Gibran: Mestarin ääni

Tänään haluan jakaa tämän Kahlil Gibranin kappaleen kirjasta Mestarin ääni. Gibran on ollut minulle mestari ja opettajan ääni ja viisaus jo hyvin nuoresta iästä lähtien. Gibranin sanojen käyttö on porautunut ja saavuttanut minut intuitiivisella ja intellektuellilla tasolla ja hänen sanansa ja niiden merkitys on aina avautunut selvänä viestinä minulle. Tiedättehän sen, kun jokin kirjoitus tai viesti tulee ymmärretyksi monella eri tasolla ja viestin selkeys ja puhtaus on kristallin kirkkaana edessäsi. Toivon, että myös teille lukijani nämä sanat avautuvat intuitiivisella ja syvemmällä tasolla ja ne opastavat teitä kuin loistava tähti.

12. VIISAUDESTA

Viisas ihminen rakastaa ja kunnioittaa Jumalaa. Ihmistä arvostetaan hänen tietonsa ja tekojensa perusteella, ei hänen värinsä, uskontonsa, rotunsa tai syntyperänsä mukaan. Sillä muista, ystäväni, että paimenen viisas poika on kansakunnalle arvokkaampi kuin oppimaton kruununperillinen. Tieto on säätysi todellinen tae huolimatta siitä kuka on isäsi tai mihin rotuun kuulut.

Oppineisuus on ainoa rikkaus, jota yksinvaltias ei voi riistää. Vain kuolema voi himmentää tietosi lampun. Kansakunnan todellinen hyvinvointi ei edellytä kultaa eikä hopeaa vaan oppineisuutta, viisautta ja kansalaisten oikeudenmukaisuutta.

Henkiset rikkaudet kaunistavat ihmisen kasvoja ja synnyttävät myötätuntoa ja kunnioitusta. Jokaisen olennon hengen tuntee silmistä, kasvoista ja kaikista ruumin liikkeistä ja eleistä. Ulkonäkömme, sanamme ja liikkeemme ovat sitä mitä me itse olemme. Sillä sielu on kotimme, silmämme sen ikkunat ja sanamme sen sanasaattajat.

Tieto ja ymmärrys ovat elämän uskolliset seuralaiset, jotka eivät koskaan petä sinua. Sillä tieto on kruunusi ja ymmärrys sauvasi; ja ne omistaessasi et ylevämpiä aarteita tarvitse.

Ymmärtävä ystävä on sinulle enemmän sukua kuin oma veljesi, sillä jopa omat sukulaisesi eivät ehkä ymmärrä sinua eivätkä tiedä sinun todellista arvoasi.

Ystävyys tietämättömän kanssa on yhtä mieletöntä kuin väittely päihtyneen kanssa.

Jumala on lahjoittanut sinulle älyn ja tiedon. Älä sammuta Jumalallisen Armon lamppua äläkä salli himon ja erehdyksen tietämättömyyden polttaa viisauden kynttilääsi loppuun. Sillä viisas ihminen on kuin soihtu joka valaisee ihmiskunnan tietä.

Muista että yksi oikeamielinen ihminen aiheuttaa Paholaiselle suurempia kärsimyksiä kuin milljoona sokeaa uskovaista.

Vähäinen toimiva tieto on suunnattomasti arvokkaampaa kuin runsas käyttämätön tieto.

Jos tietosi ei opeta sinulle asioiden arvoa eikä vapauta sinua aineen kahleesta, et koskaan pääse lähelle Totuuden valtaistuinta.

Jos tietosi ei opeta sinua kohoamaan ihmisen heikkouden yläpuolelle eikä ohjaamaan lähimmäisiäsi oikealle tielle, olet todellakin mitätön ihminen ja pysyt sellaisena aina Tuomiopäivään asti.

Opi viisailta kuulemasi sanat ja sovella niitä omassa elämässäsi. Elä ne – mutta älä yritä tehdä vaikutusta niitä toistamalla, sillä se joka matkii sitä mitä ei ymmärrä, ei ole kirjojen kuormittamaa aasia kummempi.

