Rohkeana ja avoimena ymmärtämään itseään paremmin

https://www.youtube.com/channel/UCLyYEq4ODlw3OD9qhGqwimw

https://www.youtube.com/channel/UCRuJMENPfFiMYoqCXleDLLQ

Tässä muutama hieno Anime Chibli studioiden tuotannosta. Olemme tyttäreni kanssa viettäneet lauantai-iltaisin leffailtoja. Tämä leffailta-juttu alkoi Star Wars episodien katselulla ja olemme nyt jatkaneet yhteisiä hetkiä Japanilaisten piirroselokuvien seurassa. Meillä on tapana laittaa pop.cornia ja jutella leffan jälkeen.

Ostin nämä kaksi elokuvaa käydessämme taidemyyntinäyttelyssä Kaapelitehtaalla muutama päivä sitten. Intuitiivisesti valitsin prinsessa Kaguya:n tarinan ja toinen tarina tuli vastauksena pitkään pohdintaani muistosta, kun näin Sydämen Kuiskauksen televisiosta. Olen puhunut siitä tyttärelleni ja tahdoin hänen näkevän tarinan.

Kuten aina, on minulle kaikki elämän tarinat ja eteeni tuodut asiat merkityksellisiä monella tasolla. Vastauksia ja viitauksia joihinkin asiohin syvemmältä tasolta. Monesti joku teema selvittyy tai avautuu uudella tavalla, kun katsoo tuttujakin asioita kuten elokuvia uudella tavalla. Voimme sijoittaa itsemme objektiivisempaan tai joskus subjektiivisempaan osaan kerrottua tarinaa. Joskus on hyvä palata vanhoihin kirjoihin tai elokuviin vuosien jälkeen, koska ne voivat paljastaa asioita uudella tavalla.

Ulkoinen maailmamme peilaa meille sitä mitä pohdimme tai koemme sisällämme. Toki ulkoiseen sekoittuu kollektiivisuuden koko kirjo. Me peilaamme toisille heidän tarvitsemiaan asioita ja he peilaavat meihin sitä mitä me tarvitsemme ja sitten on lopulta vielä yhteiskunnallinen ja globaali taso. Mikään ei ole siis niin yksinkertaisesti tulkittavissa kuin voisi ensi katsomalta olettaa, mutta jos kykenemme olemaan omana itsenämme ja tietoisina ajatuksistamme kykenemme paremmin tekemään yhteenvetoja siitä, mitä kukin tapahtuma tai asia eteemme tuotuna edustaa. Olen oppinut näkemään myös sen, että oma sisäinen näyttäytyy minun henkilökohtaisessa kokemuksessani, mutta myös ulkoisessa kokemusmaailmassa ja suuremmassa mittakaavassa. Ajatus siitä, että olemme kaikki yhtä ja kaikkien negatiivisuus tai positiivisuus vaikuttaa kokonaiskuvaan on se, mitä olemme rakentamassa ja ymmärtämässä nyt uudella tavalla.

Antaudun siis riittävällä tavalla uusien mielenkiinnonkohteiden ja asioden tutkiskelulle. Katselen ja kuuntelen toisten ajatuksia ja muodostan käsitystä ja teen omia johtopäätöksiä. Kehitän, en tyydy minulle annettuun yhteen vastaukseen tai jonkun toisen mielipiteeseen. En ota mitään kiveen hakattuna totuutena, vaan paremminkin ikuisesti kehittyvänä ja vaihtuvana kehityskulkuna. Kaikki voi palvella omaa kehitystä jos niin sallimme, mutta jos ryhdymme sokeasti seuraamaan ja luottamaan, voimme päätyä lopulta samanlaiseen laventelilullaan, mistä olemme nyt niin kovasti pyrkineet pois. On siis venytettävä etsintänsä rajoja, uusille alueille, uusille sivuille ja uusiin ihmiskontakteihin. On oletettava, että joskus yllättävä taho kertoo meille sen, mitä olemme tahtoneet löytää. Mikään ei ole itsestäänselvää, ja mitään ei saisi sellaisena pitääkään.

