musiikin voima

Musiikki on aina ollut tärkeänä osana tunteideni tasaajana, parantajana ja lohduttajana. Kaikin tavoin imen musiikin voimaa itseeni hyvinä ja huonoina hetkinä. Tälle sivulle kerään joitakin kappaleita, lyriikoita ja tietoja artisteista tai bändeistä jotka ovat innoittaneet tai auttaneet matkallani tässä elämässä. Olkoon se ikäänkuin pieni kunnianosoitus heidän työstään, joka on koskettanut minua juuri oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.

Tässä olisi ensimmäinen. Jo ihan pienenä tyttösenä Elviksen laulu ja valovoima ja ilo tanssiin saivat minutkin ihan liekkeihin. Elviksen kuolema oli suuri suru, josta ei meinannut millään päästä ymmärrykseen. Kuolematon musiikki ja elokuvat elävät onneksi yhä. Tässä pieni remixattu you tube makupala. Iloa!!

Toisena Toto. Mahtava bändi joka tuli mukaan kaiketi ensimmäisen kerran nähtyäni elokuvan The Dune. Siitä seurasi innostus lähteä keikalle. Tästä monipuolisempaa bändiä on varmasti vaikea löytää. Tiedän, että asiasta ollaan monta mieltä, mutta tämähän on  vain minun  kokemukseni. Tämä musiikki menee energiana läpi ja värähtelee vielä jälkeekin.

Kolmantena voisin antaa kunniaa suomalaiselle lyrikaalle. Monta hyvää sanoittajaa ja muusikkoa tähän voisi listata, mutta tämä yhtye on onnistunut niin monella osa-alueella, että nostan sen etusijalle. Hurraa Ultra Bra!

Neljäntenä kitarataituri Chris Rea. Meillä vähemmän soitettu ja tunnustusta saanut muusikko. Minä tutustuin hänen musiikkiinsa 80-luvulla. Taisi kaiketi olla Road to Hell tai On the Beach ensimmäinen radiosoiton kautta tutuksi tullut kappale.

Viidentenä suuri ispiraation ja unelmoinnin taidon kehittäjä. Jo lapsuudesta pitäen tanssin ja visuaalisten ja värikkäiden mielikuvien antajana toiminut klassinen musiikki. Monta säveltäjää ja sävelmää tähän voisi listata, mutta ehkä yksi rakkaimmista on oman lapsuuden ja myöhemmin oman lapsen muistoihin kiinnittyvä Camille Saen-Saensin Carnival des animaux. Tähän listaan voisi myös lisätä Edvard Griegin teoksia, Modest Mussorgskyn teoksia, Jean Sibeliuksen jne.

Kasvattajana olen monesti käyttänyt työssäni klassista musiikkia herättelemään lasten mielikuvitusta ja nykymaailman köydyttämää taitoa unelmoida ja rauhoittua. Leikin, liikunnan ja itseilmaisun tervehdyttävä ja itsenäisyyttä edistävää voimaa ei voi liiaksi korostaa. Jotta lapsesta kehittyisi tasapapinoinen ja itsensä tunteva, on hänen kykyään unelmoida autettava kehittymään. Sanaton musiikki vahvistaa ja helpottaa itseilmaisun kehittymistä ja koska oikeaa ja väärää ei ole, jää jäljelle vain se mikä on osa kehittyvää ihmistä. Vaikka kehittyvä ihminen olisi aluksi arka tai lukkiutunut, kannattaa klassista musiikkia käyttää usein pieninä annoksina, turvallisessa ilmapiirissä ja auttaa lapsia ja isompiakin ihmisiä rohkaistumaan itseilmaisuun. Viidenneksi siis Camille Saen-Saens  Eläinten karnevaalit

Kuudenneksi kerään tähän listaan Stingin tuotannon. En osaa oikeastaan edes erottaa mikä puhuttelisi enemmän toista. Stingin taito varioida omia sävellyksiään ja aina vain sovittaa nitä uudestaan pitää hänet listallani monipuolisena ja ihaltavana artistina/säveltäjänä/sanoittajana. Oikeastaan tuosta syystä ja siitä, että löysin tämän dokumentin hänestä haluan lisätä tämän konsertin /dokumentin tähän.