Hieman naurua helteeseen

Palasin taas tänään Aino Suholan mainioon kirjaan Rakasta minut vahvaksi. Tämä runo jonka valitsin satunnaisesti sitoi teeman eiliseen keskusteluun tyttäreni kanssa. Mielenkiintoista kuinka tälläiset pienet ”yhteensattumat” jäävät monesti huomaamatta. Ehkä tällä sattumalla on joku suurempi merkitys myöhemmille jutuille, mutta tänään se antoi naurut. Kiitos Luojalle aamuisesta ilosta.

Rakastettuja runoja Ainolta

Miksi sinulla ei ole kurahousuja?

MItä ihmettä
meille tapahtuu
matkalla
variksensaappaista
nauhakenkiin?

Mikään ei ole enää mitään. Jos paistaa, on liian kuuma,
jos sataa,jalat sierettyy.
Lapsena juostiin suvet ja sateet variksensaappaat
jalassa ja nautittiin vaan. Pujoteltiin mansikoita
heinänvarteen ja herneitä housunpuntteihin ja nautittiin taas.

Iän myötä jalat kasvoivat, puntit kapenivat, mutta
pusero väljeni, että siihen mahtuisi oikein paljon
ahistusta.

Keskellä keväistä kuran lentoa mies paineli töihin.
Sitä otti päästä koko työ.
Ja veden tulo.
Kengätkin olivat kuin mopsin kuono. Märät ja
kurttuiset.
Alle metrinen seisoi kuralammikossa tukevassa
haara-asennossa, katsoi kevättä ja kohtikävelevää miestä
silmiin ja kysyi:
Miksi sinulle ei ole kurahousuja?

Siinä, missä luonto paiskasi ihmisen liitutaritoineen
päivineen kuralammikkoon, yllyttäisi hakeutumaan
kohti sitä kaikkein suurinta ja syvintä, täysikasvuinen
miehekkäästi kiertää vesiesteet, eikä voi mitenkään
käsittää kuinka koskaan on voinut olla niin lapsellinen,
että onkeittänyt kuravelliä.
Mutta miten armottoman terapeuttista herrankin
olisi hetkeksi hairahtua, kohdata kutsuva lammikko,
lähestyä lammikon pintaa hitaasti ja varovasti
läpsäyttää edes kerran.

Yhdellä rysäyksellä siitä taasen herraksi tokenisi.

Jonakin tiukan pannan päivänä saattaisi olla
viisasta tarttua tikkuun, kuljettaa sitä kurassa ja
muotoilla viiva muistuttamaan hankalan lähimmäisen
kasvomallia.
Somapa olisi saappaankannalla kuvatusta keveästi
nenänpäästä hieraista.
Iloisesti saattaisi myös puro juosta hänen
sieraisimistaan ja nauru purkautua tikun pitäjästä.
Kirjoittanut Aino Suhola. Kustantaja Atena. jukaistu 2000.

Pidetäänhän huolta

JANOPÄIVÄKERÄYS JA VAPPU

Olemme olleet saavana osapuolena joskus. Meilläkin oli joskus aika, että emme tienneet tulevasta. Nyt jos koska on monilla mahdollisuus olla avuksi. On hyvä ehkä pohtia voisiko sitä olla avuksi ja onko 20 centtiä tai 1€ mahdollisuus, jonka voisi ”uhrata” omasta hyvinvoinnistaan.

Vaikuttaminen on sitä, että osaa asettua jonkun toisen asemaan, että ymmärtää pienelläkin teolla olevan merkitystä. On ehkä hyvä koittaa nähdä yli siitä, kuka aiheuttaa kriisialueille hätää. Hätä on todellinen monissa maailman maissa ja apua menee perille epärehellisistä toimijoista huolimatta. Puhdas vesi ja saniteettitarvikkeet ovat elämän perusedellytkisiä. Monelle itsestäänselviä, mutta kriisin keskellä eläville lähes luksustuotteita.

