Ehkä on hetkeksi hypättävä pois flow-tilasta, jotta näkisi uusin silmin

Aamu alkoi 3:30. Joten se siitä ja sorvin ääreen. Mieli etsiytyi vanhoihin kappaleisiin. Nämä kaksi valittua kuvaavat melodioiltaan kaiketi tätä päivää minulle. Tietysti myös syvä henkilökohtainen ja mystinen on läsnä. En tee sen enempää analyysia. Joskus on hyvä pysähtyä sen ääreen, minkä näkee edessään vaikka se olisi kuinka tuttua ja tavallista tai joskus kuten tässä tapauksessa vanhaa. ”Vihje” saattaa olla visuaalinen, melodioihin liittyvä tai tunne, joka kumpuaa. Itse kullekin täysin yksilöllinen. Nämä ovat minun vihjeeni Universumilta sille, joka niitä tarvitsee. Älä kuitenkaan yritä tulkita liiaksi. Jos millään tällä ei ole mitään merkitystä, poista se mielestä kuin mikä tahansa kevyt ajatus. Toisaalta jos maailma työntää raskaita asioita eteen on ehkä hyvä yrittää keventää edes yhden laulun ajaksi. Musiikin tms. ei tarvitse olla se mitä minä jaan. Tarkoitan sanoa, että joskus ”flown” pysäyttäminen ja pois hyppääminen on juuri se mitä tarvitaan. Sivusta katsomalla voi ymmärtää jotain uutta tai nähdä asioita eri tavalla kuin ennen.

 

Hyvää ja tuotteliasta päivää kaikille!

Teidän sisarenne Titta Hannele

Joku paikka missä olla

Ge mej en plats på jorden
Inte nödvändigtvis i solen
Men ett eget fönster mot gatan
Jag kan öppna och stänga
Som jag behagar

Det är det enda jag behöver
Det är det enda
Som mitt hjärta kräver
Att jag hittar någonstans
Där jag kan välja mellan
Lugn och ro

Eva Dahlgren: En plats på Jorden

Nämä sanat tänään. Toivo, että se paikka, ei välttämättä edes auringossa, mutta oma paikka, jossa voisi saada olla. Eikö meistä jokainen kaipaa ja ansaitse omaa rauhaa, omaa tilaa ympärille? Ei sen tarvitse olla ostettua, ikuista eikä edes kovin hienoa, vaan jotain selllaista mikä tuntuu omalta ja rakkaalta.

Minun paikkani on jossain. Se paikka voi olla monessakin paikassa. Ehkä juuri muutoksen keskellä etsii sitä, mikä paikka se voisi olla. Onko jokin vanha paikka, mikä voisi tuoda rauhan? Merenranta, metsä, pellonreuna aamulla, paikka puun alla, mummola,…. Listaa voi jatkaa ja jokaisella on SE paikka. Ehkä se tärkein paikka on kuitenkin omassa sydämessä. Jos sydämen paikka on täynnä melua, turhuutta, miellyttämistä tms, voi olla kovin vaikea saada hetki itselleen ja omille ajatuksilleen. Aikaa latautua ja suunnata keskittynyt focus siihen mihin suunnata focus seuraavaksi. Pidä siis huoli omasta sydämen paikastasi ja omasta pienestä oikeudesta hiljaisuuden hetkiin. Muista tärkeät meditointihetket, rukoushetket, tyhjyyteen tuijottamisen hetket. Ihaile hetki sitä mikä on, oli se sitten kodin rauha, kaaos ja lapsien vilinä, puolison manööverit jne. Mikään ei ole ikuista, arvosta sitä kuka ja mikä sinulle on nyt ja tässä hetkessä.

