask the meaning, it will be revealed to you as it is meant to. Not everyone will get the same reply from The Spirit because of their part in this big whakaari, but that is the plan. When they say trust the plan, this is what they mean. If we all said exact same lines, that would only be te korero ano, and that would not serve te whakaaro o.

So we continue our combat to become nation céleste. The unity, means more that what you currently think it means. It would be good idea to expand the picture. It says in the Bible that God’s Kingdom has no borders. It does! Think about that for a moment. What you should consider is that we have our cultural differences, our countries our physical borders, but that doesn’t mean we couldn’t be in God’s Kingdom if we understood the true meaning of it (the heaven on earth). It is how we make what we make and how we stop the separation from happening that COUNTS.

MUCH LOVE AND SUNDAY BLESSINGS from your loving sister TittaHannele


Lake of LOVE

Rain showers and sunshine creates a rainbow. Pain over solar plexus is only a growing pain. Our Mother Father God has asked a great deal of us. So lets just focus on the result, not the rains or the painful rocks on the road.

I am just wondering myself how should I schedule my days to come. Mornings seem to be alright. The midday is harder to bear. The afternoons are then again productive and fun. The evening comes early and the pains increase, so the bedtime comes earlier than before.

You might think That I don’t work, that I am lazy-beans. You may think what you want. I know only God’s calling, so I work for Him/Her. I am just dancing with the flow of the wind so to speak. The wind may toss me around or it may caress me. All is fine. I am no-ones baby, I am God’s angel, full of emotions and energies to fulfill what I came to do and accomplish.

My love flows from infinite source. I lose nothing when I give and surrender. The fear holds me sometimes under its thumb, but only for a short while. I will not surrender to the greedy, I will only pray God’s love for them and let them be.

Muistojen kujalla


Ehkä viidenkympin kriisi lähestyy, ehkä ei. Historia ja suku, nimet ja menneet ajat muodostavat jatkumoa, meidän DNA:mme. Henkinen perintömme, halusimmepa sitä tai emme, on meihin kirjoitettu. Moni nimi suvussa on vaiettu, moni historian lehti on tietoisesti jätetty unohduksen tilaan sen vuoksi, että se on jotenkin häpeällinen tai liian traaginen kerrottavaksi. Meillä jokaisella on luurankoja sukumme kaapeissa. Meidän lähihistoriamme ”karmivuus” ja traumaattisuus on se työ, jota meidän nyt tulisi tehdä, työstää ja puhdistaa. Kenties ne joiden nimiä ei mainita, ovat olleet mustia lampaita, muiden tuomioista johtuen. Kenties heidän valintansa eivät ole olleetkaan niin mustia kuin heidän sukunsa haluaa ne muistaa. Kenties ne unohdetut eivät ole olleetkaan niitä joiden nimet meidän olisi tullut unohtaa. Ehkä kaikki palat on ensin nähtävä ja käänneltävä sitten niitä käsissään, jotta voisi arvioida palojen arvon ja todellisuden ennen niiden asettamista paikoilleen.

Itse ihmettelin tänään yhden sukumme jäsenen kuolinpäivän puuttumista. Muistini ei muista ja joitakin asioita ei puhuta. Suru kohtaa minut tässä asiassa, vaikka en häntä koskaan tuntenut. Sitten jatkoin jo omaa matkaa muistojen kujalla. Ihailin kauniita nimiä, esi-vanhempiani ja heidän ponnistuksiaan. Pintaa raapaisten ja vain pienen palan verran tiedän taustoja heidän matkastaan rakentaa tätä maata.

Siitä astuin syvälle itseeni ja katselin itseäni vauvana, ruskeatukkaisena, sinisilmäisenä. Tiedän oleeni erityisen vaikea lapsi. Seurasin kasvukäyriäni ja erityisesti poikkeamia ja niiden poikkeamien mahdollisia syitä ja vaikutuksia siihen kuka minusta on tullut. Itkin sitä intuitiivista tietoa, ja niitä syvältä kouraisevia kauheuksia joita käsitin. Välillä luin vauvakirjani kauniita runoja ja itkin niitäkin, äitinä, lapsena, aikuisena, erityisesti kaiketi parantuvana aikuisena tai eheytyvänä aikuisena.

Ensimäinen runo

Lapsen kehto – valtakunta suurin,
Siinä nukkuu pieni äärettömyys.

