Aurelia ja Aguila

Aurelia ja Aguila syntyivät kaksosina maailmaan, joka oli hyvin kaoottinen. Vanhemmat hoitivat ja opettivat heitä, suojaten turhalta. Aurelian ja Aguilan vanhemmat olivat vanhoja sieluja ja siksi, heidän ymmärryksensä ja intuitionsa ohjasivat lapsia ja perhettä pysymään niin sanotusti oikealla tiellä. Lapset oppivat jo pienenä kommunikoimaan keskenään ja vanhempiensa kanssa telepaattisesti ja koska he olivat empaatikkoja, he myös aistivat ympäristön ja sen tunnetilat monia muita herkemmin.

Aurelia ja Aguila olivat musikaalisia, joten pienestä pitäen heille tarjottiin mahdollisuuksia ilmaista itseään muskaalisin keinoin. Koko perhe nautti suunnattomasti yhteisistä musikaalisista tuokioista. Musiikki toi niin paljon iloa ja hyvinvointia perheelle, että he kykenivät parantamaan ja pitämään ulkoista kaaosta ja sen kuluttavuutta kaukana kotoaan ja heistä itsestään fyysisinä olentoina. Musiikki oli niin olennainen osa elämää, että aamu alkoi usein ilon tanssilla ja sisäisillä revontulilla. Ruoka, rakkaus, yhdessäolo, kaikki maistui ja tuntui paremmalta tuon rakkauden ja yhteisyyden kokemuksen vuoksi. Elämä kaaoksessa oli siedettävää ja jopa purkaukset ulkoapäin oli helpompi muuntaa rakkauden energiaksi, rauhaksi ja anteeksiannoksi ja lopulta unohdukseksi.

Perhe palveli universumia rakkaudellaan, tämä lisäsi kateutta ja pahoja puheita tästä kummallisesta perheestä, joka ei tuntunut näkevän pahuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Heitä pidettiin ylemmyydentuntoisina toisinaan ja jopa ylimielisinä. Pahat kielet puhuivat että he harjoittivat jotain voodoota tai vastaavaa. Panettelu oli niin voimakasta, että Aurelia ja Aguila eristettiin naapuruston muista lapsista, tästä huolimatta perhe kulki luottavana eteenpäin, luottaen vain univerumin rakkauteen ja viesteihin jotka ohjasivat heitä eteenpäin ja tietysti tanssien ja musisoiden. Musiikki loi elämän eliksiiriä ja voimaa ja tahtoa jatkaa.

Perhe uskoi, että vielä tulisi päivä, jolloin muutkin astuisivat tähän mukavaan ja rakkaudelliseen tapaan elää harmoniassa ihmisinä ja luonnon kanssa. Silläkin uhalla, että heidät kaikki tapettaisiin perhe teki hiljasuudessa hyvää monella tavalla. Vanhemmat siirsivät tietoaan ja taitojaan Aurelialle ja Aguilalle ja siksi lapset jo pienestä pitäen kommunikoivat eläimien ja luonnon kanssa hyvin luonnollisesti. Laset näkivät puiden auroja ja jopa ihan pienten eläinten auroja ja osasivat siksi lähestyä ja kommunoida muita paremmin tarvittavalla tavalla. Aquila oli siskoaan parempi lintujen kanssa, olihan hänen nimensäkin ylvään kotkan mukaan. Aurelia taas kommunikoi puiden henkien kanssa päivittäin ja oli jo nuorena kuin Äiti Maan inkarnaatio.

Näkymättömissä oli paljon sellaista, jota muut eivät nähneet tai ymmärtäneet ja vaikka perhe olisi koittanut selittää, eivät monet olisi ymmärtäneet. Perhe yritti kokemuksellisesti tehdä näkyväksi sitä minkä he tiesivät mahdolliseksi ja rakkaudelliseksi. Pelko ei tuntunut millään laantuvan ihmisissä ja perhe karkoitettiin ulkoisille saarille asumaan, siitä maasta jota he ja jo heidän isovanhempansa olivat asuttaneet. Perhe pakkasi tavaransa ja lähti sanaa sanomatta. Rakkaus ja ymmärrys sydämessään he jättivät hyvästit esi-isiensä maalle tietäen että vielä tulisi aika kun he voisivat palata kotiin tervetulleina. Perhe ymmärsi myös, että he olisivat yhteydessä esi-isiensä henkiin ja maan kristalleihin, joten vaikka heidät karkoitettiinkin, he eivät koskaan olisi erossa siitä mikä heidät siihen maahan yhdisti. Fyysinen ero ei tarkoittanut universumin mittakaavassa eroa, vain pidempää välimatkaa. Tämän elämän matka ei ollut lopullinen matka ja päämäärä, sen vanhemmat opettivat Aurelialle ja Aguilalle heidän itkiessään eroa rakkaasta kotiseudustaan ja sen luonnosta.

Niin matka jatkui ja jatkuu tänäkin päivänä jossain tanssien rakkauden tanssia, paljain jaloin ja avoimin ja rakastavin sydämin, syyttelemättä ja katkeroitumatta.

Ilon tanssi jatkukoon…….

Hyvinvoinnin holistisesta olemuksesta

Tahdon kirjoittaa tänne tänään ajatuksistani ja omasta hyvinvoinnistani. Käsitykseni siitä miten hyvinvointi muodostuu käsittää ihmiskuvan, joka lähtee kokonaisuudesta. Kokonaisuudessa on osia, jotka kaikki vaikuttavat toisiinsa. En siis lähde olettamuksesta, että mentaali epätasapaino johtuisi aina ensisijaisesti traumaattisesta kokemuksesta. En myöskään lähde olettamuksesta, että tietty kehossa ilmenevä oire olisi oire jostain sairaudesta.