Hyvää Kesäkuun alkua kaikilla! Toivoo: Titta Hannele

Ihmiset

Ihmiset
  tuntevat kipua.
Ihmiset
  kärsivät potkuista.
Ihmisten
   voi olla vaikea sopeutua.
Ihmiset
   kuin lastuna laineilla.
Ihmiset
   huolestuneina koittavat käyttää
   vanhoja rakenteita.
Ihmiset
   huolissaan, eivät luota "johtajaan"!
Ihmiset 
   kyseenalaistavat.
Ihmiset oppivat!
Ihmiset alkavat ajatella itsekseen
ja tehdä johtopäätelmiä yksikseen.
Ihmiset 
   vihaavat kokemaansa vääryyttä.
Ihmiset
   taistelevat sisimmässään
   antaakseen anteeksi itselleen ja toisilleen.
Ihmiset
   silti etsivät kostoa, vaikka itse ovat osallisia.
Ihmiset
   tahtovat tuomita ja saada oikeutta, ymmärtämättä
   mikä todella on oikeutta.
Ihmiset 
   keskittyvät negatiiviseen, vaikka voisivat
   keskittyä parempaan huomiseen.
Ihmiset
   eivät unelmoi,
   sillä realiteetti ajaa unelmien edelle.
   Uskottomuus uskoon ja siihen mikä on mahdollista
   on sammutettu monen toimesta.
   Koulu, politiikka, tiede, media kaikki vain lumetta.
Todellisuus on tarua ihmeellisempää
ja voimamme meitä yhdistää.
Ihminen kykenee muuhunkin kuin vain elämään,
miksi siis tyytyä vähempään??
Kaikki on loulta kiinni uskon määrästä yksilössä.
Kaikki on lopulta kiinni kriittisestä arviosta
mitä ja ketä kuunnella.
Seurata vai olla oman elämänsä johtaja?
Siinä kysymys, jota tulee pohtia.
Kaikki mitä hyväksymme muodostaa lopulta todellisuutemme.
Oletko pelokas? Oletko luottava? Oletko kyseenalaistaja?
Kuinka paljon luotat itseesi ja sisäiseen vaistoosi???
Kuinka paljon kuulet omia varoituksia
olkoon se ääni sitten vaikka Jumala tai saatana?
Kuinka rohkea olet asettaessasi rajoja
sille mitä teet ja mihin uskot?
Paljonko annat valtaa toiselle, hänen "hyvälle ja pahalle"?
Oletko seuraaja vai seurattava?
Onko tällä asialla merkitystä? Kenelle sillä on merkitystä 
ja mitkä ovat vaikutukset ja kehen ne vaikuttavat?
(c) Hannele Valopää

Minne tuuli kuljettaa

Ehkä hieman erikoinen aamu. Kirkas ja kaunis kuin edesmennyt rakkaani olisi sanonut. Joten päätin lähteä rannalle, katsomaan luonnontilaa ja meditoimaan. Pääsin laiturille asti, jota kulkiessa Meriharakat huutelivat varoituksia, jäin niille juttelemaan ja niitä rauhoittamaan. Siinä laiturin päässä olimme sitten yhdessä, rauhallisina ja tietoisina. Istuin ja otin raamattuni. Luin yhden luvun kohdasta jota olen lukemassa ja sitten ”umpimähkäisesti” valitsin toisen kohdan. Synkronisaatio oli täydellinen. Tekstit täydensivät toisiaan. Niiden viesti oli täydennystä aamun viesteihin. Sain rauhan tehdä tänään sen mitä tehtävä on. Lähdin kotia kohti ja ensimmäisenä tielleni osui pieni kolmepiikki laiturilla hämillään. Juttelin sille ja sanoin ettei ole kovin viisasta tulla laiturille. Nostin sen takaisin veteen ja sehän lähti hyvillään syviin vesiin heti käsistäni. Seuraavaksi näin särki kalan. Sekin oli tulossa kaiketi laiturille, mutta oli juuttunut kaislojen päälle ja kenties siinä sätkiessään huomannut kuinka mieletön se oli ollutkaan. No sitä ei tarvinnut avustaa, vaan se pääsi kaislojen alle veteen takaisin. Siitä lähdin vielä katsomaan oliko joutsenet tulleet, mutta juutuin keskustelemaan veneen korjaajan kanssa. Pitkä soljuva keskustelu oli miellyttävä ja esti menemästä mutaiseen rantaan. En siis tehnyt munausta avokkaiden kanssa. Ei niitä joutsenia vielä muutenkaan näkynyt. Ovat vielä tuloillaan.

