Kanteleeni kauniimmin taivaassa kerran soi

Minua on monesti kiehtonut ajatus, että onko raamatun suomennoksissa käytetty vain meidän kulttuurillemme tyypillisiä sanoja ja kielikuvia helpottamaan kansamme kykyä ymmärtää ja lukea raamattua itse. Tietoisesti olen ajatellut niin, että käännöstyössä on yritetty säilyttää paikkasidonnaisuus ja sanasto mahdollisimman koskemattomana, kuten raamatussa kehotetaan (Ilm 22:18). Joten etsin ja kääntelin tekstejä (Bible Gateways eri käännöksissä) Oma raamattuni on 1933/1938 käännös ja 1992 käännös, eniten pidän King James versiosta, joten usein lukiessa katson mitä samainen kirjoitus on englanniksi.

Löysin tänään sen mitä olen pohtinut, nimittäin kannelta koskevan yhteneväisyyden. Olen ilahtunut siitä että kansallissoittimemme on tunnettu jo raamatun aikoina. Vaikka moni ei enää osaa kannelta soittaa, on se kansallisromanttisissa kuvauksissa ja maalauksissa ja jonkinlaisena symbolina kansamme ihanteesta musiikkiin, Jumalan ylistykseksi. Kannelta toki on käytetty runojenlaulannan lisäksi loitsimiseen, kuten Kalevala (kansalliseepoksemme) kertoo. Kanteleen soitto on tuonut vauvoille unen, ja ollut juhlissa pelimannien käytössä. Jope hengellisissä lauluissamme puhutaan kanteleesta. Kuten alla lainattu laulunteksti kertoo.

Mun kanteleeni kauniimmin
Mauno Kuusisto
Mun kanteleeni kauniimmiin taivassa kerran soi siel uusin äänin suloisin mä vielä laulaa voin
Mun kanteleeni kauniimmiin taivassa kerran soi siel uusin äänin suloisin mä vielä laulaa voin

Oi Halleluja rakkaalle mun jeesukselleni kun päättynyt on päivän työ ja pääsen lepohon
Oi Halleluja rakkaalle mun jeesukselleni kun päättynyt on päivän työ ja pääsen lepohon

source: http://lyrics.fi/mauno-kuusisto/mun-kanteleeni-kauniimmin

Linkin takana hieno kuva Väinämöisestä kannelta soittamassa erään blogaajan kuvaamana

Artist: Arto Isotalo

http://artoisotalo.blogspot.com/2012/08/tarvaspaa.html

AlaBohemicaPsaltery source: https://en.wikipedia.org/wiki/Psaltery

Nykyaikainen Koistisen 38-kielinen konserttikantele source: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kantele

Psalmi 150 Raamattu 1933/38 (R1933)

150 Halleluja! Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössään, ylistäkää häntä hänen väkevyytensä taivaanvahvuuksissa.
2 Ylistäkää häntä hänen voimallisista teoistansa, ylistäkää häntä, sillä hänen herrautensa on suuri.
3 Ylistäkää häntä pasunan pauhulla, ylistäkää häntä harpuilla ja kanteleilla.
4 Ylistäkää häntä vaskirummuilla ja karkelolla, ylistäkää häntä kielisoittimilla ja huiluilla.
5 Ylistäkää häntä helisevillä kymbaaleilla, ylistäkää häntä kumisevilla kymbaaleilla.
6 Kaikki, joissa henki on, ylistäkää Herraa! Halleluja!

 

Psalm 150 King James Version (KJV)