Minun ymmärrykseni lähtee ympäristön ja sen osatekijöiden vaikutuksen havainnoinnista ja ymmärryksestä. Minun arviooni hyvinvoinnista ja siitä mitä mahdolliselle epätasapainolle tai oireelle voidaan tehdä lähtee myös ymmärryksestä, että spirituaalinen työstäminen tai energiatyöskentely voi aiheuttaa joitain muutoksia kehossa, jotka voidaan tulkita sairauden oireina.

Ensisijaisen tärkeää on säilyttää peloton mieli ja rauhallinen arvioiva suhtautuminen kokonaiskuvan muodostamisen aikana. On ymmärrettävä moninaisesti niitä kaikkia vaikuttavia tekijöitä, joita ihmiselle muodostuu hänen ympäristöstään. Jos esimerkiksi ihmisellä esiintyy ihon kuivumista ja kutinaa, on parempi poissulkea mahdollisia muita aiheuttajia kuin olettaa ensimmäisenä, että kyse olisi vakavimman laadun sairaudesta tai sen oireesta. On siis ymmärrettävä se kokonaisuus, missä tämä kyseinen ihminen elää. Kysymyksiä voi tässä tapauksessa olla esimerkiksi se millaisia pesuaineita käytetään tai millaisia hajusteita sallitaan iholle (rasvat, kosmetiikkatuotteet jne.) Seuraavaksi voidaan katsoa lähiympäristöä. Onko talossa keskuslämmitys ja kuinka pakkaskausi vaikuttaa ihon hyvinvointiin? Siitä edelleen voidaan katsoa ruokavaliota ja mahdollisia ärsytyksiä tietyille ruoka-aineille tai mausteille. Kokonaisuus on monesti monien pienten osien summa ja siksi poissulkemisella tulisi olla suurempi painoarvo holistisessa ja pitkävaikutteisessa työssä kunkin ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin perustana. Ihmisen on ennen kaikkea opittava tuntemaan itse itsensä ja muutokset itsessään ja hyvinvoinnissaan. Tarkkailemalla voi oppia paljon ja täten estää monia akuutiksi muodostuvia tiloja.

Toinen suuri tekijä hyvinvoinnissa on se kuinka lineaaristi ymmärrämme terveyhtymisen. Olemmeko ostaneet meille mainostetun valheellisen totuuden suoraviivaisesta sairaus-pilleri/hoito-parantuminen vai käsitämmekö että parantuminen on sekin holistinen prosessi. Mentaali tilamme vaikuttaa lopputulokseen yhtä lailla kuin ulkoisesti tehdyt hoidot tai tiettyjen muutosten tekeminen. Ymmärrämmekö, että tervehtyminen on kuin aalto rannalla, se tuo ja vie mennessään. Tila siis muuttuu näennäisen pahoinvoinnin kautta parempaan. Spirituaalisesta näkökulmasta käsin parantuminen on intuitiivisuuden mukanaan tuomaa ymmärrystä siitä, että todellisuutemme siis se hetki jota elämme on menneisyytemme luomus. Koska aika on illuusio ja luomistyö on jatkuvaa voimme käsittää että jos pysähdymme hätääntyneenä sairaudenkokemukseen tai koitamme hallita muutosta omalla tahdollamme luomme lopulta kenties enemmän pahaa oloa ja sairautta. Hidastamme parantumista. Meidän on ”luotava” eli toisin sanoen nähtävä jo itsemme terveenä. Me tiedämme tietoisesti mitä se tarkoittaa ja että tämä mitä olemme luoneet on menneisyyttä ja vain kokemus siitä mitä loimme aiemmin kenties tiedostamattomasta tai täysin ajattelemattomasta tilasta käsin. Koska olemme voimakkaita luovia energioita jopa yhden kerran todettu asia voi luoda todeksi sen mitä pelkäät tai mitä et toivo itsellesi. Positiivinen vahvistaminen  luo todeksi seuraavaa hetkeä. Käytä siis sanojasi ja ajatuksiasi ohjaamaan seuraavaa todellista kokemusta tässä kolmiulotteisessa kokemusmaailmassa.

Osa meistä pystyy kokemuksellisesti tuntemaan tulevat asiat kehossaan (koreamman tietoisuuden tason kokemusmaailma ja se mitä toiset sanovat illuusioksi tai hulluudeksi) jo paljon ennenkuin ne ovat niin sanotusti tulleet todeksi. Korkeamman tason tietoisuuskokemusmaailma on paralelli maailma, ei mikään keijumaa tai fantasia maailma. ”Näkijä” hakee tiedon tulevasta ja saa vahvistuksen ja rauhan tehdä tai muuttaa ajatuksiaan tai tekojaan. Tämä tietoinen rauha ja tieto jo seuraavasta toteutuneesta todesta auttaa pitämään mielen rauhallisena näennäisessä huonossa ajassa. Tämä kaikki johtuu siitä, että jotkut ymmärtävät ajan todella olevan illuusio. Mahdollisuudet ja niistä valitseminen luovat sen seuraavan todellisuuden, jonka valitset. Myös tietoisuus vaihtoehdoista ja ymmärrys siitä kuinka vapaa valinta suo ihmiselle vapauden toteuttaa oma seuraava todellisuutensa.