Kotiin pyöräilin reipasta vauhtia, juomaan teetä. Sitten olikin aika Reiki istunnolle. George Michalelin Older albumi soi taustalla. Vaikka en yleensä Reiki:tä tehdessäni kiinnitä paljon huomiota sanoihin, huomioin tänään nimikkokappaleen kertosäkeen.

” Strange
Don’t you think i’m looking older?
But something good has happened to me
Change is a stranger
Who never seems to show”

Older: George Michael source: https://www.azlyrics.com/lyrics/georgemichael/older.html

Siitä huomio kiinnittyi kahteen kirjaan, joissa oli vanhoja tärkeä kohta -tarroja törröttämässä. Avasin kirjat ja luin.

”maailmankuvassamme on paljon korjattavaa
siinä poseerataan liikaa”

Arno Kotro

”ei kuolema korjaa
se rikkoo
kaikki kaipaavatkin”

Arno Korto

”Kerro minulle, onko sinulla
yhtään ikävä?
Kerro, oletko sinäkin
iltaisin ajatellut minua?
Kerro jotakin.
Minun on helpompi
pitää sinua sydämessä”

”Lennä kirje perille,
älä vaan jää välille!”

”Pieniä rakkauden siirappisanoja
kuiskaan ilmaan.
Lähetän sinulle rakkautteni
tuulen mukana.”

”Mistä tuuli kuiskiikin,
olet aina mielessä!”
4 edellistä kirjasta Sydän heittää kärrynpyörää toim. P-L Perttula

Pieniä muruja. Minulle niiden merkitys on toinen kuin sinulle lukijani ja niin on tarkoitettukin, sillä keskustelumme Jumalan/Universumin tai miksi ikinä sitä kulttuuri haluaakaan kutsua ohjaa ja avustaa meitä kaikkia. On taito kuunnella ja on taito ymmärtää. Viestit eivät aina huuda ja siksi niiden huomaaminen  on vaikeaa. Me emme voi kuunnella vain toisiamme ja käsittää, että heidän viestinsä olisi sanasta sanaan totuus, vaan meidän on osattava peilata ihan kaikkea kuulemaamme omaan elämäämme. Totuus löytyy usein puolivälistä.

Jatketaan siis matkaa yhdessä ja yksin. Kollektiivi tietoisuus ei tarkoita täällä maassa sitä ,että olisimme jatkuvasti sulautuneita yhteiseen tietoisuuteen. Meidän on osattava olla yhdessä yksin ja yksin yhdessä. Meidän on osattava säilyttää itsemme ja oma tietoisuutemme, kriittinen ajattelu ja kriittinen keskustelu. ”Unioni” ei ole luopumista omasta, vaan nimenomaan itseyden arvon tunnustamista. Unioni merkitsee Jumalan tahdossa elämistä ja oikean ymmärtämistä. Unioni on sekin paremminkin unioni Jumalan kanssa kuin maallisten sisariemme ja veljiemme kanssa. Sielujen kumppanimme ovat Jumalan vastaus meidän tarpeisiimme (kasvaa, kehittyä, ymmärtää ja suorittaa elämäntehtävämme) täällä maassa eläessämme. Fyysinen kuolema vie meiltä itseyden. Palaamme siis jälleen todelliseen ykseyteen.