150 Praise ye the Lord. Praise God in his sanctuary: praise him in the firmament of his power.

2 Praise him for his mighty acts: praise him according to his excellent greatness.

3 Praise him with the sound of the trumpet: praise him with the psaltery and harp.

4 Praise him with the timbrel and dance: praise him with stringed instruments and organs.

5 Praise him upon the loud cymbals: praise him upon the high sounding cymbals.

6 Let every thing that hath breath praise the Lord. Praise ye the Lord.

Olisi ilo, etä koulumme ottasi 5-kielisen kanteleen alkeet opetettavaksi kansallisperintömme säilyttämiseksi, sen sijaan että vanhempien tarvitsisi kuunella nokkahuilun ääntä. Nokkahuilu, vaikkakin kaunis soitin ääneltään on melko vaikea soitin ala-asteikäisen pienille kätösille hallita eikä ihan yksinkertaisimmasta päästä myöskään soittaa. Ymmärrän että kaikki riippuu koulun määrärahoista ja sen sellaisesta, mutta mikä olisikaan tärkeämpää kuin  kansallisen identiteetin säilyttäminen. Ihmiset käyttävät rahaa paljon turhempaankin. Alkeiden opiskelu ei velvoittaisi perheitä hankkimaan soitinta, koska alkeet on mahdollista oppia ja muistaa kohtalaisen vähällä vaivalla. Toivoisin, että voisimme innostua musiikista ja itse musisoinnista uudella tavalla. Toivoisin että musiikista tehtäisiin iloinen ja luonnollinen asia kulttuuriimme, että ymmärtäsimme, että jalo soitin kuten kannel sopii niin kirkkoon, kouluun kuin juhliinkin.

Kanteleen soiton puolesta!

Titta Hannele

Linkki

Apogryfikirjat

Löysin sivun, jossa on helmi kaikille niille etisjöille ja tutkijoille, joiden raamattu tietämys tai epäily kaipaa jotain lisää. Itse olen kovasti tätä kaivannut ja tiedän että omassa suvussa lahjoitettiin juuri museoon 1642 versio. Toivottavasti lahjoituksemme pääsee jotenkin turvallisesti sellaisiin käsiin, että tulevatkin sukupolvet voivat tutkia sitä.

Tässä linkki: http://www.finbible.fi/head/raam1_apokr.htm

Linkin takaa löytyy seuraavat kirjat:

Juditin kirja
Salomon viisaus
Tobian kirja
Jesus Sirakin kirja
Propheta Baruk
1 Makkabealaisten kirja
2 Makkabealaisten kirja
Kappaleet Esterin kirjasta
Historia Susannasta ja Danielista
Babelin belistä
Babelin lohikäärmeestä
Asarian rukous
Kolmen miehen kiitosvirsi tulessa
Manassen, Juudankuninkaan

Sivustolla kuvataan käyttöoikeus ja tekijänoikeus. Toivon iloisia löytämisen hetkiä etsiville.

”Etsivä löytää ja kysyvälle vastataan.”

Teidän nöyrä palvelijanne Titta Hannele

LISÄYS JULKAISUÄIVÄN JÄLKEEN:

linkki: http://apokryfikirjat.com

linkki: http://ohje.digiraamattu.fi/index.php/Apokryfikirjat_1992#Apokryfikirjat_1992

 

”Satuilun” aika

 

Ehkä tiedät hollantinlaisen kansantarinan pillipiiparista, joka pelasti kaupungin rottainvaasiolta soittamalla taikasävelmiään, lumoten rotat ja ohjaten ne sitten jokeen hukkumaan. Tarina on vanha, mutta metaforana se kuvaa sitä mitä me ihmiset olemme valtaapitävälle. Olemme heille helposti uhrattavaa ja uusiutuvaa massaa. Olemme kuin sienirihmasto, joka kasvaa suotuisissa olosuhteissa nopeasti takaisin. Meidän arvomme on siis olematon ja koska olemme niin arvottomia ja yliluottavia meidät voi aina työntää  tekemään likaiset työt, puskurina vaarallisille vesille tai mihin ikinä he meitä käyttävätkään. Tämä tulkinta on käänteinen varsinaiseen tarinaan, mutta osoittaa hyvin selvästi sen, että kykymme ymmärtää ja nähdä eri puolia asioista on kasvettava uudelle tasolle. Meille kerrottu tarina yritetään kaunistella. Pillipiipari on pelastaja, joka pelasti kaupungin rottien tuomalta tuholta. Tarinan voi tietysti tulkita myös niin, että näemme molemmat puolet siitä ja yritämme sitten muodostaa kokonaiskuvaa ja sitä voimmeko luottaa pillipiipariin vai onko parempi lukita hänet vankilaan ja takavarikoida hänen pillinsä. Yllättäen Shrek-elokuvassa on käytetty tätä samaa tarinaa pohjana. Vaikka tarina on kansantarina, on selvää, että kansakunnat toistavat historioitaan ja virheitään, kunnes niistä opitaan. On siis osattava katsella asioista yli niiden olomuodon tai kohderyhmien. En nyt tarkoita mitään salaliittoja, vaan sitä, että meille kerrotaan monien (hyvien ja pahojen) taholta asioita, joita olemme valmiita tarkastelemaan tai sitten emme.

