Ihmiset

Ihmiset
  tuntevat kipua.
Ihmiset
  kärsivät potkuista.
Ihmisten
   voi olla vaikea sopeutua.
Ihmiset
   kuin lastuna laineilla.
Ihmiset
   huolestuneina koittavat käyttää
   vanhoja rakenteita.
Ihmiset
   huolissaan, eivät luota "johtajaan"!
Ihmiset 
   kyseenalaistavat.
Ihmiset oppivat!
Ihmiset alkavat ajatella itsekseen
ja tehdä johtopäätelmiä yksikseen.
Ihmiset 
   vihaavat kokemaansa vääryyttä.
Ihmiset
   taistelevat sisimmässään
   antaakseen anteeksi itselleen ja toisilleen.
Ihmiset
   silti etsivät kostoa, vaikka itse ovat osallisia.
Ihmiset
   tahtovat tuomita ja saada oikeutta, ymmärtämättä
   mikä todella on oikeutta.
Ihmiset 
   keskittyvät negatiiviseen, vaikka voisivat
   keskittyä parempaan huomiseen.
Ihmiset
   eivät unelmoi,
   sillä realiteetti ajaa unelmien edelle.
   Uskottomuus uskoon ja siihen mikä on mahdollista
   on sammutettu monen toimesta.
   Koulu, politiikka, tiede, media kaikki vain lumetta.
Todellisuus on tarua ihmeellisempää
ja voimamme meitä yhdistää.
Ihminen kykenee muuhunkin kuin vain elämään,
miksi siis tyytyä vähempään??
Kaikki on loulta kiinni uskon määrästä yksilössä.
Kaikki on lopulta kiinni kriittisestä arviosta
mitä ja ketä kuunnella.
Seurata vai olla oman elämänsä johtaja?
Siinä kysymys, jota tulee pohtia.
Kaikki mitä hyväksymme muodostaa lopulta todellisuutemme.
Oletko pelokas? Oletko luottava? Oletko kyseenalaistaja?
Kuinka paljon luotat itseesi ja sisäiseen vaistoosi???
Kuinka paljon kuulet omia varoituksia
olkoon se ääni sitten vaikka Jumala tai saatana?
Kuinka rohkea olet asettaessasi rajoja
sille mitä teet ja mihin uskot?
Paljonko annat valtaa toiselle, hänen "hyvälle ja pahalle"?
Oletko seuraaja vai seurattava?
Onko tällä asialla merkitystä? Kenelle sillä on merkitystä 
ja mitkä ovat vaikutukset ja kehen ne vaikuttavat?
(c) Hannele Valopää

Hieman naurua helteeseen

Palasin taas tänään Aino Suholan mainioon kirjaan Rakasta minut vahvaksi. Tämä runo jonka valitsin satunnaisesti sitoi teeman eiliseen keskusteluun tyttäreni kanssa. Mielenkiintoista kuinka tälläiset pienet ”yhteensattumat” jäävät monesti huomaamatta. Ehkä tällä sattumalla on joku suurempi merkitys myöhemmille jutuille, mutta tänään se antoi naurut. Kiitos Luojalle aamuisesta ilosta.

Rakastettuja runoja Ainolta

Miksi sinulla ei ole kurahousuja?

MItä ihmettä
meille tapahtuu
matkalla
variksensaappaista
nauhakenkiin?

Mikään ei ole enää mitään. Jos paistaa, on liian kuuma,
jos sataa,jalat sierettyy.
Lapsena juostiin suvet ja sateet variksensaappaat
jalassa ja nautittiin vaan. Pujoteltiin mansikoita
heinänvarteen ja herneitä housunpuntteihin ja nautittiin taas.

Iän myötä jalat kasvoivat, puntit kapenivat, mutta
pusero väljeni, että siihen mahtuisi oikein paljon
ahistusta.