(c) Mestarin sanoja. Kahlil Gibran. Karisto. 2008. Hämeenlinna

Englanninkielinen laitos: The Voice of The Master suom. Kaarina Turja

Varsin suoria sanoja, mutta totuudessa niin selkeitä ja oikeaan ohjaavia. Oikeudenmukaisuus ja totuus eivät ole helppoja tai mahdollisia verhota halpohin temppuihin. Monesti totuudenmukaisuus vaatii meiltä nöyrää asennetta ja tahtoa tehdä se mikä on oikein, vailla tarvetta hyötyä siitä itse millään tavalla.

Viisaus on ymmärtämistä ennen kaikkea, kuten Gibrankin on kirjoittanut. Matkiminen ei tuo valaistumista, kunniaa tai mitään siitä mitä tarvitsemme siiryessämme ajasta iäisyyteen kuten sanotaan. Viisaus ei ole vain kirjojen oppeja, vaan ymmärrystä siitä mitä sanat ja kirjoitukset todellisuudessa merkitsevät tässä fyysisessä maailmassa. Viisaus on siis kykyä soveltaa ja käyttää tietoa niin, että se palvelee koko ihmiskuntaa ja myös sinun parastasi koko matkaasi ajatellen ei siis vain hetkellistä kunniaa tai mainetta.

Toivon, että tekin ymmärtäisitte nämä viisauden sanat ilman egon suuttumusta, ärtymystä tai vihaa, sillä vain luopumalla egosta ja sen tahdosta tai tarpeista voimme edetä valaistumisen tiellä eteenpäin. Toivon myös, että muistatte olla tuomitsematta itseänne tai toisianne, sillä tässä elämässä me kaikki olemme vain matkalla epätäydellisestä täydellisyyteen. Työstämme jokainen täällä jotain kunnes siirrymme taivaaseen taikaisin täydelliseen rakkauteen.

Mietin vielä lopuksi itse kuinka paljon matkin tai imitoin, mikä on minun viisauteni? Olenko itse se aasi kirjojen kanssa vai osaanko olla se joka soveltaa ja avaa viisauden oppeja ja sanoja parhaansa mukaan? Näitä kysymyksiä on varmasti hyvä kunkin miettiä ja niin aion minäkin taas tehdä. Miten voisimme palvella paremmin tai miten voisimme muotoilla sanamme ja viisautemme tai tietomme niin, että sen avautuisi mahdollisimman monelle? Aina on vara kehittyä ja kehittää ja juuri siksi on hyvä ettemme jää kiinni oppeihin, opettajiin tai mihinkään fyysiseen. Oppiminen on muutosta ja kasvattaessamme viisauttamme on meidän oltava valmiita muutokseen niin suhteissamme kuin fyysisissä ympyröissämme. Mitä pidemmälle kehitymme viisaudessa, sitä helpommin ajatus käy yksiin käsityksen kanssa, että kun tiedämme tai olemme ”viisaita”, emme lopultakaan tiedä tai ole kovin viisaita ollenkaan.

Joulu lapsille vähemmällä stressillä

Joulukuussa on keskitytty lapsiin ja lapsen kaltaiseen mieleen. Ilmassa on odotusta ja toivoa ja tiettyä taikaa. Moni lapsi on kuullut, että pitäisi olla erityisen kiltti, kun tontut kurkkivat ja raportoivat joulupukille. Aikuisista tämä on ”hauska” leikki, mutta monille pienille ahdistusta ja unettomuutta ja syyllisyyttä opettava kokemus. Ei lapsi muutu yhdeksi kuukaudeksi vain koska aikuinen keksiin sairaan leikin. Lapsella on oikeus olla lapsi kaikkina kuukausina vuodessa. On selvää, että odotus voi näkyä fyysisenä levottomuutena tai ylivilkkaana toimintana, mutta aikuisen ei tulisi lisätä lapsen ahdistusta tai vaatia tältä ylisuoritusta kiltteyden verukkeella. On tietysti ymmärrettävää, että aikuinen jouluahdistuksessaan toivoisi rauhallista joulunaikaa kiireen keskelle, mutta onko oikein ja kohtuutta siirtää odotuksillaan sitä lapsiin? Eikö sen sijaan olisi kohtuullista ja kaikkien kannalta rakentavampaa myöntää lapselle, että on kiirettä ja väsymystä? On ehkä odotuksia siellä ja täällä. Voisiko jopa ottaa yhteistä ilta-aikaa ja miettiä mikä on mukavaa, kohtuullista ja toivottavaa yhdessä lapsen kanssa? Voisiko kiireen pysäyttää ja tehdä yhdessä jotain mukavaa (pelata peliä, lukea satuja, kuunnella musiikkia, istua sohvalla ja keskustella)?