Mutta palataanpa vielä takaisin siihen kuinka peloissaan tai pelottomasti meidän tulisi tarkastella omia oireitamme. Intuitiivisesti voidaan kysyä, mitä tämä merkitsee, kuinka tämä auttaa minua oppimaan enemmän itsestäni ja siitä kuka olen? Mikä on minulle parhaaksi ja miten minun tulisi toimia jos tämä on merkkinä terveyden huononemisesta? Korkeampi tietoisuutesi, jos suostut sitä kuuntelemaan vastaa sinulle rehellisesti. Sinun ei tarvitse noudattaa sen neuvoja, sillä se on sinun vapaa tahtosi. Jos kuitenkin kuuntelet totuutta sisältäsi huomaat nopeasti, kuinka elämäsi ikäänkuin helpottuu. Sinun kamppailusi vähenevät, sinun pahoinvointisi vähenee, sinun energiatasosi paranee, sinä koet rakastavasi itseäsi enemmän. Sinun ei tarvitse etsiä vastauksia ulkopuoleltasi ja pähkäillä onko tämä vaihtoehto minulle hyväksi ja puhuuko tämä ihminen totta tässä asiassa. Korkeampi tietoisuutesi ohjaa sinua tiedon äärelle, mikä hyödyttää sinua ja sinun terveyttäsi parhaalla mahdollisella tavalla. Voit ottaa rauhallisemmin, rennommin ja luottavaisemmin, terveyden avaimen omiin käsiisi.

Ihminen on kykenevä käskemään omia solujaan terveyhtymään, lopettamaan virheiden uusintamisen itsessään ja kehossaan. Tiedän, että moni ei tätä usko ja jokainen saa tietty uskoa niin kuin parhaaksi näkee. Vaikka tätä totuutta ei tahtoisi uskoa on ehkä kuitenkin hyvä yrittää muutta uskomustaan ja toimintaansa positiivisen itsepuhelun suuntaan ja mikäli mahdollista olisi lopulta päästävä itsesyyttelystä ja vähättelystä, sillä niiden sairastuttava voima on todettu jo monesti. Negatiivisuus lyhentää elämää ja tappaa soluja niin kasveilla kuin ihmisillä ja eläimilläkin. Epätoivo voi tappaa eläimen ja ihmisen kovin nopeasti. Masennus, minkä asteinen tahansa hidastaa parantumista. Älä siis hoe itsellesi negatiivia toisten tai itse itseesi istuttamia vääriä totuuksia, mikäli et todellakin halua nähdä taivaan portteja pikaisesti edessäsi. En tahdo sanoa, että naura tai ole yltiöpositiivinen vaan ainoastaan sen, että älä jää rypemään sinne ”mutaan”. Tiedosta, että mielesi on surullinen ja anna itsellesi lupa surra ja parantua. Puhu myönteisesti kuin äiti lapselleen, että tiedän että sinua sattuu, mutta pian olet taas terveempi ja paremmassa kunnossa (kroonisestikin sairas voi olla paremmassa kunnossa, vaikka ei täysin paranisikaan ja siitäkin on hyvä osata iloita). Odota aina parempaa tapahtuvaksi, niin lopulta tulee se päivä kun se parempi saapuu ja olet opettanut itseäsi näkemään kaikkea positiivisemmin.

Kulku kohti rakkautta itseen

Kaunis sunnuntaiaamu valaisi keittiön kun hän istui juomaan aamukahvia. Tuttuun tapaansa hän vilkuili juodessaan sosiaalisen median postauksia ja artikkeleita. Keskittymällä ulkoiseen maailmaan hän yritti työntää pois omaa fyysistä epämukavuutta, sitä joka huusi sisällään kuin suuri huutomerkki. Tuo huutomerkki kasvoi kasvamistaan kunnes sen poistyöntäminen oli mahdotonta, niinpä hän siirtyi meditoimaan ja keskittyi omaan sisäiseen muutokseensa. Visualisoimalla hän käänsi epämukavuutta mukavuuteen, rakkaudettomuutta rakkauteen.

Auringon kauneus ja värit alkoivat hehkua sisäisesti ja hän sai yhteyden yliminäänsä tai kuten toiset sitä kutsuvat universumin kollektiiviseen tietoisuuteen tai Jumalaan. Sanat eivät tuossa maailmassa merkitse samalla tavalla tai jos merkitsevätkin ne ovat moniselitteisiä, moniulotteisia. Moniseltteisyys sekään ei ole yksinkertaista, vaan ihmisen itsensä määrittämää ja kykyä käsittää tai sitten kokonaan intuition ja kollektiivisen tietoisuuden käsitystä siitä mitä jokin sana tietyssä kontekstissa tarkoittaa. Sanoihin voi hukkua, joten hän meditoidessaan pyrki pois määritellystä maailmasta, ihmisen rajoitteista, kontrollista. Meditaatiossa hän pyrki vapaaseen assosiaatioon, rakkauteen ja yhteyteen kollektiivisen maailman kanssa tai oikeammin tulemaan itsessään kokonaiseksi.

Ymmärrys ja kasvu oli tullut mutkien kautta, se ei ollut suora oppimistie, oikopolkuja, mestareita eikä mieltä laajentavia aineita vaan kurinalaista omistautumista ja nöyryyttä. Oppia ymmärtämään itseä hyväksyvällä tavalla, tarvetta tulla tarpeettomaksi. Vanhemman tai opettajan tarve kun on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Tämä tarpeettomuus, se voisi olla kuvaus tietynlaisesta nirvanasta, tietoisuutta että on kokonainen tai kenties sitä, että lapsi ja aikuinen ihmisessä itsessään on tasapainossa. Kysyjä kysyy ja löytää vastaukset itsestään, on kokonainen ja rauhallinen. Matka tähän pisteeseen oli kestänyt kauan ja sen saattoi menettää minä hetkenä hyvänsä, mennä epätasapainoon ja alkaa tuntemaan epämukavuutta kehossaan, sairautta tai tuntemuksia, tunnekuohuja, riittämättömyyttä…