Keskellä keväistä kuran lentoa mies paineli töihin.
Sitä otti päästä koko työ.
Ja veden tulo.
Kengätkin olivat kuin mopsin kuono. Märät ja
kurttuiset.
Alle metrinen seisoi kuralammikossa tukevassa
haara-asennossa, katsoi kevättä ja kohtikävelevää miestä
silmiin ja kysyi:
Miksi sinulle ei ole kurahousuja?

Siinä, missä luonto paiskasi ihmisen liitutaritoineen
päivineen kuralammikkoon, yllyttäisi hakeutumaan
kohti sitä kaikkein suurinta ja syvintä, täysikasvuinen
miehekkäästi kiertää vesiesteet, eikä voi mitenkään
käsittää kuinka koskaan on voinut olla niin lapsellinen,
että onkeittänyt kuravelliä.
Mutta miten armottoman terapeuttista herrankin
olisi hetkeksi hairahtua, kohdata kutsuva lammikko,
lähestyä lammikon pintaa hitaasti ja varovasti
läpsäyttää edes kerran.

Yhdellä rysäyksellä siitä taasen herraksi tokenisi.

Jonakin tiukan pannan päivänä saattaisi olla
viisasta tarttua tikkuun, kuljettaa sitä kurassa ja
muotoilla viiva muistuttamaan hankalan lähimmäisen
kasvomallia.
Somapa olisi saappaankannalla kuvatusta keveästi
nenänpäästä hieraista.
Iloisesti saattaisi myös puro juosta hänen
sieraisimistaan ja nauru purkautua tikun pitäjästä.
Kirjoittanut Aino Suhola. Kustantaja Atena. jukaistu 2000.

Minne tuuli kuljettaa

Ehkä hieman erikoinen aamu. Kirkas ja kaunis kuin edesmennyt rakkaani olisi sanonut. Joten päätin lähteä rannalle, katsomaan luonnontilaa ja meditoimaan. Pääsin laiturille asti, jota kulkiessa Meriharakat huutelivat varoituksia, jäin niille juttelemaan ja niitä rauhoittamaan. Siinä laiturin päässä olimme sitten yhdessä, rauhallisina ja tietoisina. Istuin ja otin raamattuni. Luin yhden luvun kohdasta jota olen lukemassa ja sitten ”umpimähkäisesti” valitsin toisen kohdan. Synkronisaatio oli täydellinen. Tekstit täydensivät toisiaan. Niiden viesti oli täydennystä aamun viesteihin. Sain rauhan tehdä tänään sen mitä tehtävä on. Lähdin kotia kohti ja ensimmäisenä tielleni osui pieni kolmepiikki laiturilla hämillään. Juttelin sille ja sanoin ettei ole kovin viisasta tulla laiturille. Nostin sen takaisin veteen ja sehän lähti hyvillään syviin vesiin heti käsistäni. Seuraavaksi näin särki kalan. Sekin oli tulossa kaiketi laiturille, mutta oli juuttunut kaislojen päälle ja kenties siinä sätkiessään huomannut kuinka mieletön se oli ollutkaan. No sitä ei tarvinnut avustaa, vaan se pääsi kaislojen alle veteen takaisin. Siitä lähdin vielä katsomaan oliko joutsenet tulleet, mutta juutuin keskustelemaan veneen korjaajan kanssa. Pitkä soljuva keskustelu oli miellyttävä ja esti menemästä mutaiseen rantaan. En siis tehnyt munausta avokkaiden kanssa. Ei niitä joutsenia vielä muutenkaan näkynyt. Ovat vielä tuloillaan.

Kotiin pyöräilin reipasta vauhtia, juomaan teetä. Sitten olikin aika Reiki istunnolle. George Michalelin Older albumi soi taustalla. Vaikka en yleensä Reiki:tä tehdessäni kiinnitä paljon huomiota sanoihin, huomioin tänään nimikkokappaleen kertosäkeen.

” Strange
Don’t you think i’m looking older?
But something good has happened to me
Change is a stranger
Who never seems to show”

Older: George Michael source: https://www.azlyrics.com/lyrics/georgemichael/older.html

Siitä huomio kiinnittyi kahteen kirjaan, joissa oli vanhoja tärkeä kohta -tarroja törröttämässä. Avasin kirjat ja luin.