Kyse on myöskin syvällä tasolla siitä, kuka koemme olevamme ja kuinka hyvin tunnemme todella itsemme. Olemmeko vain ulkokultaisia ja noudatamme 10 käskyä, mutta tuomitsemme hetimmiten jonkun, jonka näemme poikkeavan käskyistä. Mitä meille sanotaan toisten tuomitsemisesta? Onko meillä oikeus? Miten monta kertaa hurskaat sanovat suojelevansa elämää ja rakastavansa lähimpiään, mutta heti selän kääntyessä he ovat valmiita tukemaan sotaretkiä, eivätkä näe muita kuin lähialueen ihmisiä naapureinaan. Onko totuus siis vain siinä, mitä ihminen itse määrittää naapuriksi tai rakkaudeksi? On rakkaudeton teko vain rakkaudeton jos omat määritelmät niin määrittävät? Olemmeko todella sokeita näkemään omaa rakkaudettomuutta ja vihaa toista kohtaan? Spirituaalinen herääminen ei ole ”heikkohermoiselle”, On pystyttävä katsomaan omia ajatuksiaan ja tekojaan suoraan silmästä silmään. On ehkä ”tuomittava” se, mitä on tehnyt tai mitä on ajatellut olleen oikein. On nähtävä se, miten paljon meitä manipuloidaan mm. ylipositiivisella ”hömpällä”, ”ei se mitään”-mentaliteetilla. Kyllä se mitään. Mikään paha teko toista tai itseä kohtaan ei jää huomaamatta Jumalalta. Sinä tuomitset itsesi  tai toisen ja siksi saat ”kärsimystä”. Jos kieltäydyt tunnustamasta tehneesi vääryyttä toista tai itseäsi kohtaan, on seurauksena yleensä ”kärsimystä” negatiivinen tapahtuma (opetus, että muuttaisit tapasi tai ajatuksesi). Jos vähättelet tai koitat siloitella tai määrittää itse mikä on oikein ja rakkaudellista, astut harhaan. Tulet kokemaan koettelemuksia, sillä käsityksesi todellisesta rakkaudesta on vääristynyt karkkikauppa asteelle. Jokunen ihminen kykee toimimaan aidon rakastavasti, mutta niitä ihmisiä on vain ”Jumalan kourallinen” tässä maailmassa. Meidän sisäänrakentuneet ohjelmamme, ohjaavat meitä pysymään tiedostamattomina ja sitten kun yritämme herätä, saamme vain tuskaa ja syyllisyydentuntoa osaksemme. Voimme haukkua toisia ja itseämme hautaan asti, mutta mitä se hyödyttäisi? On siis opittava antamaan anteeksi. On oltava nöyrä ja aloitettava uusi elämä uusien tapojen oppimiseksi ja sen ymmärtämiseksi että jokainen juoru, jokainen paha sana, jokainen kateuden purkaus sisälläsi on Jumalan silmissä syntiä, epäpuhtautta, josta sinun olisi päästävä eroon. Kaikesta et voi päästä eroon, ja siksi Jumala on suopea ja antaa sinun yrittää joka päivä uudestaan, mutta sinun tehtäväksesi jää armon ja anteeksiannon pyytäminen itseltäsi, läheisiltäsi, ja Jumalalta. Muutos alkaa itsesi muuttamisella ja vääryyksien hyväksymisellä, joita olet toista ja Jumalaa vastaan rikkonut. Jokainen annettu päivä on uusi mahdollisuus, mutta jätämme sen käyttämättä jos keskitymme vain toisiin ja heidän tekoihinsa, tai omiin virheisiin joita teemme joka tapauksessa.