Työtä oli siis jatkettava lakkaamatta. Oli tullut aika ymmärtää, että henkisen kasvun edellytys oli tehdä meditaatiosta rutiini. Ihmisen oli opittava tulemaan tarpeettomaksi, kehon ja egon oli siis opittava olemaan hiljaa. Kuitenkin kaiken tämän valaistumisensa keskellä hän ymmärsi, että elääkseen oli oltava osa sitä kehoa ja ihmistä joksi oli syntynyt sattui se sitten miten paljon tahansa. Se tasapaino, miten sen löytäisi? Miten oppisi olemaan sinut kivun ja maallisen kehonsa ja sen maallisten tarpeiden kanssa? Mistä löytää lopulta kehollinen rakkaus? Ratkaisu olisi ehkä yksinkertaisempi kuin hän halusi myöntää. Oli opittava syömään, toimimaan ihmissuhteissa, liikkumaan, lepäämään, oppimaan sitä mikä tuntui rakkaudelta. Oli siis kuunneltava sisältään ääntä, joka rukoili ja pyysi tekemään hyvää itselleen, jotta kehon pitkä elämä olisi mahdollinen tai jos lyhyt elämä oli rakkautta niin elää ilman rajoituksia villinä ja vapaana, itseään tuomitsematta.

Tämä ihminen, tämä kurinalainen ihminen, tahtoi elää yksinkertaisesti ja kurinalaisesti, sillä sielu tässä kehossa tiesi nauttivansa puhtaudesta, yksinkertaisuudesta, pyhästä hiljaisuudesta ja rauhasta. Ei hänestä tietysti mitään munkkia tulisi, eikä luolamiestä, mutta paremminkin itsensä tunteva ja jaksamistaan ja energioitaan hallitseva, onnea säteilevä ja toisia palveleva kokonaisuus.

 

Nykypäivän ”ongelmia” ihmissuhteissa

Listasin tänään taas näitä nykypäivän ”ongelmia”, joihin henkisesti kasvava ihminen niin helposti sotkeutuu, ”ongelmiin” jotka aiheuttavat draamaa elämäämme ja sydänsurua. Kasvaessamme muutamme käsitystämme ja toimintaa, odotuksia toisia kohtaan. Kaikki muuttuu koko ajan, mutta juuri siksi olisi hyvä käsittää mitä itse on ja kenties miksi asiat ovat kuten ne ovat. Tuomitseminen on turhaa, jos käsitämme, että muutos on pysyvää, opimme vain paremmin ymmärtämään miten toimimme, mitä haluamme, ketä olemme ja miten ilmaisemme sen ihmissuhteissa.

Ensiksi ajattelin sitoutumispelkoa. Useimmiten miespuolisen ”ongelma” (riippuu täysin omasta näkökulmasta miten asian näkee siis onko pelkoa vai vapauden kaipuuta jolloin ei ole ongelma ollenkaan). Kyse on siis enemmänkin tiedostamisesta, että  mitä haluaa. Jos tavoite/ haave on parisuhde on työstettävä sitoutumispelkoa ja menneisyyden pelkoja/syitä miksi kyseinen pelko on ilmaantunut elämään. Kenties itse on kokenut petymyksiä ja kaoottisia/ahdistavia/tukahduttavia ja kasvua estäviä ihmissuhteita tai jopa romanttisia suhteita. Kenties oma perhe on ollut pelon laukaisija. Oma perhe ja malli rikkinäiselle parisuhdemallille on muodostunut lapsuudessa. Emme ole oppineet mallioppimisen kautta muuta mallia toimia. Voimme sitten joko syyttää mennyttä perhettämme ja parisuhteitamme tai sitten voimme ymmärtää, että meillä on mahdollisuus valita toisin. Tarkkailemalla voi tietysti sanoa jostain ihmisestä asioita, ennekuin sitoutuu syvemmin, mutta toisinaan (usein narsisti piilottaa salaisuutensa niin syvälle, että emme ruusulasit päässämme huomaa varoituksen merkkejä). On siis hyvä olla varovainen. Pelko ei silti saisi jähmettää kokonaan niin, että vetäydymme täysin ihmissuhteista.

Seuraava huomioni liittyy tavallaan sitoutumispelkoon ja on kaiketi nykypäivän ”malli” kumppanin etsimisessä. Mielestäni tämä malli on luomassa lisää sitoutumispelkoa tai tietynlaista parneri shoppailua. Ei ”tyydytä” kehenkään. Ajatellaan, että jos kuitenkin on joku parempi, että minä ansaitsen paremman. Asetetaan rima tietyllä tavalla niin korkealle, että kukaan ei yllä siihen. Ei haluta nähdä, että parisuhde on kasvuprosessi, että kumpikin tulee keskeneräisenä ja kenties lopulta eroaakin näiden keskeneräisyyksien vuoksi. Tarkoitus on kuitenkin nähdä kasvumahdollisuudet paremminkin kuin varsinaiset yhtäläisyydet, sillä jos näemme vain yhtäläisyydet, pidämme vaaleanpunaisia laseja yllä niin pahasti, että emme halua hyväksyä toisen erilaisuutta. Haluan vain muistuttaa, että mitä samankaltaisempia olemme sen vähemmän voimme kasvaa. On toki mukava kun on paras kaveri ”puolisona”, mutta se voi toisinaan pysäyttää oman tarpeesi tai teidän molempien tarpeen kasvaa ja muuttua. Parit ja perhe hiovat, ne eivät ole tarkoitettuja olemaan kuin uusi froteepyyhe (imemään/absorboimaan ja hyväksymään kaiken).

