Aurelia ja Aguila

Aurelia ja Aguila syntyivät kaksosina maailmaan, joka oli hyvin kaoottinen. Vanhemmat hoitivat ja opettivat heitä, suojaten turhalta. Aurelian ja Aguilan vanhemmat olivat vanhoja sieluja ja siksi, heidän ymmärryksensä ja intuitionsa ohjasivat lapsia ja perhettä pysymään niin sanotusti oikealla tiellä. Lapset oppivat jo pienenä kommunikoimaan keskenään ja vanhempiensa kanssa telepaattisesti ja koska he olivat empaatikkoja, he myös aistivat ympäristön ja sen tunnetilat monia muita herkemmin.

Aurelia ja Aguila olivat musikaalisia, joten pienestä pitäen heille tarjottiin mahdollisuuksia ilmaista itseään muskaalisin keinoin. Koko perhe nautti suunnattomasti yhteisistä musikaalisista tuokioista. Musiikki toi niin paljon iloa ja hyvinvointia perheelle, että he kykenivät parantamaan ja pitämään ulkoista kaaosta ja sen kuluttavuutta kaukana kotoaan ja heistä itsestään fyysisinä olentoina. Musiikki oli niin olennainen osa elämää, että aamu alkoi usein ilon tanssilla ja sisäisillä revontulilla. Ruoka, rakkaus, yhdessäolo, kaikki maistui ja tuntui paremmalta tuon rakkauden ja yhteisyyden kokemuksen vuoksi. Elämä kaaoksessa oli siedettävää ja jopa purkaukset ulkoapäin oli helpompi muuntaa rakkauden energiaksi, rauhaksi ja anteeksiannoksi ja lopulta unohdukseksi.

Perhe palveli universumia rakkaudellaan, tämä lisäsi kateutta ja pahoja puheita tästä kummallisesta perheestä, joka ei tuntunut näkevän pahuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Heitä pidettiin ylemmyydentuntoisina toisinaan ja jopa ylimielisinä. Pahat kielet puhuivat että he harjoittivat jotain voodoota tai vastaavaa. Panettelu oli niin voimakasta, että Aurelia ja Aguila eristettiin naapuruston muista lapsista, tästä huolimatta perhe kulki luottavana eteenpäin, luottaen vain univerumin rakkauteen ja viesteihin jotka ohjasivat heitä eteenpäin ja tietysti tanssien ja musisoiden. Musiikki loi elämän eliksiiriä ja voimaa ja tahtoa jatkaa.

Perhe uskoi, että vielä tulisi päivä, jolloin muutkin astuisivat tähän mukavaan ja rakkaudelliseen tapaan elää harmoniassa ihmisinä ja luonnon kanssa. Silläkin uhalla, että heidät kaikki tapettaisiin perhe teki hiljasuudessa hyvää monella tavalla. Vanhemmat siirsivät tietoaan ja taitojaan Aurelialle ja Aguilalle ja siksi lapset jo pienestä pitäen kommunikoivat eläimien ja luonnon kanssa hyvin luonnollisesti. Laset näkivät puiden auroja ja jopa ihan pienten eläinten auroja ja osasivat siksi lähestyä ja kommunoida muita paremmin tarvittavalla tavalla. Aquila oli siskoaan parempi lintujen kanssa, olihan hänen nimensäkin ylvään kotkan mukaan. Aurelia taas kommunikoi puiden henkien kanssa päivittäin ja oli jo nuorena kuin Äiti Maan inkarnaatio.

Näkymättömissä oli paljon sellaista, jota muut eivät nähneet tai ymmärtäneet ja vaikka perhe olisi koittanut selittää, eivät monet olisi ymmärtäneet. Perhe yritti kokemuksellisesti tehdä näkyväksi sitä minkä he tiesivät mahdolliseksi ja rakkaudelliseksi. Pelko ei tuntunut millään laantuvan ihmisissä ja perhe karkoitettiin ulkoisille saarille asumaan, siitä maasta jota he ja jo heidän isovanhempansa olivat asuttaneet. Perhe pakkasi tavaransa ja lähti sanaa sanomatta. Rakkaus ja ymmärrys sydämessään he jättivät hyvästit esi-isiensä maalle tietäen että vielä tulisi aika kun he voisivat palata kotiin tervetulleina. Perhe ymmärsi myös, että he olisivat yhteydessä esi-isiensä henkiin ja maan kristalleihin, joten vaikka heidät karkoitettiinkin, he eivät koskaan olisi erossa siitä mikä heidät siihen maahan yhdisti. Fyysinen ero ei tarkoittanut universumin mittakaavassa eroa, vain pidempää välimatkaa. Tämän elämän matka ei ollut lopullinen matka ja päämäärä, sen vanhemmat opettivat Aurelialle ja Aguilalle heidän itkiessään eroa rakkaasta kotiseudustaan ja sen luonnosta.

