Joulu lapsille vähemmällä stressillä

Joulukuussa on keskitytty lapsiin ja lapsen kaltaiseen mieleen. Ilmassa on odotusta ja toivoa ja tiettyä taikaa. Moni lapsi on kuullut, että pitäisi olla erityisen kiltti, kun tontut kurkkivat ja raportoivat joulupukille. Aikuisista tämä on ”hauska” leikki, mutta monille pienille ahdistusta ja unettomuutta ja syyllisyyttä opettava kokemus. Ei lapsi muutu yhdeksi kuukaudeksi vain koska aikuinen keksiin sairaan leikin. Lapsella on oikeus olla lapsi kaikkina kuukausina vuodessa. On selvää, että odotus voi näkyä fyysisenä levottomuutena tai ylivilkkaana toimintana, mutta aikuisen ei tulisi lisätä lapsen ahdistusta tai vaatia tältä ylisuoritusta kiltteyden verukkeella. On tietysti ymmärrettävää, että aikuinen jouluahdistuksessaan toivoisi rauhallista joulunaikaa kiireen keskelle, mutta onko oikein ja kohtuutta siirtää odotuksillaan sitä lapsiin? Eikö sen sijaan olisi kohtuullista ja kaikkien kannalta rakentavampaa myöntää lapselle, että on kiirettä ja väsymystä? On ehkä odotuksia siellä ja täällä. Voisiko jopa ottaa yhteistä ilta-aikaa ja miettiä mikä on mukavaa, kohtuullista ja toivottavaa yhdessä lapsen kanssa? Voisiko kiireen pysäyttää ja tehdä yhdessä jotain mukavaa (pelata peliä, lukea satuja, kuunnella musiikkia, istua sohvalla ja keskustella)?

Lapset ovat hyvin viisaita pieniä ihmisiä, joiden välittömyys ja välittämisen tarve vanhempiinsa saa heidät monesti ylittämään odotuksia. Lapsi tahtoo olla toivottu, rakastettu, hyväksytty. Miksi aikuinen keksii leikkejä joiden psyykkinen vaikutus voi olla paljon syvempi kuin tahdomme myöntää? Eikö lapsellakin ole oikeus tietää totuus vanhempansa tunteista ja jaksamisesta edes perustasolla? Eikö lapsella ole oikeutta osallistua ja tehdä joulua yhdessä vanhempiensa kanssa? Eikö osa jännitystä ja odotusta ole juuri siinä, että tehdään yhdessä jotain asioita ja jotain säilyy yllätyksenä? Miksi aikuisen tulisi olla ainoa, joka ottaa kantaakseen joulun onnistumisen taakan? Eikö lapselle kuulu myös oikeus rakentaa elämäänsä ja erityisesti merkityksellisiä hetkiä elämässään?

Omassa perhessä ei ole koskaan käytetty tätä tontut kurkkii -pelotetta. Olemme ymmärtäneet ja toimineet vanhempina niin, että lapset ovat saaneet osallistua taitojensa ja ikänsä mukaisesti joulun valmisteluun. Tämä valmistelu on lisäksi opettanut lapsillemme itsenäistymistä, traditioita, ruuan valmistusta ja aikuisen arvostusta lasta kohtaan. Lapsen ottaminen mukaan ja se, että sallimme hänen olla levoton odotuksessaan on lapsen sallimista olla autenttinen, myös aikuinen on saanut olla autenttinen ja myöntyvä siihen että kiire ja stressi voi toisinaan viedä voimia iloisesta odotuksesta. Tämä ymmärrys auttaa lasta myös ymmärtämään, että äidin tai isän ”ärtyisyys” ei ole välttämättä lapsesta johtuvaa. Autenttisuus opettaa lapselle tervettä suhtatumista tunteisiin ja pelottomuutta kohdata myös pelottavia tunteita (kiukkua, turhautumista, aikuisen ärtymystä).

Kasvattaminen ei koskaan ole yksisuuntaista, joten opetellessaan tai ottaessaan käyttöön uusia metodeita, parantaa aikuinen itseään samalla muuttaessaan lapsensa tulevaisuutta. Ilo tästä muutoksesta on siksi moninkertainen, sillä hyötysuhde on kaksinkertainen. Myös tulevat stressit kokevat deflaation.