Lapset ovat hyvin viisaita pieniä ihmisiä, joiden välittömyys ja välittämisen tarve vanhempiinsa saa heidät monesti ylittämään odotuksia. Lapsi tahtoo olla toivottu, rakastettu, hyväksytty. Miksi aikuinen keksii leikkejä joiden psyykkinen vaikutus voi olla paljon syvempi kuin tahdomme myöntää? Eikö lapsellakin ole oikeus tietää totuus vanhempansa tunteista ja jaksamisesta edes perustasolla? Eikö lapsella ole oikeutta osallistua ja tehdä joulua yhdessä vanhempiensa kanssa? Eikö osa jännitystä ja odotusta ole juuri siinä, että tehdään yhdessä jotain asioita ja jotain säilyy yllätyksenä? Miksi aikuisen tulisi olla ainoa, joka ottaa kantaakseen joulun onnistumisen taakan? Eikö lapselle kuulu myös oikeus rakentaa elämäänsä ja erityisesti merkityksellisiä hetkiä elämässään?

Omassa perhessä ei ole koskaan käytetty tätä tontut kurkkii -pelotetta. Olemme ymmärtäneet ja toimineet vanhempina niin, että lapset ovat saaneet osallistua taitojensa ja ikänsä mukaisesti joulun valmisteluun. Tämä valmistelu on lisäksi opettanut lapsillemme itsenäistymistä, traditioita, ruuan valmistusta ja aikuisen arvostusta lasta kohtaan. Lapsen ottaminen mukaan ja se, että sallimme hänen olla levoton odotuksessaan on lapsen sallimista olla autenttinen, myös aikuinen on saanut olla autenttinen ja myöntyvä siihen että kiire ja stressi voi toisinaan viedä voimia iloisesta odotuksesta. Tämä ymmärrys auttaa lasta myös ymmärtämään, että äidin tai isän ”ärtyisyys” ei ole välttämättä lapsesta johtuvaa. Autenttisuus opettaa lapselle tervettä suhtatumista tunteisiin ja pelottomuutta kohdata myös pelottavia tunteita (kiukkua, turhautumista, aikuisen ärtymystä).

Kasvattaminen ei koskaan ole yksisuuntaista, joten opetellessaan tai ottaessaan käyttöön uusia metodeita, parantaa aikuinen itseään samalla muuttaessaan lapsensa tulevaisuutta. Ilo tästä muutoksesta on siksi moninkertainen, sillä hyötysuhde on kaksinkertainen. Myös tulevat stressit kokevat deflaation.

Stressittömämpää ja rakastavampaa vanhemmuutta ja joulua kaikille toivoen! Hannele Valopää

Aurelia ja Aguila

Aurelia ja Aguila syntyivät kaksosina maailmaan, joka oli hyvin kaoottinen. Vanhemmat hoitivat ja opettivat heitä, suojaten turhalta. Aurelian ja Aguilan vanhemmat olivat vanhoja sieluja ja siksi, heidän ymmärryksensä ja intuitionsa ohjasivat lapsia ja perhettä pysymään niin sanotusti oikealla tiellä. Lapset oppivat jo pienenä kommunikoimaan keskenään ja vanhempiensa kanssa telepaattisesti ja koska he olivat empaatikkoja, he myös aistivat ympäristön ja sen tunnetilat monia muita herkemmin.