Niin matka jatkui ja jatkuu tänäkin päivänä jossain tanssien rakkauden tanssia, paljain jaloin ja avoimin ja rakastavin sydämin, syyttelemättä ja katkeroitumatta.

Ilon tanssi jatkukoon…….

Joskus musiikki on kauneinta ja koko maailma

Maailma on kaunis ja toisinaan musiikin maailma vielä kauniimpi. Kauniimpi kun se mitä voit kuulla. Kuulemasi muuttuu liikkeeksi sisälläsi, väreiksi mielessäsi, tunteiden valtavaksi energiaksi. Se on kuin tuhat enekeliä syleilisi ja antaisi valoa. Siinä hetkessä ei ole ketään muuta, vain sinä ja musiikki ja kuitenkin koko universumi siinä synkronistisessa liikkeessä.

Jotkut sanovat, että musiikki tai jonkin sortin musiikki on pahasta ja että se musiikki lietsoo alhaista energiaa, sellaista mikä ei palvele omaa ja maailmankaikkeuden hyvää. Musiikki, mikä ei palvele rakkautta ei ole musiikkia. Jos kuitenkin katsomme kaikkia sävellettyjä kappaleita maailmassa, ovat ne olleet rakkautta säveltäjälle ja sanoittajalle, ovat ne olleet totuus ja tunnelilmaisu siitä mitä se tai ne ihmiset kokevat. Emme siis voi sanoa, että jokin musiikki ei olisi rakkauden ilmausta. Voimme vain todeta, että jokin  tuntuu tai saa meidät tuntemaan epämukavuutta tai ahdistusta. Voimme tunteillamme tietää, että tämä tietty kappale tai tyylilaji ei sovi meidän kokemukseemme rakkauden ilmaisusta. Tietty musiikki voi siis todellakin laskea energiaasi tai tuoda tunteita vihasta tai ahdistusta. Ei ole yhdentekevää mitä kuuntelemme ja mitä sallimme korviimme. Emme silti voi tuomita tai sanoa, että jokin on huonoa rakkaudetonta musiikkia ja alentaa energiaa yleistettävästi. Sellaista asiaa kuin yleistys pitäisi varoa. Mikä palvelee toista ei palvele toista. Suvaisevampia voimme opetella olemaan. Ymmärtää että kaikki luova on tunneilmaisua ja siksi rakkauden ilmausta. Emme  voi kieltää negatiivisia tunteitamme, emme sitä osaa itsessämme, mikä ei ole niin kaunista tai tasaista. Voimme ilmaista esimerkiksi vihaa juuri musiikin kautta paljon rakentavammin kuin suuntaamalla energiamme toisia kohti sanoin tai teoin.

Tämä kappale tuli tänään tärkeäksi minulle. Koin syvää ja hyvää tunnetta. Olin positiivinen ja rakastavampi ihminen kaikkia muita ja maapalloamme kohtaan. Koin yhteenkuuluvuutta ja rauhaa. Sain muistutuksen siitä mitä  minun tulisi tehdä seuraavaksi, sellainen pieni polku, jota en oikein ole rohjennut aloittaa, vaikka rakkaus sitä oppimista ja tekemistä kohtaan on ilmeinen.

Usein se mitä haluamme ilmenee meille juuri monissa pienissä toistuvissa asioissa ja ne saavat meidät tuntemaan rauhaa, iloa , rakkaudellista hyvää itseämme kohtaa. Niitä asiota kohti olisi opittava suuntaamaan oma purtensa. Minäkin yritän ja jotenkin se yrittäminen ei edes tunnu ihan niin vaikealta kuin ehkä kuvittelen. Salaisesti hymyilen ja mietin mistä löydän seuraavan pätkän narua tähän yhtälöön, tähän rakkauden iloon.

Ihanaa päivää teille lukijat! Muistakaa kastelle niitä haaveitanne pienillä asioilla mahdollisimman usein! Niin minäkin yritän taas, niin monen ”epäonnistuneen” vuoden jälkeen.

Värien sinfonia ja pieniä runon tapaisia ilon tulvia mielessä

Tule! Juovu minusta!

Kesän tuoksu
Hedelmien raikas maku
Värien sinfonia
Mikä voisi olla täydempää?

Myrsky tuli ja otti omansa,
jätti jälkeensä vain kaksi pisaraa.
Myrsky pyyhki menneet mennessään,
jättäen valon ja ilon ja uuden löytämisen mahdollisuuden.