Salaperäinen on kehto keinuessaan:
siinä tuuditellaan tulevaisuus.
Siinä odottavat kapaloissaan
kaikki voimat, kaikki tapahtumat,
kaikki viattomuus, kaikki synnit,
koko mystillinen ihmiselo.
Uuno Kaila

Toinen runo

Sadun loppua sen en kuule
minä milloinkaan kenties.
Sanat kummalliset ja armaat:
”Tuli metsästä pieni mies -”
Puut mustat kumartuivat
hänen jalkainsa askeliin,
kuun valossa varvut uivat –
en tiedä, luulen niin.
Aale Tynni

Ehkä kaikki mitä tällä tarinalla on lukijalle merkitystä on se, että meidän on uskallettava kohdata lapsuutemme voidaksemme kasvaa aikuisiksi, siis ihan aikuisten oikeasti aikuisiksi. Meidän on tunnettava kasvattajamme ja keties tuomittava hiedän tekonsa tai tapansa kasvattaa. Vain sillä tavoin kykenemme muuttamaan tulevaisuutta ja tapaamme kasvattaa kenties omia lapsiamme tai toimia ylipäänsä vastuullisesti ja aikuismaisesti yhteiskunnassa. On myös hyvä muistaa, että vaikka ”joutuisimme” tuomitsemaan omat vanhempamme tai paremminkin heidän tekonsa tai tapansa toimia, ei se tarkoita sitä, että emme voisi rakastaa ja rakentaa uudestaan suhdetta puhtaammalle ja terveemmälle pohjalla. Meidän vanhempamme tai kasvattajamme ovat maallisia vanhempiamme, heikkouksineen. Antakaamme siis anteeksi heille, heidän virheensä Jumalan edessä jos emme muuten. Jokaisella on virheensä, ei siis tarrauduta liiaksi niihin likatahroihin, vaan katsotaan mieluummin kokonaisuutta ja potentiaalisia mahdollisuuksia. Ymmärretään, että jokainen voi kasvaa ja kehittyä. Jos he tai sinä itse et ole valmis, niin anna asiat Jumalan käsiin ja rukoile muutosta parempaan. Jos et löydä sanoja, muista että rakkaus on sanattomista tavoista voimakkain. Hyvä tahto ja vihan vastaisuus muuttavat omaa elämää ja toisten elämää paljon enemmän kuin kiukuttelu, herjaaminen, panettelu, tai moraalisaarna. Ole rakkauden esikuva. Ymmärrä mitä todellinen rakkaus on ja miten se itseään ilmaisee.

Ihanaa kevättä kaikille! Toivon kukkia mielenne ravinnoksi! Hengen ja ruumiin ravintoa terveydeksenne! Olkoon toukokuu runsauden ja veljeyden kuukausi meille kaikille! Aamen.

Teidän uskollinen sisarenne pohjoisessa maassa

Historia tekee meistä sen kuka olemme / History makes us what we are

Keskutelin lapseni kanssa tänään maamme nimestä. Ihmettelin jälleen kerran miksi maamme nimi on Suomi omalla kielellämme, mutta kaikilla muilla kielillä se on Finland tai hyvin lähelle vastaavaa. Yritin ymmärtää miten kielessämme käytetty nimi oli muodostunut. Lapseni keksi ratkaisun sanoista fin land (hieno maa). Kuulostaa melko järkevältä. Sitten pohdimme miksi tietty itsehallintoalue olisi saanut nimen erottuvana osana emämaata. Arvonimi ruhtinaille tai kuninkaallisille on tietysti yksi selitys. Vaikka aluksi Suomen suuriruhtinaskunnalla ei ollut erillistä hallitsevaa prinssiä tai ruhtinasta vaan valta oli suoraan kuninkaan vallan alla, niin ison alueen hallintoalue osoittautui myöhemmin kannattavaksi jakaa erilliselle henkilölle strategisen asemansa ja suuruutensa vuoksi. huomautuksena: Tämä on minun pohdintaani, ei virallista historiaa.

Sen sijaan mikä on kiinnostavaa, on Suomen vaakunan modostuminen. Alla selvitys miten eri alueiden vaakunoista muodostui maamme tunnukseksi syntynyt symboli. Olen usein pohtinut sitä kuinka vaakunassamme on leijona. Ymmärrän, että heraldiikassa kuvataan eri asioita symbolein, mutta jotenkin heraldiikan selvitys ei ole tuntunut riittävältä. Tämä seuraava kuvaus täydentää tuota kuvaa ja saa ymmärtämään paremmin moninaista kuvaa ja symboliikkaa.