Tämä on testimme ja aikamme ymmärtää unionin todellinen merkitys ja rakkauden todellinen olemus. Rakkaus ei ole omistamista, eikä paljon mitään, mitä olemme oppineet sen olevan. Todellinen rakkaus on luopumista omista egon harhakuvista ja vaatimuksista. Rakkaus ei kapinoi, ei omista, ei vaadi. Rakkaus on! Neulansilmä kuvaus on monessa mielessä niin osuva kuvaus, siitä miten vaikea on egon päästä todellisen rakkauden tilaan. Ego käsittää ja käsittelee kaiken vain loogisesti, haluaa vain itselleen, tekee kauppaa ja viekoittelee ja pettää. Todellinen rakkaus asettaa rajoja, suojelee itseään, tekee valintoja oikean puolesta. Todellinen rakkaus ottaa aina vastuun. Todellinen rakkaus ei tunne vapaamatkustajia vaan vastuu pitää sen liikkeessä ja tietoisena siitä miten tulee toimia.

by: Titta Hannele

RESHARE: Ravitsemusasiantuntija: Vältä näitä ruoka-aineita

Lähde: Studio 55 MTV (julkaistu 27.1.14)

https://www.studio55.fi/terveys/article/ravitsemusasiantuntija-valta-naita-ruoka-aineita/2769632

Haastattelu ja artikkeli suoliston terveyden merkityksestä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Suolistolla on suuri vaikutus myös ihmisen vastustuskykyyn, sillä noin 80 prosenttia immuunipuolustuksen soluista sijaitsee suolistossa.

– Bakteerikanta suolistossa vaikuttaa siihen, että suolisto toimii vahvan vastustuskyvyn lähettiläänä, Heinonen kertoo.

Heinosen mukaan suoliston ja muun kehon terveyden kannalta olisi hyvä välttää ainakin kolmea erilaista ruoka-aineryhmää. Ensimmäinen niistä on teollisesti prosessoidut, raffinoidut öljyt.

– Niistä syntyy tulehduksia, aivotoiminnan ongelmia ja solukalvot menevät huonoon kuntoon, Heinonen kertoo.

Myös teollisesti prosessoidut valkojauhotuotteet kannattaisi Heinosen mukaan jättää kokonaan pois ruokavaliosta.

– Voisi ajatella, että niistä tulisi reumaattisia vaivoja, allergioita, yliherkkyyttä ja päänsärkyä. Niissä ei ole mitään tarjottavaa elimistölle.

Lisäksi Heinonen toteaa, että ihmisten kannattaisi välttää sokerinkäyttöä. Hänen mukaansa suomalaiset käyttävät kuukaudessa keskimäärin melkein kolme kiloa sokeria.

Liiallinen sokerinkäyttö vaikuttaa sokeriaineenvaihduntaamme, eli insuliinin määrään elimistössämme. Heinosen mielestä hormonitoiminnan ollessa sekaisin kannattaisi aina ensimmäisenä miettiä sokeriaineenvaihduntaa.

– Jo tämä meidän ruokavaliomme saa aikaiseksi sen, että sokeriaineenvaihduntamme on yleensä häiriintynyt. Jos se korjataan, saadaan yleensä aivan mahtavia tuloksia terveydelle.

lähde: Studio 55 artikkeli. MTV

Terveytemme on kaiken hyvinvoinnin perusta. Oletamme, että joku muu tietää meitä paremmin, mutta voi myös olla, että joku, kuten isot toimijat lääketeollisuudessa toimivat meitä vastaan. Meidän tulisi löytää syy, ennemmin kuin sammutella ”paloja” tai poistaa vain oireita. Moni kehitetty ”lääke”, ei hoida tai poista ongelmaa vaan pitää vain oireita poissa. Meidän on juurittava irti pahan olomme syy ja se tarkoittaa monesti sitä, että meidän on oltava valmiita arvioimaan omien elintapojemme terveysvaikutuksia.