Tämä asia on tärkeä minulle ja toivon, ettei yhdenkään tarvitsi elää puutteessa, etenkään viattomien lapsien. Lapsissa on maailman tulevaisuus ja jos me vanhemmat sen tulevaisuuden tuhoamme, ei meidän vanhuutemme todennäköisesti tule olemaan kovin loistava. Arvostuksen  täytyy toimia molempiin suuntiin. Kaikki riippuu kaikesta. Sen edestään löytää minkä taakseen jättää.

Iloista ja toiveikasta vappua ja onnellista toukokuuta kaikille!

Toivoo Titta Hannele

Few words to share my gratitude & re-share: TURN IT INTO SOMETHING SPECIAL

Ok I am into music today. Maybe it is spring, maybe just to lift you up a bit or give you a reason to smile. See the good that is happening, focus to it but don’t forget the evil. Just keep the goodness, kindness and empathy in your heart. I am good today and she is too. Being hopeful and seeing what you can operate today. I am proud of you my friends and proud of my children. I am thankful for my parents and to my husband (R.I.P). I am grateful for the sunshine and the melting snow and all the flowers popping up soon. The colors are coming!!!!

TURN IT INTO SOMETHING SPECIAL by Sacha

There’s a voice inside our soul
Calling out so we don’t fall
Nothing’s lost that can’t be found
Ain’t a thing you can’t get ’round

Turn it into something good
There’s a chance you really could
Turn it into something special
When you see it’s time to choose
Gonna find you’ll never lose
Turn it into something special

When your calm is broken too
And you don’t know what to do
Hold your fire and look above
Take the flame don’t put it out

Turn it into something good
There’s a chance you really could
Turn it into something special
When you see it’s time to choose
Gonna find you’ll never lose
Turn it into something special

Just believe in something new
We all have our part to do
Turn it into something special
And you’d still be standing strong
Hold your crown and carry on
Turn it into something special

When you know right from the start
Gonna play it from the heart
Take a chance and make things better
Leave the fears and doubts behind
Don’t give in just keep on tryin’
Turn it into something special

Mmmmm. mmmmm… uuuuuu…

Turn it into something good
There’s a chance you really could
Turn it into something special
When you see it’s time to choose
Gonna find you’ll never lose
Turn it into something special

Turn it into something new
We all have our part to do
take a chance and make it special
And you’d still be standing strong
Hold your crown and carry on
Turn it into something…

Just believe in something
Naa naa naa na na naa.
Just believe in something, yea yea.
Naa naa naa na na naa.
We gotta carry on, we gotta carry on and on.
Naa naa naa na na naa.
Oo oo oo ooooo.
You gotta believe in something
Naa naa naa na na naa…
Oo oo ooo… na na naa.

source: http://www.songtexte.com/songtext/sasha/turn-it-into-something-special-63deba7b.html

Kanteleeni kauniimmin taivaassa kerran soi

Minua on monesti kiehtonut ajatus, että onko raamatun suomennoksissa käytetty vain meidän kulttuurillemme tyypillisiä sanoja ja kielikuvia helpottamaan kansamme kykyä ymmärtää ja lukea raamattua itse. Tietoisesti olen ajatellut niin, että käännöstyössä on yritetty säilyttää paikkasidonnaisuus ja sanasto mahdollisimman koskemattomana, kuten raamatussa kehotetaan (Ilm 22:18). Joten etsin ja kääntelin tekstejä (Bible Gateways eri käännöksissä) Oma raamattuni on 1933/1938 käännös ja 1992 käännös, eniten pidän King James versiosta, joten usein lukiessa katson mitä samainen kirjoitus on englanniksi.

Löysin tänään sen mitä olen pohtinut, nimittäin kannelta koskevan yhteneväisyyden. Olen ilahtunut siitä että kansallissoittimemme on tunnettu jo raamatun aikoina. Vaikka moni ei enää osaa kannelta soittaa, on se kansallisromanttisissa kuvauksissa ja maalauksissa ja jonkinlaisena symbolina kansamme ihanteesta musiikkiin, Jumalan ylistykseksi. Kannelta toki on käytetty runojenlaulannan lisäksi loitsimiseen, kuten Kalevala (kansalliseepoksemme) kertoo. Kanteleen soitto on tuonut vauvoille unen, ja ollut juhlissa pelimannien käytössä. Jope hengellisissä lauluissamme puhutaan kanteleesta. Kuten alla lainattu laulunteksti kertoo.