Asiaa voidaan tietysti katsella toisestakin kulmasta nimittäin siitä kulmasta, että et näe itseäsi jonkun arvoisena. Koet, että et voi antaa toiselle riittävästi. Jos suhde perustuisi vaihdantaan ja aina tasavertaisuuteen se ei olisi parisuhde vaan vaihdantasuhde. Me tuomme suhteeseen eroavaisuuksilla ja vahvuuksillamme juuri sitä mitä toinen kaipaa. Täydennämme toisiamme negatiivisillakin puolilla. Kenties kyse on vain tarpeesta hyväksyä ettei tarvitse kontrolloida. Tarve ymmärtää, että toinen saa olla heikko tai vahva oman tarpeensa ja tuntemuksiensa mukaan. Toinen osaa kenties kokata ja toinen nikkaroida noin niin kuin maallisesti ilmaistuna. Täydentäminen vaihtelee. Toisinaan toinen tarvitsee olkapäätä enemmän jne.

Parisuhde shoppailuun liittyy toisaalta hyvin negatiivinen viesti, mikä huolettaa minua suuresti. Olemme viestittämässä toiselle toiminnallamme, että emme arvosta hänen läsnäoloaan elämässämme. Ihminen on kulutustavaraa, kuten mikä tahansa kulutushyödyke. Tällainen toiminta kuluttaa itseluottamusta ja omanarvon tunnetta. Jos et arvosta toista et kenties arvosta myöskään itseäsi. Kenties pidät itseäni jonkinlaisena käyttötavarana, joka voidaan viskata pois kun se ei enää miellytä. On hyvä olla tietoinen tästä hyvin negatiivsesta puolesta ja muuttaa omaa käytöstään ja sitä miten suhteissaan käyttäytyy. Sinä olet malli sille kuinka haluat toisten sinua kohtelevan. Kukaan meistä ei ole kulutustavaraa eikä halua itseään kohdeltavan samantekevänä tai vain hetken huumana. Parisuhde shoppailu voi viestiä myös sen, että et ole tosissasi, koet että kaikki on vain peliä ja pelleilyä. Ulospäin nähtynä tällainen ihminen käyttäytyy toisia loukkaavasti. hän pelleilee kuin kasanova tai kurtesaani. Niin kyllähän romanttiset leikit ovat kenties mukavia, mutta jos todella etsit sitoutumista, ei pitäisi ”alentua” näihin hyvin näkyviin ja sitoutumista estäviin toimintatapoihin.

Parisuhde shoppailun ilmiön takana on myös sellainen asia, että emme tidä mitä haluamme. Olemme hukassa itsemme kanssa. Olemme kuin lapsi karkkikaupassa, sekaisin pelkästä sokerin tuoksusta. Haluamme paketin, joka ylittää tai alittaa odotuksemme, hyvästä parisuhteesta. Emme edes yritä tiedostaa ja päättää, että jos entinen karkkipussi ei tuonut hyviä kokemuksia, on nyt valittava toisenlainen seos. Valitsemalla samoja ”karkkeja” tuotamme saman vanhan kokemuksen. Voimme siis lepuuttaa itseämme sillä tiedämme jo etukäteen mitä odottaa koska valitsemme turvallisen eli mahdollisimman samankaltaisen mitä tiedämme. Pidämmme vaaleanpunaisista laseista niin paljon, että valitsemme samojen ulkonäkökriteerien perusteella ja kenties villin ja vapaan sielun, joka ei myöskään halua sitoutua. Hän tykkää myös leikkiä ja pelleillä, vaikka sydämessäsi toivoit keties jo jotenkin sitoutuvampaa suhdetta. Odotuksesi ja halusi tuottavat sellaisen parin, mitä tarvitset ymmärtääksesi, että jos haluat toisenlaisen sinun on valittava toisin. Et voi olla sokerihumalassa jos kaipaat muutosta. Sinun on tiedettävä ja päätettävä mitä haluat ja pysyttävä päätöksessäsi. Univerumi ei oikein pidä päättämättömyydestä, eikä epäselvästä mielestä.

Tässä turvallisuushakuisuudessa voimme sitoutumispelkoisuuttamme ylläpitäen ”tyytyä” ystävyyssuhteisiin. Ystävyyssuhteissa pitäytyminen voi ilmaista itseluottamuksen puuttetta, arvottomuuden kokemusta. Toisaalta positiivisesti nähtynä ystävyyksiin tyytyminen on sopeutumista ja yksinäisen elämän hyväksymistä. Yksin eläminen on vahvuutta. Me emme näe puutetta elämässä, vaan vapauden mahdollisuutena ja valintana. Tiedämme että valitsimme yksinelämisen positiivisena kokemuksena, jota ystävyysuhteet täydentävät. Tiedostamme mitä yksineläminen tarkoittaa ja siksi emme joudu kokemaan negatiivista surkuttelua tai valita siitä, että emme voi halia iltaisin puolisoa. Toki joskus elämä voi esittää sinulle kysymyksen, että oletko edelleen valintasi takana, oletko todella onnellinen valintaasi. Aina ei kuitenkaan ole mahdollisuutta valita toisin, toisinaan elämä päättää meidän puolestamme, elämäntehtävämme vuoksi tai jonkin tapahtuman vuoksi, että yksineläminen on ainoa vaihtoehto. Suru on tällöin käytävä läpi, tehtävä luopuminen ja nähtävä sitten taas mahdollisuudet yksinelämisessä. Niitä syitä on kenties muistutettava suruprosessin aikana itselleen useasti, mutta lopputulemaksi saat itsellesi paremman elämän.