Stressittömämpää ja rakastavampaa vanhemmuutta ja joulua kaikille toivoen! Hannele Valopää

Joskus musiikki on kauneinta ja koko maailma

Maailma on kaunis ja toisinaan musiikin maailma vielä kauniimpi. Kauniimpi kun se mitä voit kuulla. Kuulemasi muuttuu liikkeeksi sisälläsi, väreiksi mielessäsi, tunteiden valtavaksi energiaksi. Se on kuin tuhat enekeliä syleilisi ja antaisi valoa. Siinä hetkessä ei ole ketään muuta, vain sinä ja musiikki ja kuitenkin koko universumi siinä synkronistisessa liikkeessä.

Jotkut sanovat, että musiikki tai jonkin sortin musiikki on pahasta ja että se musiikki lietsoo alhaista energiaa, sellaista mikä ei palvele omaa ja maailmankaikkeuden hyvää. Musiikki, mikä ei palvele rakkautta ei ole musiikkia. Jos kuitenkin katsomme kaikkia sävellettyjä kappaleita maailmassa, ovat ne olleet rakkautta säveltäjälle ja sanoittajalle, ovat ne olleet totuus ja tunnelilmaisu siitä mitä se tai ne ihmiset kokevat. Emme siis voi sanoa, että jokin musiikki ei olisi rakkauden ilmausta. Voimme vain todeta, että jokin  tuntuu tai saa meidät tuntemaan epämukavuutta tai ahdistusta. Voimme tunteillamme tietää, että tämä tietty kappale tai tyylilaji ei sovi meidän kokemukseemme rakkauden ilmaisusta. Tietty musiikki voi siis todellakin laskea energiaasi tai tuoda tunteita vihasta tai ahdistusta. Ei ole yhdentekevää mitä kuuntelemme ja mitä sallimme korviimme. Emme silti voi tuomita tai sanoa, että jokin on huonoa rakkaudetonta musiikkia ja alentaa energiaa yleistettävästi. Sellaista asiaa kuin yleistys pitäisi varoa. Mikä palvelee toista ei palvele toista. Suvaisevampia voimme opetella olemaan. Ymmärtää että kaikki luova on tunneilmaisua ja siksi rakkauden ilmausta. Emme  voi kieltää negatiivisia tunteitamme, emme sitä osaa itsessämme, mikä ei ole niin kaunista tai tasaista. Voimme ilmaista esimerkiksi vihaa juuri musiikin kautta paljon rakentavammin kuin suuntaamalla energiamme toisia kohti sanoin tai teoin.

Tämä kappale tuli tänään tärkeäksi minulle. Koin syvää ja hyvää tunnetta. Olin positiivinen ja rakastavampi ihminen kaikkia muita ja maapalloamme kohtaan. Koin yhteenkuuluvuutta ja rauhaa. Sain muistutuksen siitä mitä  minun tulisi tehdä seuraavaksi, sellainen pieni polku, jota en oikein ole rohjennut aloittaa, vaikka rakkaus sitä oppimista ja tekemistä kohtaan on ilmeinen.

Usein se mitä haluamme ilmenee meille juuri monissa pienissä toistuvissa asioissa ja ne saavat meidät tuntemaan rauhaa, iloa , rakkaudellista hyvää itseämme kohtaa. Niitä asiota kohti olisi opittava suuntaamaan oma purtensa. Minäkin yritän ja jotenkin se yrittäminen ei edes tunnu ihan niin vaikealta kuin ehkä kuvittelen. Salaisesti hymyilen ja mietin mistä löydän seuraavan pätkän narua tähän yhtälöön, tähän rakkauden iloon.

Ihanaa päivää teille lukijat! Muistakaa kastelle niitä haaveitanne pienillä asioilla mahdollisimman usein! Niin minäkin yritän taas, niin monen ”epäonnistuneen” vuoden jälkeen.

Sallimmeko todella tunteidenilmaisun?