Pääartikkeli: Suomen vaakuna
Suomen suuriruhtinaskunnan leijonavaakuna lukeutui Ruotsin kuninkaan arvomerkkeihin. Vanhin säilynyt Suomen suuriruhtinaskunnan vaakuna on Uppsalan tuomiokirkossa Kustaa Vaasan hautamuistomerkissä, jonka viimeistely valmistui vuonna 1591. Vaakuna on yhdistelmä Suomen herttuoiden sineteissä jo 1300-luvun alussa esiintyneestä pystystä leijonavaakunasta ja 1500-luvulla käytetystä Karjalan vaakunasta. Todennäköisesti Käkisalmen valtauksen jälkeen valmistuneessa vaakunassa Suomen herttuoiden leijona polkee Karjalan vaakunan kotkapäistä venäläistä käyräsapelia, joka on alun perin turkkilainen ja islamilainen vallan merkki. Leijona heiluttaa oikealla panssaroidulla käsivarrellaan Karjalan vaakunan länsimaista kaksiteräistä miekkaa.

lähde wikipedia https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_suuriruhtinaskunta

Ehkä tämä osittain tiedostamaton hapuilu ja pohdinta on lopulta sen tosiasian etsimistä, kuka minä olen ja mikä on maamme kansa. Vaikka Suomessa opetetaan kouluissa historiaa, on selvää, että oppivuosiin koulussa ei voida millään sisällyttää kaikkea edes olennaista, vaan on osattava olla kiinnostunut ja etsiä historiaa eri tavoin (tietysti kiinnostuksensa mukaan). Ehkä olen aiemmin maininnut kiinnostukseni Euroopan historiaan ja historiaan yleensä. Suomen historia, on monesti kouluissa ollut supistettu ainoastaan esihistoriaan ja maailmansotien historiaan. Niin paljon kiinnostavaa jätetään pois ja jostain syystä esihistoria ja sotahistoria eivät ole olleet innoittamassa tutkimaan syvemmin. Syy on tietysti minussa. Ehkä haluaisin historiamme olevan jotain muuta, kuin minulle on kerrottu tai sitten olen vain ollut laput silmillä. Olenhan minä matkoilla käynyt paikallishistorian museoissa ja maakuntamuseoissa. Olen ollut ylpeä ja iloinen ymmärtäessäni enemmän. Tutkiminen ja etsiminen on kuitenkin rajoittunut niihin matkoihin, niin kuin niin monesti on tapana. Matkat ovat kuin unitarinoita tai mukavia muistoja joita voi pimeinä iltoina sitten  muistella. Ehkä olisi parempi ottaa uusi asenne  historian tutkimiseen. Ehkä se, mitä löytää jostain voisi viedä eteenpäin, kirjallisuuteen, netti artikkeleihin ja jopa työmenetelmien tutkimiseen tai tapakulttuurien ymmärtämiseen.

Historia ei ole vain väkivaltaa tai menneisyyttä. Jos näemme sen vain halveksuttavana tai huonona, jos ajattelemme, että vain edistyksellä on merkitystä, silloin hukkaamme tärkeän ja jo opitun osan ihmisyytemme kehityskulkua. Vain muistamalla menneisyyden voimme pitää muutoksen lankoja käsissämme, toistamatta menneisyyden virheitä. Siksi on erittäin tärkeää ymmärtää myös näinä päivinä, miksi ”pahojen” ihmisten teot on paljastettava ja ymmärrettävä heidän ”tapakulttuurinsa” tai ”motiivinsa”. Meillä ei ole varaa valita, sitä tapaa enää uudestaan. Tämä on kuin kirjan kirjoittamista, kuin uuden raamatun kirjoittamista. Me määritämme sen mikä on hyvyyttä, oikeutettua, rehellistä, rakkaudellista, inhimillistä etc.

Pikku tarinoista syntyy isompi tarina. Koko kirja kirjoitetaan yksi luku kerrallaan. Purosta muodostuu virta ja se virta vie lopulta mereen. Kaikki sitoutuu toisiinsa. Maailma on yhtä vaikka me aina haluamme istuttaa itsemme yhteen kansakuntaan, yhteen muottiin, yhteen uskontokutaan. Tarpeemme määritellä rajoittaa, mutta samalla se on osa pientä tärkeää puroa, joka muovaa ja muodostaa pienempää ja eheämpää kuvaa mikrotasolla edeten makrotasolle. Uskon ja toivon, että tietynlainen vastakkainasettelu globaalisti ajattelevien, yhtenäisyyttä ajavien ja konservatiivisesti ja eriyttävästi ajattelevien kesken lieventyisi. Toivoisin, että oppisimme näkemään hyviä ja kehityskelpoisia ideoita tai toimintamalleja kummassakin puolessa. Yhteispeli pahaa vastaan on todellisuutemme. Vanhan vastakkainasettelun aika on ohi. Toivon, että jokainen valontaistelija muistaisi tämän ja painaisi sen mieleensä.

Kaunista keväistä viikonloppua kaikille toivoo sisarenne pohjoisesta maasta! Eläkäähän ihmisiksi!