Me wannabeet

Miten me wannabe kansa voimme olla sinut sen kanssa, että haluamme kirjoittaa, luoda, ilmaista tai tehdä jotain? Miten voimme olla intohimoisia ja onnellisia pelkästä ajatuksesta, että saamme ilmastua jotain ilman sen suurempaa tarvetta yrittää olla wannabe? Kuinka ristiriitaista onkaan luoda luovia asioista ja olla ajattelematta tai toivomatta wannabe kansan kiihkolla ratsastavansa suosion huippua?

Ajatus on outo wannabe kansalle, selfie postauksien ja wannabe kirjoitusten täyttämässä maailmassa. On aivan mahdotonta ymmärtää, että luominen ja suosio olisivat jotenkin erillään toisistaan. Jos kurkistamme luomisen intohimoon, sen sykkivään ytimeen, voimme käsittää, että luova ilmentymä tai ilmaisu on jo palkinto. Suurin nautinto itselle on osata ilmaista luovasti se mikä kasvoi sisältä ulospäin nopeasti tai hitaasti. Oli synnyttäminen sitten suurta tuskaa tai puhdasta euforiaa nopeassa sykkeessä on paras palkinto oivallus, tai värien sinfonia tai sanojen leikki sonetissa. On vain lisäarvo saavuttaa omalle intohimolleen kunniaa ja suosiota. On iloa iloita siitä, että toinenkin iloitsee ja saa tai saavuttaa jotain itselleen.

Me wannabe kansa olemme luovuudessamme unohtaneet, luovuuden osana rakkaudellista ilmausta. Me wannabeet olemme opetelleet luomaan egon tahdosta, halusta ja pakottamisesta, markkinatalouden ja suosion kalastelun laeista käsin. Me wannabeet olemme tyytyneet vain laihaan lohtuun ilmentää luovuuttamme. Olemme unohtaneet ilon itsellemme ja tarkoituksen luovuudessa. Me itseemme tyytymättömät wannabeet olemme kuvitelleet voivamme hallita ja kahlita luovuutta palvelemaan markkinataloutta ja materiaa. Me olemme egoillamme kaventaneet rakkaudellista luomista ja siten tuhonneet ymmärrystä luovuuden todellisesta luonteesta monen sukupolven ajan.

Me wannabeet tahdomme musiikkia ja taidetta, mikä on jo jollain tavalla valmiiksi pureskeltua ja gategorioitua. Tahdomme olla wannabe kuluttajia ja tietää mihin rahojamme kulutamme. Me emme uskaltaudu investoimaan epävarmoihin luoviin hulluihin. Kaikki on wannabe totuutta ja valmiiksi pureskeltua, kiiltävää ja ennalta arvattavaa.

Onko maailmassa vielä olemassa, jossain universumin reunalla kenties laji, joka luo pelkästä rakkaudesta? Onko mahdollista oppia ymmärtämään luovuutta sillä vanhalla rakkaudellisella tavalla? Voisko meidän silmiä avata, että pääsisimme tästä wannabe kirouksesta?

Inspiraatio tähän kirjoitukseen lähti POTF: Carnival of Rust kappaleesta

Kiitos heille inspiraatiosta!

White witches white magic

Green grass and snake that swirls.

The wind on the surface
like a kiss of God.

Fire that ignited the flame once.

Questions that keep surfacing.

The sea and the moon.

The perfect alignment and movement.

You know what you know, but
more important is what you feel and what you allow.

White witch, who writes her magic
in the air to catch those who have opened
their hearts to fullness of GOD.

There is no rights or wrongs
but only a path above the ocean of mystic
and the light in the bottom of the sea
that wants to surface for you to see.

Feel the heaven and earth.
Feel the love that surrounds you.
Feel it with every cell that have been
a particle of you, the whole universe
in a dust particle.
Feel it in a bass like sounds
that are surfacing and seeking the light and shift.

Be the angel you were born to be. Take these wings
that are given to you and fly with Gods.
Be the joy with every particle
that ever existed in you.
Know the infinity.

(c) Hannele Valopää

10.

Suruvaippa vaihtuu, muuttuu harmaasta
valkeaksi. Uusi löytyy.
Tulee vihdoin aamu kullankeltainen.
Kulkee nainen timantteja hiuksissaan ja topaaseja
vyötäisillään kuin metsän kuningatar,
tarttuu kiinni taivaankanteen ja
vetää valoa alas pimeään maahan.

Tulee sininistä vettä,
kuin valtameren syvää ja puhdistavan viileää,
siinä vedessä pyörre kuin universumi,
joka imee sateenkaaren kristalliin.

Luomisen voimasta räjähtää kristalli
tuhansiksi tai miljooniksi paloiksi meihin jokaiseen.
Jatkaa sateenkaarikristallien energia
meissä värähtelyään kuin afrikkalasen heimorummun sointi
yhdistäen neljä elementtiä täydellisyydeksi
meihin jokaiseen.

Värien sinfonia ja pieniä runon tapaisia ilon tulvia mielessä

Tule! Juovu minusta!

Kesän tuoksu
Hedelmien raikas maku
Värien sinfonia
Mikä voisi olla täydempää?

Myrsky tuli ja otti omansa,
jätti jälkeensä vain kaksi pisaraa.
Myrsky pyyhki menneet mennessään,
jättäen valon ja ilon ja uuden löytämisen mahdollisuuden.

Kuin pölyä olen ihollasi.
Harjaatko minut pois kuin toisetkin
vai annatko mahdollisuuden
työntyä pintasi alle?
Annatko toivoa hedelmästä
vai oletko vain kuiskaus,
jonka tuuli pian kuljettaa toisaalle
kasvamaan.

Kaikki kuvat ja ajatelmat/runon tapaiset ovat omaa materiaaliani. copyright siis Hannele Valopäällä.

Save

We are all one step away from peace

There is a secret
in a fairy land.
There is a secret
I can promise you that.

A dream so wast
for you and I
something you just
can’t get by.

There is a dream
in our dream.
You just have to pull it
till it comes real.

The dream
will carry us further there
to share
something we forgot
was all the time there.

Join hands
with friends and family
but never make no-one an enemy, cos
WE can overcome our slavery
to our programmed minds
by seeing our collective mind.

So stop making excuse for
your hate and let everyone
be a mate.
We all have scars and sorrow,
we don’t need to borrow.
Forgive and forget,
that is how you make
one step forward to become
a goodhearted light
who can shine bright,
for now and ever.

PEACE AND LOVE!

(c) Hannele Valopää