Tunne siitä kun on vahva (maskuliininen) vastaan herkkä (feminiininen) on veteen piirrettyä viivaa sisälläni. Uskallus olla ja näyttää todellinen ja monesti vaihteleva ja päivässä ja tilanteissa elävä olemus on vahvuutta mitä suuremmassa määrin. Ainakin Suomessa meidät naiset on totuttu näkemään vahvoina, pärjäävinä ja itsenäisinä ja toimeen tarttuvina. Kun nyt sitten aloitamme suunnan muutoksen, tullaksemme kokonaisemmiksi ja tasapainoisemmiksi naisiksi huomaamme kohtaavamme hämmentyneitä ja monesti hyvin hyökkääviä miehiä. Yritämme ymmärtää ja kohdata suhteet ja rakentaa itseämme. Yritämme tasapainoilla ja toisinaan sorrumme vielä miellyttämään tai kansanomaisesti ilmaistuna vaimentamaan herkkyyttämme, että miespuoliset kumppanimme (työssä tai kotona) ymmärtäisivät meitä paremmin. Yritämme auttaa heitä kasvamaan ja ymmärtämään meitä paremmin. Yritämme pehmittää matkaa, mutta astumme sudenkuoppaan, sillä tasoittaessamme ja yrittäessämme helpottaa suhdematkaa teemme itse asiassa siitä vaikeampaa ja samalla hitaampaa ja vaivalloisempaa.

Miesten on ymmärrettävä, että niin paljon kuin heidän on nyt otettava vastuuta ja kasvettava miehinä löytämään herkkyys itsessään, on heidän myös opittava ymmärtämään, että myös me naiset tahdomme olla täydemmin tunteiteidemme kuljetettavana, täydempiä ihmisiä, inhimillisempiä ihmisiä, jotka saavat olla haavoittuvia ja herkkiä toisinaan. Meidän kaikkien haasteena on siis opetella ”sietämään”, ottamaan vastaan tunteita paremmin. Meidän on ymmärrettävä, että tunteiden ilmaisu ei ole reaktiota ulkoiseen, vaikka se saattaakin tuntua siltä, vaan paremminkin reaktio omaan sisäiseen ymmärrykseen tilanteesta. Täten siis se, että joudumme riitaan jonkun kanssa, mikä saa aikaan  haukkumista ja huutamista, on lapsi sisällämme kuka ilmaisee tietynlaista avuttomuutta kohdata tilanne tai tunne. Kypsä henkilö kun pystyisi vastaamaan riidassa rauhallisella ja rationaalisella tavalla. Mitä taas kyyneleiden kestämiseen tulee, on sanomattakin selvää, että meidät kaikki on enemmän tai vähemmän ehdollistettu häpeämään, piilottamaan nuo heikkoutena ilmenevät tunteenpurkaukset. On siis uskaltauduttava avaamaan tilaa uudelle tavalle toimia. Sallimalla, vähennämme kerta toisensa jälkeen omaa hämmennystä ja toisen hämmennystä. Opetamme kehoamme ja mieltämme sallimaan ja antamaan reaktion tulla luonnollisena osana ihmisen tunteidenilmaisua.

Toinen puoli tässä tunteiden ilmaisun sallimisessa on kontrolloinnista luopuminen. Edes hellävaraisesti ilmaistu kehotus lopettaa ei ole soveliasta. Meidän on työstettävä itseämme ja suhteitamme yhtäaikaisesti ja ymmärrettävä, että yhtä sallittua kuin on huutaa ja solvata toisia nykypäivänä, niin yhtä sallittua on olla herkkä ja surullinen mitä ikinä se ilmaisullisesti kenellekin tarkoittaa. Meidän on ymmärrettävä, että emme voi suostua enää vanhoihin tapoihin piilottaa osaa tunteistamme tai paremminkin reaktiota kokemaamme. Oppiminen ei koskaan ole hetkellistä, vaan lineaari koko elämän jatkuva prosessi, jossa uskaltautuminen ottaa askelia eteenpäin ja sitten sulkeutuu toisinaan uudessa tilanteessa. Meidän on silti antauduttava ja tiedostettava ja annettava kaikille lupa olla tunneskaalassa rikkaampia. Meidän on hyvä oppia tukemaan toista, mutta ennenkuin siihen päästään uskon, että meistä jokaisen on sallittava ja hyväksyttävä tunnetyöskentely itsensä kanssa.