Aurelia ja Aguila olivat musikaalisia, joten pienestä pitäen heille tarjottiin mahdollisuuksia ilmaista itseään muskaalisin keinoin. Koko perhe nautti suunnattomasti yhteisistä musikaalisista tuokioista. Musiikki toi niin paljon iloa ja hyvinvointia perheelle, että he kykenivät parantamaan ja pitämään ulkoista kaaosta ja sen kuluttavuutta kaukana kotoaan ja heistä itsestään fyysisinä olentoina. Musiikki oli niin olennainen osa elämää, että aamu alkoi usein ilon tanssilla ja sisäisillä revontulilla. Ruoka, rakkaus, yhdessäolo, kaikki maistui ja tuntui paremmalta tuon rakkauden ja yhteisyyden kokemuksen vuoksi. Elämä kaaoksessa oli siedettävää ja jopa purkaukset ulkoapäin oli helpompi muuntaa rakkauden energiaksi, rauhaksi ja anteeksiannoksi ja lopulta unohdukseksi.

Perhe palveli universumia rakkaudellaan, tämä lisäsi kateutta ja pahoja puheita tästä kummallisesta perheestä, joka ei tuntunut näkevän pahuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Heitä pidettiin ylemmyydentuntoisina toisinaan ja jopa ylimielisinä. Pahat kielet puhuivat että he harjoittivat jotain voodoota tai vastaavaa. Panettelu oli niin voimakasta, että Aurelia ja Aguila eristettiin naapuruston muista lapsista, tästä huolimatta perhe kulki luottavana eteenpäin, luottaen vain univerumin rakkauteen ja viesteihin jotka ohjasivat heitä eteenpäin ja tietysti tanssien ja musisoiden. Musiikki loi elämän eliksiiriä ja voimaa ja tahtoa jatkaa.

Perhe uskoi, että vielä tulisi päivä, jolloin muutkin astuisivat tähän mukavaan ja rakkaudelliseen tapaan elää harmoniassa ihmisinä ja luonnon kanssa. Silläkin uhalla, että heidät kaikki tapettaisiin perhe teki hiljasuudessa hyvää monella tavalla. Vanhemmat siirsivät tietoaan ja taitojaan Aurelialle ja Aguilalle ja siksi lapset jo pienestä pitäen kommunikoivat eläimien ja luonnon kanssa hyvin luonnollisesti. Laset näkivät puiden auroja ja jopa ihan pienten eläinten auroja ja osasivat siksi lähestyä ja kommunoida muita paremmin tarvittavalla tavalla. Aquila oli siskoaan parempi lintujen kanssa, olihan hänen nimensäkin ylvään kotkan mukaan. Aurelia taas kommunikoi puiden henkien kanssa päivittäin ja oli jo nuorena kuin Äiti Maan inkarnaatio.

Näkymättömissä oli paljon sellaista, jota muut eivät nähneet tai ymmärtäneet ja vaikka perhe olisi koittanut selittää, eivät monet olisi ymmärtäneet. Perhe yritti kokemuksellisesti tehdä näkyväksi sitä minkä he tiesivät mahdolliseksi ja rakkaudelliseksi. Pelko ei tuntunut millään laantuvan ihmisissä ja perhe karkoitettiin ulkoisille saarille asumaan, siitä maasta jota he ja jo heidän isovanhempansa olivat asuttaneet. Perhe pakkasi tavaransa ja lähti sanaa sanomatta. Rakkaus ja ymmärrys sydämessään he jättivät hyvästit esi-isiensä maalle tietäen että vielä tulisi aika kun he voisivat palata kotiin tervetulleina. Perhe ymmärsi myös, että he olisivat yhteydessä esi-isiensä henkiin ja maan kristalleihin, joten vaikka heidät karkoitettiinkin, he eivät koskaan olisi erossa siitä mikä heidät siihen maahan yhdisti. Fyysinen ero ei tarkoittanut universumin mittakaavassa eroa, vain pidempää välimatkaa. Tämän elämän matka ei ollut lopullinen matka ja päämäärä, sen vanhemmat opettivat Aurelialle ja Aguilalle heidän itkiessään eroa rakkaasta kotiseudustaan ja sen luonnosta.