Mun kanteleeni kauniimmin
Mauno Kuusisto
Mun kanteleeni kauniimmiin taivassa kerran soi siel uusin äänin suloisin mä vielä laulaa voin
Mun kanteleeni kauniimmiin taivassa kerran soi siel uusin äänin suloisin mä vielä laulaa voin

Oi Halleluja rakkaalle mun jeesukselleni kun päättynyt on päivän työ ja pääsen lepohon
Oi Halleluja rakkaalle mun jeesukselleni kun päättynyt on päivän työ ja pääsen lepohon

source: http://lyrics.fi/mauno-kuusisto/mun-kanteleeni-kauniimmin

Linkin takana hieno kuva Väinämöisestä kannelta soittamassa erään blogaajan kuvaamana

Artist: Arto Isotalo

http://artoisotalo.blogspot.com/2012/08/tarvaspaa.html

AlaBohemicaPsaltery source: https://en.wikipedia.org/wiki/Psaltery

Nykyaikainen Koistisen 38-kielinen konserttikantele source: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kantele

Psalmi 150 Raamattu 1933/38 (R1933)

150 Halleluja! Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössään, ylistäkää häntä hänen väkevyytensä taivaanvahvuuksissa.
2 Ylistäkää häntä hänen voimallisista teoistansa, ylistäkää häntä, sillä hänen herrautensa on suuri.
3 Ylistäkää häntä pasunan pauhulla, ylistäkää häntä harpuilla ja kanteleilla.
4 Ylistäkää häntä vaskirummuilla ja karkelolla, ylistäkää häntä kielisoittimilla ja huiluilla.
5 Ylistäkää häntä helisevillä kymbaaleilla, ylistäkää häntä kumisevilla kymbaaleilla.
6 Kaikki, joissa henki on, ylistäkää Herraa! Halleluja!

 

Psalm 150 King James Version (KJV)

150 Praise ye the Lord. Praise God in his sanctuary: praise him in the firmament of his power.

2 Praise him for his mighty acts: praise him according to his excellent greatness.

3 Praise him with the sound of the trumpet: praise him with the psaltery and harp.

4 Praise him with the timbrel and dance: praise him with stringed instruments and organs.

5 Praise him upon the loud cymbals: praise him upon the high sounding cymbals.

6 Let every thing that hath breath praise the Lord. Praise ye the Lord.

Olisi ilo, etä koulumme ottasi 5-kielisen kanteleen alkeet opetettavaksi kansallisperintömme säilyttämiseksi, sen sijaan että vanhempien tarvitsisi kuunella nokkahuilun ääntä. Nokkahuilu, vaikkakin kaunis soitin ääneltään on melko vaikea soitin ala-asteikäisen pienille kätösille hallita eikä ihan yksinkertaisimmasta päästä myöskään soittaa. Ymmärrän että kaikki riippuu koulun määrärahoista ja sen sellaisesta, mutta mikä olisikaan tärkeämpää kuin  kansallisen identiteetin säilyttäminen. Ihmiset käyttävät rahaa paljon turhempaankin. Alkeiden opiskelu ei velvoittaisi perheitä hankkimaan soitinta, koska alkeet on mahdollista oppia ja muistaa kohtalaisen vähällä vaivalla. Toivoisin, että voisimme innostua musiikista ja itse musisoinnista uudella tavalla. Toivoisin että musiikista tehtäisiin iloinen ja luonnollinen asia kulttuuriimme, että ymmärtäsimme, että jalo soitin kuten kannel sopii niin kirkkoon, kouluun kuin juhliinkin.

Kanteleen soiton puolesta!

Titta Hannele

Video

tuli mieleen tämä iloinen viisu

Näinä aikoina nämä vanhat viisut voivat olla ihan hyvä tapa yrittää muistaa, mikä on tärkeää ja että koko ihmiskunta kulkee täällä yhdessä, eroista huolimatta. Yrittäkäämme siis muodostaa yhteinen sateenkaari Jumalan (yhden yhteisen Jumalan) iloksi. Itse pidän ehkä enemmän suomalaisesta versiosta, mutta haluan jakaa nämä molemmat ihan vain hyvän mielen saamiseksi sinulle lukija.