Aivan kuten spontaanit ilon kyyneleet ja riemunkiljahdukset esimerkiksi urheilukilpailuissa ovat sallittuja, olisi luonnollista päästää tunnemuureja romuttumaan kollektiivisti surullisemmissakin tilanteissa. Ehkä lopulta evoluutio sallisi sitten tulevaisuudessa yksityisimpien ilon tai surun kyynelten tulla ulos, puhdistaa sielua niin sanotusti muuallakin kuin turvallisessa ympäristössä tai vain sovituissa tilanteissa.

Kuten aina tämä artikkeli sai innoitusta omasta hetkellisestä kokemuksesta, jossa luin erästä artikkelia. Tässä artikkelissa koin energian olevan kovin hyökkäävää, vähättelevää ja  sen tavoite oli kontrolloida henkilöä. Hetkellisesti koin tunnepurkauksen itselläni olevan negatiivinen, sain kuitenkin avattua pikaisesti itselleni ymmmärryksen itseeni. Osasin tämän ymmärryksen kautta ottaa oppivan ja rauhallisen asenteen. Näin henkilön tarpeen purkautua sanallisesti ja kenties nähdä ja kasvaa kirjoituksensa kautta. Siinä mielessä me blogien pitäjät ja nettiartikkeleiden kirjoittajat voimme ”iloita”, että saamme oikolukea, editoida ja ”mutustella”, sitä oikeaa tapaa ilmaista. Voimme etsiä parasta tapaa kertoa kokemuksesta, tai mistä ikinä. On upeaa, että toiset meistä osaavat kirjoittaa ja ovat saaneet niin upean lahjan, että he osaavat sanoillaan liikuttaa tunnetiloja sisällämme pääsemättä varsinaisesti sisällemme. Suotavaan tietysti olisi, että tarkoituksemme olisi aina rakkaudellinen ja totuuteen pyrkivä vihan ja epäsovun liesomisen sijaan, mutta koska maailma on rakentunut vapaaseen tahtoon ja world wide webbiin, olemme itse itsemme herroja. Meidän on siis osattava kontrolloida ja rajoittaa sitä mitä sallimme päämme sisään.

Todellinen kypsä kun osaa kontrolloida tunteidensa ulospurkautumista, reaktiota ja sitä mitä ylipäänsä lukee tai millaisiin keskusteluihin ja suhteisiin itseään sitoo. Olen kenties vielä hyvin epäkypsä monella tavalla ja monien mielestä kirjoituksillani kutakuinkin mitätön. Uskon itse kuitenkin, että sanani ovat niille joita tiedän olevan maailmassa, niille jotka etsivät kenties ensimmäistä kertaa elämässään itsensä ymmärrystä tai niitä vielä melko nuoria, joiden perhesuhteet tai elämäntilanne ei ole antanut heille tervettä kasvualustaa ymmärtää itseään tai rakentaa terveitä suhteita ja uusia ihmissuhteita. Vaikka itse olen ujoista ujoin, uskaltaudun näiden kirjoituksieni avulla ilmaisemaan jotain syvempää itsestäni, minkä uskon yhä edelleen olevan tarkoitukseni elää täällä. Jos siis tulit ja luit tämän kirjoituksen olen kiitollinen että herätin mielenkiintosi ja sain ylläpidettyä sen tähän asti. Toivotan sinulle mukavaa kesäkuista päivää ja iloa ja uskallusta kasvaa sekä ilmaista itseäsi tunteidesi avulla paremmin. Me jokainen opetamme muita opettaessamme samalla itseämme.

Intuitio käyttöön ja kuuntelemaan viisauksia joihin se ohjaa

Tein tässä juuri äsken aamuvenyttelyä jooga liikkeiden avulla. Tämän pienen hetken päätteeksi sai voimakkaan ohjauksen katsoa vieressä olevaa kirjahyllyäni. Siellä tietty kirja pyydettiin ottamaan käteen ja koska tiesin, että ohjaus tuli universumilta kysyin, että mikä sivu minun tulisi avata. Sain vastauksen 160. Tämä positiivinen viesti on tarkoitettu teille kaikille itsenne vähättelijöille ja virheitä pelkääville. Tämä on tämän päivän intuitiivinen viesti olla huolestumatta.