Suoliston hyvinvointi on niin tärkeässä osassa kehomme hyvinvoinnille, että sen huonovointisuus, lisää tulehdusriskiä kaikkialla kehossa. Pitkittynyt stressi ja tulehdus kun ovat monien vakavien ja kroonisten sairauksien alkusyitä. Meidän tulee olla tietoisia ja ottaa vastuu kehonhuollosta, stressin purkamisesta, oikeasta ravinnosta, riittävästä levosta, ympäristön puhtaudesta jne.

Tässä vielä toinen tulehduksiin ja niiden ehkäisyyn liittyvä video. Mielestäni tämä antaa lisää vihjeitä ja keinoja, kuinka meistä jokainen voi parantaa terveyttään pienilläkin muutoksilla. Tämä aihe on itselle läheinen. Omakohtaisesti olen saanut apua sitruuna-vesi juomasta (suoliston puhdistamiseen), inkiväärijuuri kapseleista kuureittain (hillitsemään tulehdusta), Garmolis munkkitipat (niveliin hierottuna edistämään nivelen paranemista), Garmolis tipat (veteen sekoitettuna edistämään sisäisesti tulehduksien parantumista ja flunssan oireisiin), magnesiumin käyttö päivittäin ravintolisänä edistämään nivelten liikkuvuutta ja estämään kankeutta ja kramppeja, magnesium suihke nivelille edistämään nivelten kivutonta liikkuvuutta. Tietysti runsas puhdas vesi, huuhtomaan toksiineja ja uudistamaan kehoa. Holistinen hyvinvointi alkaa ihmisestä ja hänen omasta käsityskyvystään, ei lääkepurkeista! Hyvää kevättä kaikille!

Pieni viesti ja toivon nostatus

Irwinin hattu: by Neljänsuora
Paratiisin horsmatarhan kasvatti mä oon
on aikuisuuden harha, vain usko kohtaloon
En elä huomispäivää runon mittaiseen
kärsivällisyyden sain tielle taiteiden

Koko pallo kotinain, jatkan kulkuain

Kertosäe:
Jos ois Irwinin hattu ja ääni Baddingin
niin ois voima tunnemangeetin
Jos ois Irwinin hattu ja kädet Claptonin
niin sydämet sais kaikki sekaisin

Rähjäisen nahkalätsän alla asustaa
taimisävel metsän, se joskus kastetaan
Taas kurkottelee soittoon taivaan kaarna päin
ja tuulin huojuttaa duuria elämäin

Koko pallo kotinain, jatkan kulkuain

Kertosäe:
Jos ois Irwinin hattu ja ääni Baddingin
niin ois voima tunnemangeetin
Jos ois Irwinin hattu ja kädet Claptonin
niin sydämet sais kaikki sekaisin

Koko pallo kotinain, jatkan kulkuain

Kertosäe:
Jos ois Irwinin hattu ja ääni Baddingin
niin ois voima tunnemangeetin
Jos ois Irwinin hattu ja kädet Claptonin
niin sydämet sais kaikki sekaisin

Kertosäe:
Jos ois Irwinin hattu ja ääni Baddingin
niin ois voima tunnemangeetin (voima tunnemangeetin)
Jos ois Irwinin hattu ja kädet Claptonin
niin sydämet sais kaikki sekaisin

Sekaisin

source: http://lyrics.fi/neljansuora/irwinin-hattu

Toivon säveliä ja harhailua pilvien puutarhassa on elämän kulku tää.

Jotain yhtenevää koitan tavoittaa, jotain mistä ei kiinni saa. Toivo siis toivon timanttia sydämeen ja kuiskausta pyhän hengen.

Kiinnitä huomiosi hyvään ja tavoittele tähtiä. Kanna rakkautta minne kuljetkin ja pyydä suojaa enkelin, kun poluilla varkaita vastaan tallustaa.

Suojanasi on lammas ja leijona, he rauhan sieluusi tuo. Ikuisen kilven Herra uskollisille suo.

Kulje siis varmoin askelin, olet suojassa enkelin.