Jos kuitenkin sitoutumisen toive on sielusi toive ja kasvu yhdessä jonkun kanssa, voi esteenä olla tietynlainen ongelma seksuaalisuudessa. Voi olla että seksuaalisuutemme on ikäänkuin ylivirittynyttä ja kyllästymme yhteen kumppaniin nopeasti. Liika kokeilunhalu voi olla este sitoutumisen tiellä. Tietynlainen tasapaino ja sopeutumistanssi on jokaisella parilla ensikiihkon jälkeen edessä. On myös ymmärrettävä ja hyväksyttävä seksuaalinen haluttomuus. Haluttomuus ei tarkoita rakkaudettomuutta, mutta toki sitä tulisi hoitaa mahdollisuuksien mukaan.

Etäisyyden pitäminen tai vain ystäviä elämäänsä salliva voi olla valheiden ”uhri”. Luottamuksen kanssa ei voi pelata, vaikka kasanovat/kurtesaanit (ihmistyyppi) pelleilyllään niin tekevätkin. Edes pienikin narraus voi hauraalle, luottamusta etsivälle olla liikaa. Sanotaan, että pidä piirisi pienenä, tiedä kehen luotat, mutta jos luottamusta on koeteltu elämässä pitkän aikaa, ei voida olettaa, että päästäisimme panssarikuoremme sisään ketään kovin kevyin perustein. Luottamuksen pula voi olla jopa lapsuudesta asti kukenut ”ongelma”. Manipulaatio ja epätodet sukulaiset tai ystävyysuhteet ovat syviä haavoja, joiden arvet eivät ikinä parane täysin. Pelkkä tunne, että sinua narrataan laukaisee, reaktion halventamisesta ja arvottomuudesta.

Nämä sisäisen nöyryytyksen kokemukset saavat tuntemaan naisvihaa tai miesvihaa. Koemme vastapuolen sairaana manipulaattorina, jonka egosentriset tavoitteet polkevat ihmisoikeuksiamme. Meidän on siis koottava itsemme ja omanarvontuntomme rippeen millä tahansa keinolla. Työstämällä ja keinovalikoimalla kasvatamme itsestämme omanarvontuntoisia ihmisiä, jotka eivät hyökkää vihassaan, vaan poistuvat vihamielisestä ihmissuhteesta. Se että asioita ei ilmaista vastapauolelle sanallisesti ei tarkoita ettemme puolustautuisi tai emme tekisi valintaa itsemme hyväksi. Kasvussa voimme jopa ymmärtää lopulta että kyse on yksilöstä ja hänen ”ongelmistaan”, kaikki naiset tai miehet eivät kohtele sinua samoin. Luottamus paranee ja voimme ystävystyä, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti, muurin yli emme enää päästä.

Viimeiseksi listasin ongelman siitä, että emme odota mitään, emme etsi mitään. Pysymme paikoillamme tai tavallaan paikoillamme. Annamme toisten elää elämäänsä, pyytämättä heitä elämäämme. Annamme vapauden heille, sillä meilläkin on vapaus. Juutumme looppiin. Haaveilemme suhteista ja ihmisten tuntemisesta, mutta annamme heidän olla vapaina vaeltamassa. Uskomme ikäänkuin että jos villilinnun päästää vapaaksi häkistä, että sen halu palata olisi suurempi kuin vapauden kaipuu. Hulluudessa uskomme, että villi haluaisi palata, vaikka villi ei koskaan palaa, sillä sen arvostus vapauteen on suurempi kuin rakkaus turvallista häkkiä ja ruokaa kohtaan (näennäistä rakkautta). Lopulta yritämme käsittää, että se kesy lintu joka rakkautemme arvoiseksi on tarkoitettu voi tulla ja istahtaa häkkiin jos olemme hiljaa ja uskomme sen saapuvan. Epäilevä ajatus voi viivyttää kesyn linnun saapumista, vaikka sydämemme vuotaisi verta kaipuusta saada hoitaa (antaa) ja jakaa rakkautta. Voimme tietysti jakaa rakkautta sille villillekin linnulle ja antaa sen mennä menojaan. Rakkautemme ei vähene antamalla, on vain tiedettävä, että villi ei voi koskaan jäädä vain kesy voi jäädä.

Pitkä kirjoitus. Puhditus ja ymmärrys itsestään on kasvumme kulmakivi. Oletko villi vai kesy? Kaipaatko enemmän vapautta kuin häkkiä ja kodin lämpöä? Valinta on sinun ja hänen, kummankin yksilön. Vangitsemalla vain tapat sen minkä tarkoitus on kasvaa.

Joskus musiikki on kauneinta ja koko maailma

Maailma on kaunis ja toisinaan musiikin maailma vielä kauniimpi. Kauniimpi kun se mitä voit kuulla. Kuulemasi muuttuu liikkeeksi sisälläsi, väreiksi mielessäsi, tunteiden valtavaksi energiaksi. Se on kuin tuhat enekeliä syleilisi ja antaisi valoa. Siinä hetkessä ei ole ketään muuta, vain sinä ja musiikki ja kuitenkin koko universumi siinä synkronistisessa liikkeessä.

Jotkut sanovat, että musiikki tai jonkin sortin musiikki on pahasta ja että se musiikki lietsoo alhaista energiaa, sellaista mikä ei palvele omaa ja maailmankaikkeuden hyvää. Musiikki, mikä ei palvele rakkautta ei ole musiikkia. Jos kuitenkin katsomme kaikkia sävellettyjä kappaleita maailmassa, ovat ne olleet rakkautta säveltäjälle ja sanoittajalle, ovat ne olleet totuus ja tunnelilmaisu siitä mitä se tai ne ihmiset kokevat. Emme siis voi sanoa, että jokin musiikki ei olisi rakkauden ilmausta. Voimme vain todeta, että jokin  tuntuu tai saa meidät tuntemaan epämukavuutta tai ahdistusta. Voimme tunteillamme tietää, että tämä tietty kappale tai tyylilaji ei sovi meidän kokemukseemme rakkauden ilmaisusta. Tietty musiikki voi siis todellakin laskea energiaasi tai tuoda tunteita vihasta tai ahdistusta. Ei ole yhdentekevää mitä kuuntelemme ja mitä sallimme korviimme. Emme silti voi tuomita tai sanoa, että jokin on huonoa rakkaudetonta musiikkia ja alentaa energiaa yleistettävästi. Sellaista asiaa kuin yleistys pitäisi varoa. Mikä palvelee toista ei palvele toista. Suvaisevampia voimme opetella olemaan. Ymmärtää että kaikki luova on tunneilmaisua ja siksi rakkauden ilmausta. Emme  voi kieltää negatiivisia tunteitamme, emme sitä osaa itsessämme, mikä ei ole niin kaunista tai tasaista. Voimme ilmaista esimerkiksi vihaa juuri musiikin kautta paljon rakentavammin kuin suuntaamalla energiamme toisia kohti sanoin tai teoin.