Niin matka jatkui ja jatkuu tänäkin päivänä jossain tanssien rakkauden tanssia, paljain jaloin ja avoimin ja rakastavin sydämin, syyttelemättä ja katkeroitumatta.

Ilon tanssi jatkukoon…….

White witches white magic

Green grass and snake that swirls.

The wind on the surface
like a kiss of God.

Fire that ignited the flame once.

Questions that keep surfacing.

The sea and the moon.

The perfect alignment and movement.

You know what you know, but
more important is what you feel and what you allow.

White witch, who writes her magic
in the air to catch those who have opened
their hearts to fullness of GOD.

There is no rights or wrongs
but only a path above the ocean of mystic
and the light in the bottom of the sea
that wants to surface for you to see.

Feel the heaven and earth.
Feel the love that surrounds you.
Feel it with every cell that have been
a particle of you, the whole universe
in a dust particle.
Feel it in a bass like sounds
that are surfacing and seeking the light and shift.

Be the angel you were born to be. Take these wings
that are given to you and fly with Gods.
Be the joy with every particle
that ever existed in you.
Know the infinity.

(c) Hannele Valopää

10.

Suruvaippa vaihtuu, muuttuu harmaasta
valkeaksi. Uusi löytyy.
Tulee vihdoin aamu kullankeltainen.
Kulkee nainen timantteja hiuksissaan ja topaaseja
vyötäisillään kuin metsän kuningatar,
tarttuu kiinni taivaankanteen ja
vetää valoa alas pimeään maahan.

Tulee sininistä vettä,
kuin valtameren syvää ja puhdistavan viileää,
siinä vedessä pyörre kuin universumi,
joka imee sateenkaaren kristalliin.

Luomisen voimasta räjähtää kristalli
tuhansiksi tai miljooniksi paloiksi meihin jokaiseen.
Jatkaa sateenkaarikristallien energia
meissä värähtelyään kuin afrikkalasen heimorummun sointi
yhdistäen neljä elementtiä täydellisyydeksi
meihin jokaiseen.

Työtä yhteisen tietoisuuden kohottamiseksi

Olen pohtinut muutaman päivän asiaa, että miten ihmiset ymmärtäisivät, että Twin Flame-ilmiön on tarkoitus opettaa meitä rakastamaan toisiamme kuten lapsi rakastaa maailmaa, kuten parhaat ystävät rakastavat toisiaan. Twin flame ei ole tarkoitettu romanttiseksi suhteeksi. Twin Flame on oman sisäisen työskentelyn välineeksi tarkoitettu konsepti. Meidän on tarkoitettu työstää haavojamme niiden ihmisten kautta jotka tulevat kaksosliekeiksemme.

Ymmärrän hyvin miten kundalini herääminen kerättää meissä kaikissa seksuaalisuuden pedon, alkukantaisen luovan voiman. Tämän luovan voiman on tarkoitus kohdistua kuitenkin toisaalle, kuin kaksosliekkiimme. Meidän on tarkoitus tehdä rakkauden opetustyötä. Meidän tehtävämme on olla herättämässä, ei kiusaamassa. Löytäessämme itse omaa autettisuuttamme, opimme täsmällisemmin ilmaisemaan myös toisille sen mitä näemme heissä ja vastata siten paremmin ja kirkkaampana peilinä heidän tarpeilleen nähdä itsensä. Meidän on tarkoitus muodostaa yhteisen tietoisuuden verkko, minne mahtuu rakkautta, empatiaa ja hyväksyntää. Twin Flame on tarkoitettu tällaisen verkon/tietoisuuden kehittämiseen, ei romanttiseen hössötykseen.