”maailmankuvassamme on paljon korjattavaa
siinä poseerataan liikaa”

Arno Kotro

”ei kuolema korjaa
se rikkoo
kaikki kaipaavatkin”

Arno Korto

”Kerro minulle, onko sinulla
yhtään ikävä?
Kerro, oletko sinäkin
iltaisin ajatellut minua?
Kerro jotakin.
Minun on helpompi
pitää sinua sydämessä”

”Lennä kirje perille,
älä vaan jää välille!”

”Pieniä rakkauden siirappisanoja
kuiskaan ilmaan.
Lähetän sinulle rakkautteni
tuulen mukana.”

”Mistä tuuli kuiskiikin,
olet aina mielessä!”
4 edellistä kirjasta Sydän heittää kärrynpyörää toim. P-L Perttula

Pieniä muruja. Minulle niiden merkitys on toinen kuin sinulle lukijani ja niin on tarkoitettukin, sillä keskustelumme Jumalan/Universumin tai miksi ikinä sitä kulttuuri haluaakaan kutsua ohjaa ja avustaa meitä kaikkia. On taito kuunnella ja on taito ymmärtää. Viestit eivät aina huuda ja siksi niiden huomaaminen  on vaikeaa. Me emme voi kuunnella vain toisiamme ja käsittää, että heidän viestinsä olisi sanasta sanaan totuus, vaan meidän on osattava peilata ihan kaikkea kuulemaamme omaan elämäämme. Totuus löytyy usein puolivälistä.

Jatketaan siis matkaa yhdessä ja yksin. Kollektiivi tietoisuus ei tarkoita täällä maassa sitä ,että olisimme jatkuvasti sulautuneita yhteiseen tietoisuuteen. Meidän on osattava olla yhdessä yksin ja yksin yhdessä. Meidän on osattava säilyttää itsemme ja oma tietoisuutemme, kriittinen ajattelu ja kriittinen keskustelu. ”Unioni” ei ole luopumista omasta, vaan nimenomaan itseyden arvon tunnustamista. Unioni merkitsee Jumalan tahdossa elämistä ja oikean ymmärtämistä. Unioni on sekin paremminkin unioni Jumalan kanssa kuin maallisten sisariemme ja veljiemme kanssa. Sielujen kumppanimme ovat Jumalan vastaus meidän tarpeisiimme (kasvaa, kehittyä, ymmärtää ja suorittaa elämäntehtävämme) täällä maassa eläessämme. Fyysinen kuolema vie meiltä itseyden. Palaamme siis jälleen todelliseen ykseyteen.

Tämä on testimme ja aikamme ymmärtää unionin todellinen merkitys ja rakkauden todellinen olemus. Rakkaus ei ole omistamista, eikä paljon mitään, mitä olemme oppineet sen olevan. Todellinen rakkaus on luopumista omista egon harhakuvista ja vaatimuksista. Rakkaus ei kapinoi, ei omista, ei vaadi. Rakkaus on! Neulansilmä kuvaus on monessa mielessä niin osuva kuvaus, siitä miten vaikea on egon päästä todellisen rakkauden tilaan. Ego käsittää ja käsittelee kaiken vain loogisesti, haluaa vain itselleen, tekee kauppaa ja viekoittelee ja pettää. Todellinen rakkaus asettaa rajoja, suojelee itseään, tekee valintoja oikean puolesta. Todellinen rakkaus ottaa aina vastuun. Todellinen rakkaus ei tunne vapaamatkustajia vaan vastuu pitää sen liikkeessä ja tietoisena siitä miten tulee toimia.

by: Titta Hannele

Few words to share my gratitude & re-share: TURN IT INTO SOMETHING SPECIAL

Ok I am into music today. Maybe it is spring, maybe just to lift you up a bit or give you a reason to smile. See the good that is happening, focus to it but don’t forget the evil. Just keep the goodness, kindness and empathy in your heart. I am good today and she is too. Being hopeful and seeing what you can operate today. I am proud of you my friends and proud of my children. I am thankful for my parents and to my husband (R.I.P). I am grateful for the sunshine and the melting snow and all the flowers popping up soon. The colors are coming!!!!

