Valopää viesti vuoden lopuksi

 Kuuletko ääneni, kirjoituksissani? Liikummeko samoilla aalloilla vai olenko kaukaisen galaksin kala? Tuijotatko iltaisin hymyhuuliani ja suolaisia kyyneleitä joita vuodatan milloin ilon, milloin surun vuoksi? Ymmärrätkö todella sitä mistä tulen ja kuka olen? Ymmärrätkö itse itseäsi vai ymmärrätkö itseäsi vain minun kauttani?

Voitko käsittää, että minä olen minä ja sinä sinä, vaikka olemme sidotut toisiimme, vaikka olemme sidotut koko maailmaan? Pelottaako ja turhauttaako tämä sinua, kuten minua toisinaan? Haluasitko katsella tähtiä ja työntää toiset pois kuin sanoen, että antakaa hetki hengähtää, antakaa minun olla oma itseni. Älkää vaatiko tai olko niin avuttomia. Tahtoisitko joskus huutaa, että katsokaa itse, oppikaa itse? Kuitenkin heti palaten kuin rakastava isä tai äiti heidän luokseen myötätuntoisesti pitämään kädestä kun maailma on musta ja vaikea käsittää.

Vaikka me marssimme omaa tietämme, on meidän siunauksemme ja taakkamme paljon meitä suurempi. Universumin lapsina, emme pääse pakoon tuota ”taakkaa”, mutta voimme tehdä siitä siedettävämmän. Me voimme ja osaamme, me olemme luojia. Me olemme myötätunnossamme samankaltaisia. Vaikka toisinaan näyttääkin, että joku meistä kulkee enemmän varjoissaan kuin valossaan, uskomatta todeksi tai kykenemättä pudottamaan varjojen viittaa maan tomuun.

Voisitko kuvitella ja luoda todeksi sen hyvän jota olet jo niin kauan yrittänyt luoda todeksi? Voisiko ensi vuodesta vihdoin tulla se valon vuosi vai haluatko kulkea musta viitta ylläsi? Luuletko, että musta viitta on sinun taakkasi, yksin sinun? Luuletko, ettemme me muut osaa? Luuletko, että maailma vielä tänäkin päivänä kaipaa dualiteettia ja separaatiota vai oletko valmiimpi näkemään kauneutta ja positiivisuutta myös itsessäsi? Pystytkö arvostamaan köyhää ja rikasta yhtä pajon? Pystytkö rakastamaan maan raiskaajaa kuten kukkaisihmisiä, joille Äiti maa on yksi jumala? Uskotko positiivisiin rukouksiin/meditaatioon vai vain rahan ja ahneuden ja itseriittoisuuden sanelemaan oikeutukseen kahmia ja haalia valtaa ja rikkautta harvoille?

Oletko yö vai päivä omassa elämässäsi? Ymmärrätkö todella, että minä en ole sinä vaikka olemmekin yhtä? Ymmärrätkö, että minulle on tärkeää, luonto ja sen jumaluus? Ymmärrätkö, että minulle on tärkeämpää lasten, kaikkien maailman lasten, tulevaisuus kuin oma hetkellinen eläminen loistossa? Ymmärrätkö, että näennäinen uhraus ei ole uhraus vaan suuri voitto koko ihmiskunnalla ja maapallolle? Mitä jätät jälkeesi? Mihin piirrät merkkisi? Oletko siitä ylpeä, voivatko lapsesi olla sinusta ylpeitä? Oletko ylpeä pienistä päätöksistäsi, joilla muutat maailmaa, vai kuvitteletko, että maailmaa muutetaan vain suurilla teoilla ja suurilla ratkaisuilla?

Miten asetat sanasi minulle ja toisille? Onko yhdentekevää miten käytät sanoja? Onko iva ja pelleily tapa sanoa, että sisälläsi on vai surullinen leijona? Vai oletko todella se rohkea kullanhohtoinen leijona, joka uskaltaa puolustaa maan lapsia? Millä keinoilla, hyvällä vai pahalla johdat joukkoja? Piirrätkö karttaan vain uusia rajoja ja pystytät aitoja vai osaatko käyttää univerumin voimia?

Ihmisyys tuo paljon vastuuta. Me emme voi vain katsoa sivusta. Teemme siis parhaamme kun yhdistämme voimamme. Rakkauden sateekaareksi, valoksi ja sädekehäksi. Siunauksia ja valoa tulevaan!

Teidän nöyrä palvelijanne Hannele Valopää

Paremmalle huomiselle

Tunne oma arvosi, mutta älä silti polje toisia
vaan kohtaa kaikki luomakunnan luodut arvostavasti.
Arvostaessasi itseäsi, arvostat myös toisia,
jolloin hekin kohtaavat sinut arvostavasti.

Muista että arvostaessasi toista et
vähennä omaasi, et vähättele itseäsi,
sitä kuka olet tai keneksi olet kasvamassa/kuka muistat olevasi.

Ylpeys ei ole ulkokultaista vaan sisäistä tietoa siitä kuka olet.
Ylpeys on varmuutta ja luottamusta siihen että mitä tahansa
onkaan tullakseen sinä selviät kyllä.

Arvosta kaikkea luotua lempeydellä ja myötätunnolla.
Kulje hiljaa kun maailmalla pauhaa, älä lisää maailmaan sitä mitä jo on,
vaan käännä parempi puoli itsestäsi peiliksi toisille. Arvosta itseäsi ja toista
niin paljon, että haluat nähdä ja muuttaa jokaista hetkeä rauhallisemmaksi ja tulevaisuutta
sillä tavoin paremmaksi.

We are all one step away from peace

There is a secret
in a fairy land.
There is a secret
I can promise you that.

A dream so wast
for you and I
something you just
can’t get by.

There is a dream
in our dream.
You just have to pull it
till it comes real.

The dream
will carry us further there
to share
something we forgot
was all the time there.

Join hands
with friends and family
but never make no-one an enemy, cos
WE can overcome our slavery
to our programmed minds
by seeing our collective mind.

So stop making excuse for
your hate and let everyone
be a mate.
We all have scars and sorrow,
we don’t need to borrow.
Forgive and forget,
that is how you make
one step forward to become
a goodhearted light
who can shine bright,
for now and ever.

PEACE AND LOVE!

(c) Hannele Valopää

Lainaus

Kyvyttömyys pysähtyä on aikamme sairaus

Ihmisen kyky kokea ja kaivata pyhää elää nyt hänen levottomuudessaan. Se on hänen pahassa olossaan ja ahdistuksessaan. Se on läsnä hänen uupumuksessaan ja eksyneisyydessään, se on hänen kyvyttömyydessään pysähtyä. Se on hänen sairaudessaan. Sillä mitä enemmän ihminen hylkää pyhää ja syvyyttään, sitä huonommin hän voi. Siksi hänen huonovointisuutensa on nyt merkki hänen terveydestään.
Tommy Hellsten saat sen mistä luovut

 

IMG_3734 (683x1024)

Kuva

mieleni syviin vesiin

26.7.16C

Kuva

kosteikon kauneus

26.7.16

Save

Kuva

syyllisyydestä

15.7.16K