Muista, että virheiden tekeminen on luvallista

Elämänilon löytämiseen kuuluu itsemme hyväksymiseen, kun teemme virheitä. Monet alkavat vaipua epätoivoon tai moittia itseään armottomasti tehtyään virheen. Tuntuu rikokselta rikkoa lasi, unohtaa kokous tai tärkeän paperin postittaminen ajallaan tai läikyttää kahvia kirjeelle. Tärkeintä on muistaa, että kaikki tekevät virheitä – minä, sinä, jokainen!

On tärkeää panna virheet oikeisiin mittasuhteisiin. Virheesi todennäköisesti näyttää omasta mielestäsi suuremmalta kuin kenenkään toisen mielestä. Yleensäkin ihmiset hermostuvat virheistään, koska heitä hävettää – he luulevat, että heissä on jotain vikaa, jos he tekevät virheen. Tässä lista asioista, joita voit sanoa pysyäksesi ystävällisenä itseäsi kohtaan:

  • Kaikki tekevät virheitä.
  • Virheiden tekeminen on luonnollista.
  • Voin mennä takaisin ja pyytää anteeksi.
  • Voin todennäköisesti siivota sotkuni.
  • En ole paha, vaikka teenkin virheen.
  • Se on vain silmänräpäys maailmakaikkeudessa.
  • Viikon kuluttua sillä ei enää ole väliä, ja vaikka olisikin, pysyn silti hengissä.
  • Voin tehdä virheitä ja saada silti rakkautta.

Pane sitten virheesi oikeisiin mittassuhteisiin. Pikku juttu. Maapallo pyörii yhä, lapsia syntyy, kalat uivat ja sinä olet yhä arvokas ihminen. Minusta meidän kulttuurissamme on paradoksaalista, että tuhansia ihmisiä tappavien ja vammauttavien pommien pudottamisesta päättävät ihmiset murehtivat tekojaan paljon vähemmän kuin ihminen, joka kaataa lasillisen maitoa keittiön lattialle.

Ole siis lempeä itsellesi. Vaikka vanhempasi raivoaisivat ja huusivat sinulle, kun teit virheitä, sinun ei silti tarvitse tehdä samoin.

Patricia Davis- Kasl Elämänilon kirja

Rakkaudellista kasvun ja muutoksen päivää kaikille ja ISO HALAUS niille hiljaisille joilla on tänään vaikeaa. Enkeli kulkekoon vierellänne ja olkoon päivänne siunattu pienillä kauniilla asioilla.

Kuva

8-1-17

Save

Miten saada elämänmuutoksen motivaatio pysymään

Elämäntapamuutos se on se ikuinen kysymys. Monta kertaa aloittaa ja luopuu, kun seinä on liian korkea. Tavoite tuntuu liian suurelta ja vaikka kuinka yrittää pilkkoa ja tehdä jotain niin sitä ei pääse eteenpäin. Enemmänkin tuntuu että vaikeudet, ne juhlat, ystävän pyyntö lähteä ulos, työstressi yms. kaatavat koko elämänmuutoksen alkuunsa. Vaikeutena on varmasti myös se, että kun lähdemme innolla elämää muuttamaan, lähdemme täysin uudelle polulle tai uusiin harrastuksiin. Teemme rytäkällä muutosta, unohdamme tukiverkon tai kuvittelemme motivaatiomme kantavan ja tukiverkkomme tukevan sitten kun omat voimat ja tahto jatkaa ovat luisumassa lopettamisen puolelle.

Mitäpä jos lähestyisit elämänmuutosta tai uuden vuoden lupausta nyt toisella tavalla. Et lähtisikään täydestä muutoksesta vaan vaikkapa pienestä tapamuutoksesta. Lisäisit vähitellen rasitusta. Löytäisit ensin tapoja arjessa ja sitten vasta niitä radikaalimpia juttuja kuten kuntosalijäsenyys tai aamuiset juoksulenkit. (Kotiintullessa sohvan sijaan voisit vaikka tehdä kotona jotain nostelua, siivousta, järjestelyä, lasten kanssa leikkimistä, tanssimista. Sulkisit tunniksi kaiken sähköisen median ympäriltäsi, antaist laatuaikaa itsesi hoitamiseen.)