Kuin pölyä olen ihollasi.
Harjaatko minut pois kuin toisetkin
vai annatko mahdollisuuden
työntyä pintasi alle?
Annatko toivoa hedelmästä
vai oletko vain kuiskaus,
jonka tuuli pian kuljettaa toisaalle
kasvamaan.

Kaikki kuvat ja ajatelmat/runon tapaiset ovat omaa materiaaliani. copyright siis Hannele Valopäällä.

Save

Share love not hateful or doubtful words

There is a reason why I am sharing today in English. So hope this is OK. I had a special day with special group of people. When I went to meet them I knew none, well two of them were acquainted. I was little nervous but kept myself in one piece and sense of pride to overcome my fear. I knew from the program that this would be the day to dive into the past and face my fears and some truth might reveal. Never the less I had my sails up to move thru what ever was to come. Peacefulness and confidence were my cloak.

The first contact I made was a lady about my age whom I felt connected immediately. We had chat so deep in an instant. Little bit later I met this other lady and said to her that we might have to choose the same picture card, so we need to stand next to each other so that we can share our vision of that picture (separately of course). She was picking her card before me and picked the exact same card I had chosen. My intuition was surprising me, she was surprised too. I have been so closed so long that I thought I might not pick people’s vibes just like that. As I said these people were special, more open than most of us, so it was sort of happy moment to notice that I haven’t lost my touch. Little reminder from the universe.

The day went fine and I sure learned a lesson of myself. When I was giving my statement about our session the first lady was standing beside me. She took my emotions straight in so obviously she had a huge wave of compassion and love (tears came out).

You might say this was nothing. Just three small incidents, but to me they were synchronicity’s that occurred in perfect time to make me understand and have gratitude of this day and the feeling of being loved. It was those seconds on this day I felt the connection that I have been asking. There was also some redirecting to my life path I might need to reconsider.

I know some think I am self centered and only sharing because selfish reasons, but I would want you to feel this joy and bliss. Simple happy moment that I felt. Wanting to share my vibe (ALL LOVE) by sending and sharing with Reiki to Stockholm and elsewhere too. This is why all the love songs play in my playlist today. As I said to this one lady today, do not concentrate on the evil like Stockholm nightmare, but spread the loving energy, keep it up there. We have been thru so much, we know what is in the bottom there, let us light together this love vibe make a better times to humankind.

I might be silly with this, but I do this because I don’t want us to fight and have wars anymore. I want us to feel loved. Lovely Sunday to you! LOVE!!!!

 

Lainaus

Venus kohtasi Kauriin

Venus kulki universumin tomussa hohtavana henkiolentona jakaen rakkauden henkäyksiään niille jotka sitä tarvitsivat ja kaipasivat. Venus tiesi itsekin kaipaavansa Kaurista ja kulki siksi universumin halki maahan tuodakseen jumaluutensa, nektarisen henkäyksensä rakkaansa kasvoille. Niin kauan olivat he kulkeet erillään, niin voimakas oli nektarin kaipuu, että oli aika kohdata.

Mitä on aika heidän ikuisuudessaan, mitä on matka heidän välillään muuta kuin energoiden kulkema matka? Niin kohtasivat nuo kaksi tarunhohtoista, metsäisellä purolla. Metsässä, missä taika ja heidän energiansa muovasi todellisuuden heidän tahtonsa mukaiseksi, missä valkoiset hohtavat orkideat reunustivat puron reunoilla ja missä puron vesi muuttui heidän astuessaan sinne kylpemään. Kuinka tuo puron vesi puhdisti ja uudisti heitä. Kuinka heidän elämänvirtansa soi musiikkina tuon hetken kuin faunin panhuilu.

Saatuaan nektaria, uudistettuaan toisensa nousivat he vedestä kuin nuortuneet liskot jatkaakseen ja auttaakseen. Heidän hyvyytensä, heidän tasapainonsa nosti kaikki nuokahtaneet ja jo melkein kuihtuneet kukat saadet koko metsän tuoksumaan ja maan elämään uutta rakkaudellisempaa elämää. Heitä tuli tervehtimään eläimet ja taruolennot kuin kiittääkseen siitä uudistavasta energiasta, minkä he olivat luoneet avuksi ja rakkauden iloksi kaikille jotka metsään astuisivat.

Siksi vielä hetken he iloitsivat ja hassuttelivat puhaltaen saippuakuplia. He tanssivat kuin sudenkorennot ilman gravitaation luomia rajoja, ilman heidän kehojensa rajoituksia. He heittelivät ilmaan kukan terälehtiä vain lisätäkseen nektaria maan kaikille asukkaille ja iloa yhdessäolon hetkelle.