On uutta tuloillaan, nyt paikkoja siivotaan. On raskas tehtävä tää meille niin monesti pettyneille ja petetyille.

Älä luovuta, älä vielä, on horisontissa parempaa, sen sinä ja tukijoukot voitte paljastaa.

On tähti tuleva uudestaan, on kuningasten kuningas saapuva päälle maan.

Toivon kaikille hyvää ja rauhallista ja turvattua viikonloppua!

Teidän palvelijanne sisar Titta Hannele

 

 

Olemmeko olemattomuus vai koko oleminen yhdessä tomuhiukkasessa?

Kun sana tiivistyy ja materiakin lopulta häviää. Mitä jää jäljelle? Onko se tyhjyys ja olemattomuus vai käänteisesti kaikki vain toisenlaisessa olomuodossa? Pelkomme ja oppimamme käsitykset, toisten iskostamat mielikuvat pakottavat meidät yhdelle tielle. Mitä jos uskaltautuisimme katsomaan universumin pienimpiin atomeihin, hiukkasiin ja partikkeleihin? Tulisimmeko viisaammiksi? Osaisimmeko lopulta muodostaa toisenlaisen käsityksen, laajemman ja moniulotteisemman käsityksen, jossa olisi vähemmän pelkoja, vähemmän ennakkoluuloja, ennalta määriteltyjä tulemia yhtään mistään?

Niin kauan kuin ihminen on oman pelkonsa vanki ja toisten miellyttämiselle heikko, jää uskallus kasvuun pieneksi versoksi sisällemme. Tahtomme olla oikeassa, tietää ja osata oikein pitää meitä pysäytettynä. Vasta kun osaamme luopua, oikeista vastauksista tai asettamasta mitään ennakko-oletuksia uskallamme astua pois turvaverkkomme yläpuolelta. Joku sanoo, että hulluutta. Joku näkee jo nyt mihin tällainen itsenäinen ajattelu voi johtaa.

Kyse on siitä mistä emme uskalla luopua, mistä pidämme kiinni turvakaiteena. Kyse on siitä valitammeko muuttumattomuutta vai muutosta. Mitä todella haluamme ja ymmärrämmekö sen mitä päätös merkitsee? On ehkä otettava kynä ja paperia ja kirjoitettava ylös positiiviset puolet muutoksesta tai muuttumattomuudesta ja sitten on ehkä vielä varmuuden vuoksi kirjoitettava ylös ne pelot tai negatiiviset asiat, joita kuvittelemme kohtaavamme jos tilanteemme muuttuu tai pysyy muuttumattomana. Tämän jälkeen voi arvioida sen, onko kuvitelma todellakin rationaalinen? Voiko kuvitelma olla rationaalinen? (Luova ajatus luo, tiedän kyllä, mutta ajattele tilannettasi tässä hetkessä). Jos kerran voit vaikuttaa ajatuksillasi toteutuvaan tulevaisuuteen, etkö silloin voi myös vaikuttaa mahdollisiin negatiivisiin asioihin tai mahdollisuuteen niiden ilmenemiseksi?

Tämä hetki on se, jossa elämme. Tämä hetki on luotu sinun ja suhteidesi ajatuksilla/rukouksilla/meditaatoilla. Emme voi siis vaikuttaa kaikkeen, mutta voimme aina valita kuinka reagoimme tähän hetkeen ja siinä käsillä oleviin kysymyksiin. Luommeko vai LUOVUTAMMEKO luomisen vallan pois itseltämme? Se onkin kysymys, jota olisi syytä pohtia hieman tarkemmin. Kukin voi syventyä ja kurkistaa itseensä, minne sen vallan luovuttaa. Kukin voi katsoa uskomuksiaan ja arvojaan ja peilata valtaa kaikissa niissä suhteissa ja energioissa joissa elää.