Hyviä etsintöjä ja mahtavaa kevätaikaa kaikille!

Terveisin Titta Hannele

12.

Ihan vaan luomisen ilosta tai….

Kolme yhdistyi yhdeksi. Syntyi tarina pieni, sydämen siemen jaettavaksi. Tarinan voisi aloittaa sanoilla olipa kerran jos toisenkin. Tarinassa on laivoja ja miehiä laivan kannella. On myrsky ja seesteisyys ja luottamus. On myös pelko ja epätoivo syytöksineen. Ihmisen tarve saada syyllinen ja tuomita. Näistä aineksista syntyi mieleeni pieni tarina.

Laiva, jonka mukana Joona matkusti laivalla oli laiva, joka joutui niin rajuun myrskyyn, että laiva oli upota. Miehet laivalla rukoilivat ja pyysivät Jumalaa osoittamaan syyllisen myrskyyn, jotta he voisivat uhrata tämän syyllisen. Syyllinen löytyikin ja hänet uhrattiin merelle. Meri tyyntyi ja miehet pääsivät turvallisesti perille satamaan.

Satamaan pääsy ei kuitenkaan ollut kiinni yhdestä ja hänen syyllisyydestään tai syyttömyydestään, vaan uskosta ja sen puhtaudesta. Kyse oli jokaisen synneistä ja tosiasian tunnustamisesta, että meissä kaikissa elää vajavainen, epätäydellinen ihminen. Hädän hetkellä olemme valmiita tunnustamaan omat vajavuutemme tai syytämään kaiken syyn yhden niskoille. Kyse on siis siitä olemmeko aitoja vai tekopyhiä. Otammeko vastuuta omasta spirituaalisesta kehityksestämme vai sysäämmekö kaiken vastuun papeille, oppineille tai lain tuomareille? Näemmekö lopulta pedon sisällämme, sen pedon, joka on valmis uhraamaan kaiken säilyäkseen hengissä.

Kun ihminen on kokenut ja kehittynyt spirituaalisesti tiettyyn vaiheeseen, on hänen paljon helpompi nähdä ja ymmärtää näennäinen uhraus (kuolema tai menetys) kuin sellaisen jolla ei ole kosketuspintaa minkäänlaiseen raadollisuuteen elämässä. Lumpeet silmillä voi tietty elää elämänsä läpi, mutta sellaisen elämän on turha kuvitella tuovan kovin paljon henkistä kehitystä. Pedon tarkoitus sisällämme on siis osoittaa kehityksemme tarve ja puutteelliset spirituaaliset taidot ei niinkään sitä mihin pitäisi pyrkiä.

Mikä merkitys on sitten laivalla? Onko laiva vain näennäisesti kannatteleva suurempi osa meitä vai onko se spirituaalinen osa meitä? Voisiko laiva olla rakkauden laiva, johon meillä on kosketus ja yhteys vaikka emme sitä tunnusta tai näe jalkojemme alla? Itse näen asian näin. Rakkauden laiva on Jumala/Universumi, joka kyllä kannattaa meitä määränpäähän myrskyjenkin läpi kunhan osaamme olla aitoja tekopyhyyden ja syyttelyn tai syyllisen etsimisen sijaan. Laiva on annettu meille, jotta meillä kaikilla olisi mahdollisuus auttaa ja edistää satamaan pääsyä. Matka on yhteinen ja vain yhdessä voimme kulkea merimatkamme perille.

Lähteet/inspiraatio: Raamattu Joonan kirja 1, INXS Devil inside, Love Boat-tunnussävelmä Paul Williams & Charles Fox

Toivon kaikille hyvää alkanutta vuotta 2018! Pitäkäämme silmät avoimina ja käsi luottamuksen kädessä!