TURN IT INTO SOMETHING SPECIAL by Sacha

There’s a voice inside our soul
Calling out so we don’t fall
Nothing’s lost that can’t be found
Ain’t a thing you can’t get ’round

Turn it into something good
There’s a chance you really could
Turn it into something special
When you see it’s time to choose
Gonna find you’ll never lose
Turn it into something special

When your calm is broken too
And you don’t know what to do
Hold your fire and look above
Take the flame don’t put it out

Turn it into something good
There’s a chance you really could
Turn it into something special
When you see it’s time to choose
Gonna find you’ll never lose
Turn it into something special

Just believe in something new
We all have our part to do
Turn it into something special
And you’d still be standing strong
Hold your crown and carry on
Turn it into something special

When you know right from the start
Gonna play it from the heart
Take a chance and make things better
Leave the fears and doubts behind
Don’t give in just keep on tryin’
Turn it into something special

Mmmmm. mmmmm… uuuuuu…

Turn it into something good
There’s a chance you really could
Turn it into something special
When you see it’s time to choose
Gonna find you’ll never lose
Turn it into something special

Turn it into something new
We all have our part to do
take a chance and make it special
And you’d still be standing strong
Hold your crown and carry on
Turn it into something…

Just believe in something
Naa naa naa na na naa.
Just believe in something, yea yea.
Naa naa naa na na naa.
We gotta carry on, we gotta carry on and on.
Naa naa naa na na naa.
Oo oo oo ooooo.
You gotta believe in something
Naa naa naa na na naa…
Oo oo ooo… na na naa.

source: http://www.songtexte.com/songtext/sasha/turn-it-into-something-special-63deba7b.html

Pieni viesti ja toivon nostatus

Irwinin hattu: by Neljänsuora
Paratiisin horsmatarhan kasvatti mä oon
on aikuisuuden harha, vain usko kohtaloon
En elä huomispäivää runon mittaiseen
kärsivällisyyden sain tielle taiteiden

Koko pallo kotinain, jatkan kulkuain

Kertosäe:
Jos ois Irwinin hattu ja ääni Baddingin
niin ois voima tunnemangeetin
Jos ois Irwinin hattu ja kädet Claptonin
niin sydämet sais kaikki sekaisin

Rähjäisen nahkalätsän alla asustaa
taimisävel metsän, se joskus kastetaan
Taas kurkottelee soittoon taivaan kaarna päin
ja tuulin huojuttaa duuria elämäin

Koko pallo kotinain, jatkan kulkuain

Kertosäe:
Jos ois Irwinin hattu ja ääni Baddingin
niin ois voima tunnemangeetin
Jos ois Irwinin hattu ja kädet Claptonin
niin sydämet sais kaikki sekaisin

Koko pallo kotinain, jatkan kulkuain

Kertosäe:
Jos ois Irwinin hattu ja ääni Baddingin
niin ois voima tunnemangeetin
Jos ois Irwinin hattu ja kädet Claptonin
niin sydämet sais kaikki sekaisin

Kertosäe:
Jos ois Irwinin hattu ja ääni Baddingin
niin ois voima tunnemangeetin (voima tunnemangeetin)
Jos ois Irwinin hattu ja kädet Claptonin
niin sydämet sais kaikki sekaisin

Sekaisin

source: http://lyrics.fi/neljansuora/irwinin-hattu

Toivon säveliä ja harhailua pilvien puutarhassa on elämän kulku tää.

Jotain yhtenevää koitan tavoittaa, jotain mistä ei kiinni saa. Toivo siis toivon timanttia sydämeen ja kuiskausta pyhän hengen.