Olemmeko siis olemattomia vai kaikki oleva? Ehkä olemme lopulta kumpaakin ja ymmärrämme luomisen tanssin olemisen ja olemattomuuden (näennäisesti olematon on oikeasti oleva, sen muoto on vain meille eri tavalla näkyvä tai näkymätön).

Se että ymmärtää ettei mikään ikinä ala tai pääty, se, että ikuisuus on todellisuus ja, että lopulta meidän kaikkien on opittava ymmärtämään elämän lakeja paremmin voidaksemme kehittyä lajina eteenpäin. Meidän on kehityttävä, sillä muuten tuhoamme ja tuhoudumme niin, että meidän mahdollisuutemme selvitä tässä olomuodossa niin kauan kuin se evoluution näkökumasta on tarpeen ovat todella heikko. Maapallo ei tarvitse meitä, mutta me tarvitsemme sen kaikkia elementtejä ollaksemme tällaisia lihallisia ilmestyksiä. Olomuotomme muuttuu kyllä tulevien aikojen aikana jos sen sallimme, mutta se, ei ole tämän päivän huoli tai murhe tai pelkokaan. Kehityksemme mahdollisuus olla vähemmän kiinteää olomuotoa on pitkän kehityksen päässä. Vain harva mestari kykenee muuttamaan olomuotoa tahtonsa mukaan. Ei siis hypitä tulevaan mahdollisuuteen vaan eletään tätä hetkeä ja koitetaan kehittyä niin kuten se on meidän evoluutiollemme suotuisaa.

Evoluutio tarkoittaa tässä nyt sitä, että me jokainen ymmärrämme niitä aineosia joista rakennumme, että saamme tarvittavan ”täydennyksen” äiti maalta. Pidämme huolta tästä kehosta ja sen psykofyysisestä balanssista, tiedämme siis itse sisäisesti sen mitä kokonaisvaltainen kehomme tarvitsee. Palaamme siis itsevarmuuteen, sisäiseen tietämykseen siitä mikä on meille hyväksi. Palaamme RAKKAUDELLISEEN VUOROVAIKUTUKSEEN ITSEMME KANSSA. Tulemme yhdeksi atomiksi, kaikkeudeksi, universumissa. Tulemme yhteyteen kaiken kanssa, luomme tanssilla luovuttamalla ja ottamalla tasapainoisesti. Tarve varastoida yhtään mitään vähenee ja samalla pelko riittämättömyydestä tai puutteesta vähenee riittävästi, jotta voimme balanssoida maapallon energiat niin että kaikille on riittävästi.

Elämä on villi tanssi ja huomista ei luvata kenellekään, miksi siis varastoida. Kyse on luottamuspulasta ja siitä että emme egoinemme ole valmiita työskentelemään tai tasapainottamaan maapallon energioita (materiaalisia tai non-materiaalisia). Epäilemme ettei kukaan tee meidän hyväksemme mitään, että ihmiskunta on oppinut vain ottamaan ja hyödyntämään tai hyötymään itse tai lähipiiriään. Niin kauan kuin ajattelu pyörii tässä vanhassa energiassa, emme voi kehittyä ja tasapainottaa maapallon energiaa enemmän. Taistelu on tuulimyllyä vastaan kuin Don Quiote, joka luuli tuulimyllyjä jättiläisiksi. Illuusio vääristää samalla tavalla käsityksemme ja ymmärryksemme niin, että hulluudessa emme tiedä mikä on oikein ja mikä väärin. Vain nöyrä palvelija Sancho Pancha voi johdattaa meitä oikeaan suuntaan. Don Quioten ja Sancho Panchan on tultava yhdeksi sisällämme. Meidän on löydettävä kumpikin puoli itsestämme ja opittava keskustelemaan näiden puolien kanssa pelastaaksemme itsemme itseltämme.

Olkoon aurinko seurananne, jotta valoa olisi riittävästi nähdäksenne sen minne kuljette ja olkoon nöyrä palvelija ystävänänne heikkoina hetkinänne!