Itse uskon kovasti pieneen, sillä mieli vastustaa kuten kehokin isoja radikaaleja muutoksia. On paljon helpompaa tehdä aluksi lähiympäristössä lyhyitä ajanjaksoja jotain kuin rynnätä tunniksi personaltrainerin läksytettäväksi. Jos todella olet motivoitunut, jos todella pystyt pitämään lupaukset itsellesi tulet saamaan palkinnon siitä, että aloitit pienemmällä teholla. Kun motivaatio on pysynyt kuukauden koholla, voisit aloittaa uuden vaiheen, tehostaa taas vähän. Hyvä olisi myös muistaa pitää välillä välipäivä ja antaa itselleen lupa tehdä jotain ihan muuta, esim. lukea kirjaa tai katsoa sitä telkkua.

Puhun taas kerran pienistä muutoksista kerralla, sillä olen itse elämäni aikana kokenut monta pettymystä ja motivaation lopahdusta juuri sen vuoksi, että koitin liian kovasti. Treenistä tai mistä vaan tuli pakkosuorittamista. Hauskuus katosi kun tahdonvoimalla ei päässytkään eteenpäin. Vasta ymmärrettyäni pitkäjänteisen vähitellen lisääntyvän rasituksen arvon sain tuloksia  aikaan. Keräsin itseluottamusta ja sain lisäenergiaa. En ollut jatkuvasti maitohapoilla niin sanotusti. En mennyt veren maku suussa eteenpäin. Sisu on hyvä piirre, mutta toisinaan se voi kyllä saada aikaan enemmän harmia kuin hyötyä.

Toinen ratkaiseva asenne on ollut myötätunto itseäni kohtaan. En ole täydellinen, en vertaa omaa edistymistäni elämässä muihin. Mittani on energiani ja iloni. Elämä lyö välillä maahan teki mitä vaan. Tulee esteitä ja päiviä ettei voi tehdä mitään. Ne ovat vain hetkiä pitkällä matkalla onnistumisen tiellä. Toisinaan on otettava ehkä taaksepäin muutama askel, jotta voi sitten taas puskea eteenpäin. Työ ei lopu koskaan. Elämän tarkoitus on muutos ja sen paremmin siitä selviää kun myöntää itselleen tämän tosiseikan.

Oli kyse sitten mistä tahansa elämänmuutoksesta tärkeintä on ylläpitää iloa muutokseen, sillä se ylläpitää motivaatiotasi. Pienet energian lisäykset tai etapit voi merkitä ylös tai antaa itselleen luvan jotenkin juhlistaa jollain pienellä tavalla. Kannustava seura, yhteinen juhlahetki tai sosiaalisessa mediassa ryhmässä kannustaminen voivat olla kiitoksista ja kannustimista parhaita. Se mitä on ehkä varottava on materiaalisiin kannustimiin sortuminen, sillä materia ruokkii meissä ihmisissä vääränlaista kuvaa itsestämme. Me emme ole kiiltokuvia, emme muotikuvien jumalattaria/jumalia vaan tavallisia ihmisiä, joiden ei tarvitsekaan olla kiiltokuvia.

Tie unelmiesi luo

menestymisen-avaimet

Sitoutuminen

Päämäärä mielessä aloitan matkan. Tiedän, että toisinaan ei huvita, on kiire, on häiriötekijöitä jne. Niistä huolimatta anteeksiantaen itselleni ja maailmalle ympärilläni jatkan matkaa lannistumatta. Ehkä jossain kohtaa  tulee niin sanottu este, jonka edessä tuntee olonsa täysin lyödyksi. Tässä tilanteessa pysähdyn arvioimaan, mitä voin tehdä ja mikä kannattaa. Mietin miten voin parhaiten ohjata itseäni päämäärääni kohden. Onko järkevää yrittää samalla tavalla? Onko mahdollista että yhteistyökumppanit vaihtamalla saavutan päämääräni paremmin? Joskus kiertotie, vaikkakin pidempi opettaa jotain tärkeää päämärän kannalta.