Tämä kappale tuli tänään tärkeäksi minulle. Koin syvää ja hyvää tunnetta. Olin positiivinen ja rakastavampi ihminen kaikkia muita ja maapalloamme kohtaan. Koin yhteenkuuluvuutta ja rauhaa. Sain muistutuksen siitä mitä  minun tulisi tehdä seuraavaksi, sellainen pieni polku, jota en oikein ole rohjennut aloittaa, vaikka rakkaus sitä oppimista ja tekemistä kohtaan on ilmeinen.

Usein se mitä haluamme ilmenee meille juuri monissa pienissä toistuvissa asioissa ja ne saavat meidät tuntemaan rauhaa, iloa , rakkaudellista hyvää itseämme kohtaa. Niitä asiota kohti olisi opittava suuntaamaan oma purtensa. Minäkin yritän ja jotenkin se yrittäminen ei edes tunnu ihan niin vaikealta kuin ehkä kuvittelen. Salaisesti hymyilen ja mietin mistä löydän seuraavan pätkän narua tähän yhtälöön, tähän rakkauden iloon.

Ihanaa päivää teille lukijat! Muistakaa kastelle niitä haaveitanne pienillä asioilla mahdollisimman usein! Niin minäkin yritän taas, niin monen ”epäonnistuneen” vuoden jälkeen.

8.

Voi rakkaat, kuinka paljon rakastankaan teitä. Kuinka jokainen oppimani asia lisää ymmärrystä meidän kutsumuksemme tiellä. Palat yhdistyvät, vaikka juuri kukaan ei voi nähdä tai ymmärtää näitä paloja, vain sinä ja minä ja vain sateenkaari yllämme voi tietää. Olen iloinen ja ylpeä. Olen sanattoman onnellinen kohtaamisestamme ja yhteydestämme. Koen suunatonta nöyryyttä työstänne ja siitä mitä olemme saavuttaneet.

Tiedän että ihmiselämässämme tulee aika kun asioiden laita selviää laajemmalle piirille. Tiedän että monien on vaikea sulattaa tätä totuutta, mutta työmme siemen on jo kylvetty, sitä ei voi pysäyttää. Me olemme saavuttaneet jo niin paljon.

Olen ylpeä ja rakastan teitä niin paljon. Kiitos! Daavidin tähti olkoon tulevaisuutemme koko ihmiskunnan hyväksi. Loistakoon tulevaisuutemme kuin tuo tähti taivaalla symbolina uudelle ja paremmalle maailmalle.

Sinun rakastava korkeampi tietoisuutesi ja suojeleva sateenkaaresi

Sallimmeko todella tunteidenilmaisun?

Tunne siitä kun on vahva (maskuliininen) vastaan herkkä (feminiininen) on veteen piirrettyä viivaa sisälläni. Uskallus olla ja näyttää todellinen ja monesti vaihteleva ja päivässä ja tilanteissa elävä olemus on vahvuutta mitä suuremmassa määrin. Ainakin Suomessa meidät naiset on totuttu näkemään vahvoina, pärjäävinä ja itsenäisinä ja toimeen tarttuvina. Kun nyt sitten aloitamme suunnan muutoksen, tullaksemme kokonaisemmiksi ja tasapainoisemmiksi naisiksi huomaamme kohtaavamme hämmentyneitä ja monesti hyvin hyökkääviä miehiä. Yritämme ymmärtää ja kohdata suhteet ja rakentaa itseämme. Yritämme tasapainoilla ja toisinaan sorrumme vielä miellyttämään tai kansanomaisesti ilmaistuna vaimentamaan herkkyyttämme, että miespuoliset kumppanimme (työssä tai kotona) ymmärtäisivät meitä paremmin. Yritämme auttaa heitä kasvamaan ja ymmärtämään meitä paremmin. Yritämme pehmittää matkaa, mutta astumme sudenkuoppaan, sillä tasoittaessamme ja yrittäessämme helpottaa suhdematkaa teemme itse asiassa siitä vaikeampaa ja samalla hitaampaa ja vaivalloisempaa.