Not just yet

How small
can you become?
How gray and dull 
can your existence
shrink?
How hermit
people can push you to be?

Rise up you
little one.
See that you were not the only one.
Open your eyes to 
see this marvelous day ahead 
before you go to bed.

Do not give up just yet
but learn to enjoy
everything that is put 
there for you.
See the beauty in living
and gratitude of just being.

You are not done,
not just yet.

Hannele Valopää

Kiireen keskellä rauhoittuminen

Tänään sattuu olemaan kiireinen päivä. Päätin kuitenkin irrottaa ajastani hetken omille ajatuksilleni ja luonnossa liikkumiselle, vaikka pakkannen ja viima jäädyttävät niin että luissa tuntuu. Lähdin siis tutulle ”luontopolulleni”. Tarkkailin luontoa erityisen tarkasti, huomatakseni kauneutta talven ja uinuvan luonnon vähässä ja melkein eleettömässä olotilassa.

20161210_122937

Pääsin luonnonsuojelualueelle, missä huomasin myrskytuhot. Moni vanha rakas puu oli nähnyt viimeisen päivänsä. Tulin surulliseksi, mutta samalla jo muistin tuon vanhan lauseen, että toisen kuolema on toisen elämä. Luonnossa kaikki kulkee katkeamattomana ja melkein huomaattomana kiertokulkuna. Tunsin heti kiitollisuutta ja muistin sen että itsekin tässä muutosten keskellä elävänä minun tulee aina muistaa että jos luovun, uhraudun tai päästän irti jostain, tulee kiertokulussa jotain muuta tilalle. Elämän matka jatkuu ja polku vie lopulta sinne minne pitääkin.

Siinä sitten tanssahtelin ja nautin luonnon kauneudesta ja auringon säteistä matkallani vanhalle uimarannalle. Ajatuksissani mietin jo että mitähän saan kokea ja nähdä laiturilla. Vesi oli jo jäätynyt ja muodostanut hienoja jääkidemuodostelmia meren pintaan. Lumi oli sekin kiteytynyt vanhoihin laiturin kannatinpuihin. Tuo rosoisuus oli yksinkertaisuudessaan ja toisaalta luonnon rakenteiden hurmaavassa ja ihmeellisessä monimutkaisuudessaan näkemisen ja kokemisen arvoinen. Se, että vaikka talvi jäädyttää ja pistää luonnon uneen, ei mikään silti pysy paikoillaan. Mikään, ei säily edes pientä hetkeä ennallaan. Miten hurmaavaa.20161210_124004

Seuraavaksi katselin jo jäälle ja näin jääsurfaajia ja matkaluistelijoita vai miksi he nyt itseään kutsuvat, nuo luonnon jäällä luistelevat. Aurinko paistoi jo matalalta ja hetken kuluttua olemme taas kaamoksen pimeydessä. Imin itseeni auringon energiaa, sen verran kun saatoin siinä kylmässä ottaa. Olin kiitollinen kaikesta ympärilläni. Olin kiitollinen siitä, että meillä ei ole sotaa, että luontomme on vielä niin puhdas, että ilma on kirpeän raikas ja sitä on helppo hengittää.20161210_124055

Lopuksi kävelin vielä lesken matkan venepaikallemme ja muistelin kaikkea hyvää kiitollisena. Vielä jatkoin matkaa laiturin päähän minne niin monesti olen surussani kulkenut. Kiitin Luojaani ja samassa sain viestin, melkein pakottavan tarpeen katsoa taivaalle. Pilvien muodostelma oli kuin enkelien armeija olisi lentänyt siinä ylläni. Se yksinkertainen Jumalainen kauneus kohotti kyyneleet silmiini. Mieleni täyttyi kaikenlaisista henkilökohtaisista kuvista. Melkein lankesin polvilleni kun tunsin rakkauden ja siunaukset. Pian sitten enkelit jo hieman pistivät minua nauramaan. Koko loppumatka kotiin oli itseasiassa melkoista hihittelyä.

Sellaista täällä siis tänään. Kiitollisuutta ja hyvää mieltä. Pian on lähdettävä kulttuuririentoihin joten ei tässä sen enempää. Suuret kiitokset teille lukijani, ja suuret kiitokset niille joiden sanat ja tuki ovat rohkaisseet horjuvia askeleitani. Olen teistä ylpeä ja kiitollinen. Kaikkea hyvää viikonloppuunne Merkuriuksen tempuista huolimatta.

P.S. Meillä se tarkoitti WC pöntön irtoamista selittämättömästi. Toivotaan että ei nyt tulisi isompia juttuja.