Sitoutuminen on myös pitää tarkkaa aikataulua kalenterissa. Kalenterin aikataulu on sitova ja muistuttaa sinua velvollisuudestasi luovuuttasi kohtaan. Aikataulun on oltava kuitenkin joustava noiden yllätyksien ja esteiden vuoksi. Aikataulu on motivaatio, se että varaat luovuudellesi aikaa. Itse sain eilen tehtyä mieleeni suunnitelman päivittäisestä järjestyksestä. Päätin että herään aikaisemmin ja säännöllisemmin, toki joustan jos tarve vaatii. Aamupalan jälkeen katson sosiaalisen median viestit. Siten suljen ulkoisen maailman ja antaudun kirjoittamiselle. Kirjoittaminen saattaa tarkoittaa päiväkirjaa, luonnostelua tai sitten artikkelin kirjoittamista. Varaan kirjoittamiselle aikaa muutaman tunnin, kunnes on aika käydä ruokakaupassa tai tehdä ruoka. Lounaan jälkeen annan itselleni aikaa levätä ja teen iltapäivämeiditoinnin tai joogan. Tämän ohjelman jälkeen katson sosiaalisen median ja irrottaudun taas siitä. Kerään itseni tasaamalla hengitykseni ja aloitan opiskelun. Jos tarve vaatii voin myöhäistää ohjelmaani niin, että aloitan lukemisen vasta iltauutisten aikaan. Tämä rutiini toistuu päivittäin viiden päivän ajan. Viikonloppuna suon itselleni lepoa ja uusien asioiden löytämistä.

Kokeileminen

Päästään siis kokeilemiseen. Tämä ei rajoitu vain viikonloppuun vaikka niin juuri äsken sanoin. Viikonloppuna on mahdollisuus kokeilla jotain isompia asioita, mutta kirjoittajan työssä on uskallettava kokeilla ja halpuilla, etsiä ja yrittää. Uudet asiat ja uudet kokemukset auttavat oivalluksien tekemisessä ja saavat mielen pysymään virkeänä. Jokainen kokeilkoon oman uskalluksensa ja mielenkiintojensa mukaan, sillä ne opettavat sinusta itsestäsi sellaista mitä et arkiminässä ehdi huomata. Kirjoittajana on myös ymmärrettävä, että kokeiltuaan jotain voi epäonnistua. On päästettävä irti, deletoitava, hyväksyttävä se, että työ oli jotenkin vaillinaista ja ei kiinnostavaa tai sitten paikka ja aika olivat vääriä. On palattava sinnikkyyteen ja muistutettava päämäärästä ja prosessista. Annettava itselleen anteeksi ja ryhdyttävä ”lapsen kaltaisella” innolla uuteen projektiin.

Tullaan viimeiseen kohtaan eli Epävarmuuden sietämiseen

Tämä jos mikä on niin suuri asia, että se saa meistä melkein jokaisen jähmettymään ja jättämään unelmiemme työstämisen vain harrasteluksi, vaikka potentiaalia olisi vaikka millaiseen menestykseen. Epävarma selittelee, keksii kaikki tekosyyt itsestään ja ympäristöstään. Vähättelee toisia, itseään ja lopulta myös unelmaansa. Mitä siitä seuraakaan? Ahdistusta ja masennusta, siitä ettei ole riittävän lahjakas, ettei saa kaikkea heti mulle tänne asenteella, että unelman saavuttaminen ei olekaan itsestäänselvyys vaikka mietelauseethan juuri sanovat että jos pystyt sen unelmoimaan olet jo saavuttanut sen. Mitä hittoa tuo sitten tarkoittaa? Sitä että se on sinulle mahdollinen. Että jos voit unelmoida jostain, voit sen saavuttaa, että kun pistät ajatuksesi ja työpanoksen johonkin, johdattaa unelman tai untelmien tie sinua askel askeleelta kohti unelmaa. Yllättäviä tarjouksia, kontakteja, mainoksia ja kaikkea mitä tarkkasilmäinen oppii näkemään. Voisi siis sanoa, että epävarmuuteen astuminen ja sen sietäminen vaativat vain uskoa ja hetkeen elämistä. Uskoa unelmien tien johdatukseen. Lopulta ilo täyttää sydämen pieni pala kerrallaan ja onnistumisia, läpimurtoja, kontakteja, ystäviä, oikeita tilaisuuksia alkaa esiintyä.

Kaiken tämän lisäksi se positiivinen mieli kaiken turbulenssin keskellä auttaa karikoiden yli. Tsemppikaveri projektien onnistumiselle tai se, että meistä jokainen muistaisi kiittää ja nähdä toisen onnistumisia arjessa tsempaavat meistä jokaista, myös sitä tsemppaajaa. Liikkeelle laskemasi hyvä tulee luoksesi muista se.