Miesten on ymmärrettävä, että niin paljon kuin heidän on nyt otettava vastuuta ja kasvettava miehinä löytämään herkkyys itsessään, on heidän myös opittava ymmärtämään, että myös me naiset tahdomme olla täydemmin tunteiteidemme kuljetettavana, täydempiä ihmisiä, inhimillisempiä ihmisiä, jotka saavat olla haavoittuvia ja herkkiä toisinaan. Meidän kaikkien haasteena on siis opetella ”sietämään”, ottamaan vastaan tunteita paremmin. Meidän on ymmärrettävä, että tunteiden ilmaisu ei ole reaktiota ulkoiseen, vaikka se saattaakin tuntua siltä, vaan paremminkin reaktio omaan sisäiseen ymmärrykseen tilanteesta. Täten siis se, että joudumme riitaan jonkun kanssa, mikä saa aikaan  haukkumista ja huutamista, on lapsi sisällämme kuka ilmaisee tietynlaista avuttomuutta kohdata tilanne tai tunne. Kypsä henkilö kun pystyisi vastaamaan riidassa rauhallisella ja rationaalisella tavalla. Mitä taas kyyneleiden kestämiseen tulee, on sanomattakin selvää, että meidät kaikki on enemmän tai vähemmän ehdollistettu häpeämään, piilottamaan nuo heikkoutena ilmenevät tunteenpurkaukset. On siis uskaltauduttava avaamaan tilaa uudelle tavalle toimia. Sallimalla, vähennämme kerta toisensa jälkeen omaa hämmennystä ja toisen hämmennystä. Opetamme kehoamme ja mieltämme sallimaan ja antamaan reaktion tulla luonnollisena osana ihmisen tunteidenilmaisua.

Toinen puoli tässä tunteiden ilmaisun sallimisessa on kontrolloinnista luopuminen. Edes hellävaraisesti ilmaistu kehotus lopettaa ei ole soveliasta. Meidän on työstettävä itseämme ja suhteitamme yhtäaikaisesti ja ymmärrettävä, että yhtä sallittua kuin on huutaa ja solvata toisia nykypäivänä, niin yhtä sallittua on olla herkkä ja surullinen mitä ikinä se ilmaisullisesti kenellekin tarkoittaa. Meidän on ymmärrettävä, että emme voi suostua enää vanhoihin tapoihin piilottaa osaa tunteistamme tai paremminkin reaktiota kokemaamme. Oppiminen ei koskaan ole hetkellistä, vaan lineaari koko elämän jatkuva prosessi, jossa uskaltautuminen ottaa askelia eteenpäin ja sitten sulkeutuu toisinaan uudessa tilanteessa. Meidän on silti antauduttava ja tiedostettava ja annettava kaikille lupa olla tunneskaalassa rikkaampia. Meidän on hyvä oppia tukemaan toista, mutta ennenkuin siihen päästään uskon, että meistä jokaisen on sallittava ja hyväksyttävä tunnetyöskentely itsensä kanssa.

Aivan kuten spontaanit ilon kyyneleet ja riemunkiljahdukset esimerkiksi urheilukilpailuissa ovat sallittuja, olisi luonnollista päästää tunnemuureja romuttumaan kollektiivisti surullisemmissakin tilanteissa. Ehkä lopulta evoluutio sallisi sitten tulevaisuudessa yksityisimpien ilon tai surun kyynelten tulla ulos, puhdistaa sielua niin sanotusti muuallakin kuin turvallisessa ympäristössä tai vain sovituissa tilanteissa.

Kuten aina tämä artikkeli sai innoitusta omasta hetkellisestä kokemuksesta, jossa luin erästä artikkelia. Tässä artikkelissa koin energian olevan kovin hyökkäävää, vähättelevää ja  sen tavoite oli kontrolloida henkilöä. Hetkellisesti koin tunnepurkauksen itselläni olevan negatiivinen, sain kuitenkin avattua pikaisesti itselleni ymmmärryksen itseeni. Osasin tämän ymmärryksen kautta ottaa oppivan ja rauhallisen asenteen. Näin henkilön tarpeen purkautua sanallisesti ja kenties nähdä ja kasvaa kirjoituksensa kautta. Siinä mielessä me blogien pitäjät ja nettiartikkeleiden kirjoittajat voimme ”iloita”, että saamme oikolukea, editoida ja ”mutustella”, sitä oikeaa tapaa ilmaista. Voimme etsiä parasta tapaa kertoa kokemuksesta, tai mistä ikinä. On upeaa, että toiset meistä osaavat kirjoittaa ja ovat saaneet niin upean lahjan, että he osaavat sanoillaan liikuttaa tunnetiloja sisällämme pääsemättä varsinaisesti sisällemme. Suotavaan tietysti olisi, että tarkoituksemme olisi aina rakkaudellinen ja totuuteen pyrkivä vihan ja epäsovun liesomisen sijaan, mutta koska maailma on rakentunut vapaaseen tahtoon ja world wide webbiin, olemme itse itsemme herroja. Meidän on siis osattava kontrolloida ja rajoittaa sitä mitä sallimme päämme sisään.

Todellinen kypsä kun osaa kontrolloida tunteidensa ulospurkautumista, reaktiota ja sitä mitä ylipäänsä lukee tai millaisiin keskusteluihin ja suhteisiin itseään sitoo. Olen kenties vielä hyvin epäkypsä monella tavalla ja monien mielestä kirjoituksillani kutakuinkin mitätön. Uskon itse kuitenkin, että sanani ovat niille joita tiedän olevan maailmassa, niille jotka etsivät kenties ensimmäistä kertaa elämässään itsensä ymmärrystä tai niitä vielä melko nuoria, joiden perhesuhteet tai elämäntilanne ei ole antanut heille tervettä kasvualustaa ymmärtää itseään tai rakentaa terveitä suhteita ja uusia ihmissuhteita. Vaikka itse olen ujoista ujoin, uskaltaudun näiden kirjoituksieni avulla ilmaisemaan jotain syvempää itsestäni, minkä uskon yhä edelleen olevan tarkoitukseni elää täällä. Jos siis tulit ja luit tämän kirjoituksen olen kiitollinen että herätin mielenkiintosi ja sain ylläpidettyä sen tähän asti. Toivotan sinulle mukavaa kesäkuista päivää ja iloa ja uskallusta kasvaa sekä ilmaista itseäsi tunteidesi avulla paremmin. Me jokainen opetamme muita opettaessamme samalla itseämme.