Toivon että voisimme nähdä yli rajojen ja esteiden. Että tuomitsimme vain väärän ja pahan teon, emme ihmistä ja hänen keskenkasvuisuuttaan. Näkisimme, että meissä kaikissa on potetiaali pahoihin tekoihinkuten hyviinkin. Emme ylpistyisi ja emme yrittäisi asettua tuomariksi toisillemme. Yrittäisimme sen sijaan oppia hyvyyttä ja tasavertaisuutta, kiitollisuutta ja iloa. Kiitollinen voi olla niin pienestä, kuten minä tästä musiikista tänään.

Me wannabeet

Miten me wannabe kansa voimme olla sinut sen kanssa, että haluamme kirjoittaa, luoda, ilmaista tai tehdä jotain? Miten voimme olla intohimoisia ja onnellisia pelkästä ajatuksesta, että saamme ilmastua jotain ilman sen suurempaa tarvetta yrittää olla wannabe? Kuinka ristiriitaista onkaan luoda luovia asioista ja olla ajattelematta tai toivomatta wannabe kansan kiihkolla ratsastavansa suosion huippua?

Ajatus on outo wannabe kansalle, selfie postauksien ja wannabe kirjoitusten täyttämässä maailmassa. On aivan mahdotonta ymmärtää, että luominen ja suosio olisivat jotenkin erillään toisistaan. Jos kurkistamme luomisen intohimoon, sen sykkivään ytimeen, voimme käsittää, että luova ilmentymä tai ilmaisu on jo palkinto. Suurin nautinto itselle on osata ilmaista luovasti se mikä kasvoi sisältä ulospäin nopeasti tai hitaasti. Oli synnyttäminen sitten suurta tuskaa tai puhdasta euforiaa nopeassa sykkeessä on paras palkinto oivallus, tai värien sinfonia tai sanojen leikki sonetissa. On vain lisäarvo saavuttaa omalle intohimolleen kunniaa ja suosiota. On iloa iloita siitä, että toinenkin iloitsee ja saa tai saavuttaa jotain itselleen.

Me wannabe kansa olemme luovuudessamme unohtaneet, luovuuden osana rakkaudellista ilmausta. Me wannabeet olemme opetelleet luomaan egon tahdosta, halusta ja pakottamisesta, markkinatalouden ja suosion kalastelun laeista käsin. Me wannabeet olemme tyytyneet vain laihaan lohtuun ilmentää luovuuttamme. Olemme unohtaneet ilon itsellemme ja tarkoituksen luovuudessa. Me itseemme tyytymättömät wannabeet olemme kuvitelleet voivamme hallita ja kahlita luovuutta palvelemaan markkinataloutta ja materiaa. Me olemme egoillamme kaventaneet rakkaudellista luomista ja siten tuhonneet ymmärrystä luovuuden todellisesta luonteesta monen sukupolven ajan.

Me wannabeet tahdomme musiikkia ja taidetta, mikä on jo jollain tavalla valmiiksi pureskeltua ja gategorioitua. Tahdomme olla wannabe kuluttajia ja tietää mihin rahojamme kulutamme. Me emme uskaltaudu investoimaan epävarmoihin luoviin hulluihin. Kaikki on wannabe totuutta ja valmiiksi pureskeltua, kiiltävää ja ennalta arvattavaa.

Onko maailmassa vielä olemassa, jossain universumin reunalla kenties laji, joka luo pelkästä rakkaudesta? Onko mahdollista oppia ymmärtämään luovuutta sillä vanhalla rakkaudellisella tavalla? Voisko meidän silmiä avata, että pääsisimme tästä wannabe kirouksesta?

Inspiraatio tähän kirjoitukseen lähti POTF: Carnival of Rust kappaleesta

Kiitos heille inspiraatiosta!