Oppimalla olemaan vahvoja ja itsenäisiä päätöksenteossa tai toisaalta olemalla riittävän herkkiä omille ja toisten tunteille tuomme yhteiseen tietoisuuteen puhdasta energiaa, rakkauden energiaa, jonka tarkoitus on auttaa meitä jokaista näkemään miten voimme olla avuksi itsellemme ja toisille. Opimme olemaan paremmin balanssissa itsemme ja maailman kanssa. Emme suutu, ärsyynny tai hae oikeutusta niin helposti kuin ennen. Opimme ymmärtämään, että rakkaus on paljon laajempi käsite kuin romanttinen hössötys ja se juuri on se mitä meidän työmme on. Tämä on nimittäin työtä, ei parinhakua. Niin moni vielä tänäkin paivänä putoaa romanttisuuden kuoppaan. Ei romanttisuudessa ole mitään pahaa, mutta jos se lähtee tarvitsevuudesta, alistumisesta tai alistamisesta, se ei tule koskaan palvelemaan yhteisen tietoisuuden korkeinta tarkoitusta ja on täten estämässä pyrkimystämme kohota korkeammalle tietoisuuden tasolle.

Nyt joku voi ottaa kenties herneen nenään, mutta totuus on aina sellaista, että jollain voi mennä maito väärään kurkkuun. Jokainen ymmärtää nämä sanat parhaalla ymmärryksensä tasolla. On ehkä hyvä muistaa että puhun tässä kahden konseptin erottamisesta. Parinhaku/romanttisen parin löytäminen ei ole mitenkään sidoksissa Twin Flame-ilmiöön. Twin Flame on työpariksi tarkoitettu. Emmehän me normaalisti työpaikalla etsi seurustelukumppania vaan teemme yritykselle tiettyä työtä, mistä saamme rahallisen korvauksen. Tämä konsepti olisi nyt vihdoin ymmärrettävä. Niin tietysti yksinäisyys ja voimakkaat tunteet pistävät myrskyn sisäiseen lasiimme. Ne on kuitenkin opittava ilmaisemaan luovin keinoin ulos (liikunta, luonnossa liikkuminen, fyysinen työkentely, kirjoittaminen, lukeminen, luova kirjoittaminen etc.)

Heräämiseemme liitty vaara joutua vampyyrien hyökkäyksen kohteeksi. Mitä avoimemmin uskallamme näyttää itsemme, sen voimakkaammin meitä kohtaan toden näköisesti tullaan hyökkäämään. Sanoisin, että nämä vampyyrit ovat niitä jotka eivät ole pelokkaita vaan sieluttomia koneita. Heidän empatiakykynsä on täysin kuollut. Sen vuoksi emme voi perustella tai yrittää saada heitä muuttumaan tai uskomaan mitään. Voimme vain suojata itsemme ja katkaista kaikki suhteet heihin. Näiden vampyyrien yleisiä hyökkäyskeinoja on sanalliset vähättelyt, mitätöinti, juoruilu, jonka tarkoitus on tehdä sinut naurunalaiseksi. Hienovaraisemmista kenoista voisi vielä mainita sen kuinka heistä kaiken pitäisi olla hauskaa ja kaikelle pitäisi osata nauraa. On tietysti selvää, että meidän ei tule jäädä vellomaan negatiivisiin tunteisiimme kovin pitkäksi aikaa, mutta meidän ei tule myöskään kieltää surun tai negatiivisten tunteidemme olemassaoloa. Negatiivisuus vähenee vähitellen kuten surukin. Työstäminen ja tahto työstää omia tunteitaan on lähtökohta. Itselleen on hyvä asettaa joka päivä tavoite, että teen parhaani ja koitan nähdä hyvää tässä tilanteessa oli se sitten miten musta vain. Olisi hyvä nähdä siis mielessään ylämäki, jonka laella paistaa kirkas aurinko. Tuota aurinkoa kohti tehdä sitten määrätietoisesti ja itseään rakastaen töitä joka ikinen päivä.

Linkki

My new blog

Here it is https://lovemessagesweb.wordpress.com/

It is called Love messages and as here it is about self love and collective love as well as love to lovers. I hope my messages bring hope, enlightenment or some form or help whomever are guided to see them. It is all now in English. I know my skill are rusty but I do my best and also learning patience. I do have some form of learning/reading disability but just because or more so this challenge is  my authentic self. So Bare with me. I hope you go and check this new blog. Thank you for your time and interest.