Kiinnitä huomiosi hyvään ja tavoittele tähtiä. Kanna rakkautta minne kuljetkin ja pyydä suojaa enkelin, kun poluilla varkaita vastaan tallustaa.

Suojanasi on lammas ja leijona, he rauhan sieluusi tuo. Ikuisen kilven Herra uskollisille suo.

Kulje siis varmoin askelin, olet suojassa enkelin.

On uutta tuloillaan, nyt paikkoja siivotaan. On raskas tehtävä tää meille niin monesti pettyneille ja petetyille.

Älä luovuta, älä vielä, on horisontissa parempaa, sen sinä ja tukijoukot voitte paljastaa.

On tähti tuleva uudestaan, on kuningasten kuningas saapuva päälle maan.

Toivon kaikille hyvää ja rauhallista ja turvattua viikonloppua!

Teidän palvelijanne sisar Titta Hannele

 

 

Me wannabeet

Miten me wannabe kansa voimme olla sinut sen kanssa, että haluamme kirjoittaa, luoda, ilmaista tai tehdä jotain? Miten voimme olla intohimoisia ja onnellisia pelkästä ajatuksesta, että saamme ilmastua jotain ilman sen suurempaa tarvetta yrittää olla wannabe? Kuinka ristiriitaista onkaan luoda luovia asioista ja olla ajattelematta tai toivomatta wannabe kansan kiihkolla ratsastavansa suosion huippua?

Ajatus on outo wannabe kansalle, selfie postauksien ja wannabe kirjoitusten täyttämässä maailmassa. On aivan mahdotonta ymmärtää, että luominen ja suosio olisivat jotenkin erillään toisistaan. Jos kurkistamme luomisen intohimoon, sen sykkivään ytimeen, voimme käsittää, että luova ilmentymä tai ilmaisu on jo palkinto. Suurin nautinto itselle on osata ilmaista luovasti se mikä kasvoi sisältä ulospäin nopeasti tai hitaasti. Oli synnyttäminen sitten suurta tuskaa tai puhdasta euforiaa nopeassa sykkeessä on paras palkinto oivallus, tai värien sinfonia tai sanojen leikki sonetissa. On vain lisäarvo saavuttaa omalle intohimolleen kunniaa ja suosiota. On iloa iloita siitä, että toinenkin iloitsee ja saa tai saavuttaa jotain itselleen.

Me wannabe kansa olemme luovuudessamme unohtaneet, luovuuden osana rakkaudellista ilmausta. Me wannabeet olemme opetelleet luomaan egon tahdosta, halusta ja pakottamisesta, markkinatalouden ja suosion kalastelun laeista käsin. Me wannabeet olemme tyytyneet vain laihaan lohtuun ilmentää luovuuttamme. Olemme unohtaneet ilon itsellemme ja tarkoituksen luovuudessa. Me itseemme tyytymättömät wannabeet olemme kuvitelleet voivamme hallita ja kahlita luovuutta palvelemaan markkinataloutta ja materiaa. Me olemme egoillamme kaventaneet rakkaudellista luomista ja siten tuhonneet ymmärrystä luovuuden todellisesta luonteesta monen sukupolven ajan.

Me wannabeet tahdomme musiikkia ja taidetta, mikä on jo jollain tavalla valmiiksi pureskeltua ja gategorioitua. Tahdomme olla wannabe kuluttajia ja tietää mihin rahojamme kulutamme. Me emme uskaltaudu investoimaan epävarmoihin luoviin hulluihin. Kaikki on wannabe totuutta ja valmiiksi pureskeltua, kiiltävää ja ennalta arvattavaa.

Onko maailmassa vielä olemassa, jossain universumin reunalla kenties laji, joka luo pelkästä rakkaudesta? Onko mahdollista oppia ymmärtämään luovuutta sillä vanhalla rakkaudellisella tavalla? Voisko meidän silmiä avata, että pääsisimme tästä wannabe kirouksesta?

Inspiraatio tähän kirjoitukseen lähti POTF: Carnival of Rust kappaleesta

Kiitos heille inspiraatiosta!