Joulu lapsille vähemmällä stressillä

Joulukuussa on keskitytty lapsiin ja lapsen kaltaiseen mieleen. Ilmassa on odotusta ja toivoa ja tiettyä taikaa. Moni lapsi on kuullut, että pitäisi olla erityisen kiltti, kun tontut kurkkivat ja raportoivat joulupukille. Aikuisista tämä on ”hauska” leikki, mutta monille pienille ahdistusta ja unettomuutta ja syyllisyyttä opettava kokemus. Ei lapsi muutu yhdeksi kuukaudeksi vain koska aikuinen keksiin sairaan leikin. Lapsella on oikeus olla lapsi kaikkina kuukausina vuodessa. On selvää, että odotus voi näkyä fyysisenä levottomuutena tai ylivilkkaana toimintana, mutta aikuisen ei tulisi lisätä lapsen ahdistusta tai vaatia tältä ylisuoritusta kiltteyden verukkeella. On tietysti ymmärrettävää, että aikuinen jouluahdistuksessaan toivoisi rauhallista joulunaikaa kiireen keskelle, mutta onko oikein ja kohtuutta siirtää odotuksillaan sitä lapsiin? Eikö sen sijaan olisi kohtuullista ja kaikkien kannalta rakentavampaa myöntää lapselle, että on kiirettä ja väsymystä? On ehkä odotuksia siellä ja täällä. Voisiko jopa ottaa yhteistä ilta-aikaa ja miettiä mikä on mukavaa, kohtuullista ja toivottavaa yhdessä lapsen kanssa? Voisiko kiireen pysäyttää ja tehdä yhdessä jotain mukavaa (pelata peliä, lukea satuja, kuunnella musiikkia, istua sohvalla ja keskustella)?

Lapset ovat hyvin viisaita pieniä ihmisiä, joiden välittömyys ja välittämisen tarve vanhempiinsa saa heidät monesti ylittämään odotuksia. Lapsi tahtoo olla toivottu, rakastettu, hyväksytty. Miksi aikuinen keksii leikkejä joiden psyykkinen vaikutus voi olla paljon syvempi kuin tahdomme myöntää? Eikö lapsellakin ole oikeus tietää totuus vanhempansa tunteista ja jaksamisesta edes perustasolla? Eikö lapsella ole oikeutta osallistua ja tehdä joulua yhdessä vanhempiensa kanssa? Eikö osa jännitystä ja odotusta ole juuri siinä, että tehdään yhdessä jotain asioita ja jotain säilyy yllätyksenä? Miksi aikuisen tulisi olla ainoa, joka ottaa kantaakseen joulun onnistumisen taakan? Eikö lapselle kuulu myös oikeus rakentaa elämäänsä ja erityisesti merkityksellisiä hetkiä elämässään?

Omassa perhessä ei ole koskaan käytetty tätä tontut kurkkii -pelotetta. Olemme ymmärtäneet ja toimineet vanhempina niin, että lapset ovat saaneet osallistua taitojensa ja ikänsä mukaisesti joulun valmisteluun. Tämä valmistelu on lisäksi opettanut lapsillemme itsenäistymistä, traditioita, ruuan valmistusta ja aikuisen arvostusta lasta kohtaan. Lapsen ottaminen mukaan ja se, että sallimme hänen olla levoton odotuksessaan on lapsen sallimista olla autenttinen, myös aikuinen on saanut olla autenttinen ja myöntyvä siihen että kiire ja stressi voi toisinaan viedä voimia iloisesta odotuksesta. Tämä ymmärrys auttaa lasta myös ymmärtämään, että äidin tai isän ”ärtyisyys” ei ole välttämättä lapsesta johtuvaa. Autenttisuus opettaa lapselle tervettä suhtatumista tunteisiin ja pelottomuutta kohdata myös pelottavia tunteita (kiukkua, turhautumista, aikuisen ärtymystä).

Kasvattaminen ei koskaan ole yksisuuntaista, joten opetellessaan tai ottaessaan käyttöön uusia metodeita, parantaa aikuinen itseään samalla muuttaessaan lapsensa tulevaisuutta. Ilo tästä muutoksesta on siksi moninkertainen, sillä hyötysuhde on kaksinkertainen. Myös tulevat stressit kokevat deflaation.

Stressittömämpää ja rakastavampaa vanhemmuutta ja joulua kaikille toivoen! Hannele Valopää