Lopuksi on hyvä muistaa, että saamme olla keskenkasvuisia, kunhan emme jää lapsen tasolle ymmärryksessämme. Sanotaan, että lasten kaltainen on taivasten valtakunta, mikä tarkoittaa lapsen luottamusta, ja uskoa, rakkaudelliseen kokemukseen täällä maailmassa. Se luottamus on monella särjetty ja rikottu jo lapsena, ehdoin, rangaistuksin ja julmuuksin, joiden parantamiksi on osattava ottaa rukous avuksi. Anteeksiannnon rukous niille jotka ovat sinua vastaan rikkoneet. Jumala antaa heille heidän ansionsa mukaan, mikä tarkoitta sitä, että he eivät saa kostoa, vaan opetuksia elämässä tekojensa tähden. Toivo ja oma tahto muutokselle rakentavat tulevaa sinua, parempaa huomista itsellesi ja läheisillesi. Hyvää matkaa siis huomiseen!

My, my, I tried to hold you back but you were stronger
Oh yeah, and now it seems my only chance is giving up the fight
And how could I ever refuse
I feel like I win when I lose

Waterloo – I was defeated, you won the war
Waterloo – Promise to love you for ever more
Waterloo – Couldn’t escape if I wanted to
Waterloo – Knowing my fate is to be with you
Waterloo – Finally facing my Waterloo

So how could I ever refuse
I feel like I win when I lose

Read more: ABBA – Waterloo Lyrics | MetroLyrics

Video

tuli mieleen tämä iloinen viisu

Näinä aikoina nämä vanhat viisut voivat olla ihan hyvä tapa yrittää muistaa, mikä on tärkeää ja että koko ihmiskunta kulkee täällä yhdessä, eroista huolimatta. Yrittäkäämme siis muodostaa yhteinen sateenkaari Jumalan (yhden yhteisen Jumalan) iloksi. Itse pidän ehkä enemmän suomalaisesta versiosta, mutta haluan jakaa nämä molemmat ihan vain hyvän mielen saamiseksi sinulle lukija.

Toivon että voisimme nähdä yli rajojen ja esteiden. Että tuomitsimme vain väärän ja pahan teon, emme ihmistä ja hänen keskenkasvuisuuttaan. Näkisimme, että meissä kaikissa on potetiaali pahoihin tekoihinkuten hyviinkin. Emme ylpistyisi ja emme yrittäisi asettua tuomariksi toisillemme. Yrittäisimme sen sijaan oppia hyvyyttä ja tasavertaisuutta, kiitollisuutta ja iloa. Kiitollinen voi olla niin pienestä, kuten minä tästä musiikista tänään.

Rohkeana ja avoimena ymmärtämään itseään paremmin

https://www.youtube.com/channel/UCLyYEq4ODlw3OD9qhGqwimw

https://www.youtube.com/channel/UCRuJMENPfFiMYoqCXleDLLQ

Tässä muutama hieno Anime Chibli studioiden tuotannosta. Olemme tyttäreni kanssa viettäneet lauantai-iltaisin leffailtoja. Tämä leffailta-juttu alkoi Star Wars episodien katselulla ja olemme nyt jatkaneet yhteisiä hetkiä Japanilaisten piirroselokuvien seurassa. Meillä on tapana laittaa pop.cornia ja jutella leffan jälkeen.

Ostin nämä kaksi elokuvaa käydessämme taidemyyntinäyttelyssä Kaapelitehtaalla muutama päivä sitten. Intuitiivisesti valitsin prinsessa Kaguya:n tarinan ja toinen tarina tuli vastauksena pitkään pohdintaani muistosta, kun näin Sydämen Kuiskauksen televisiosta. Olen puhunut siitä tyttärelleni ja tahdoin hänen näkevän tarinan.

Kuten aina, on minulle kaikki elämän tarinat ja eteeni tuodut asiat merkityksellisiä monella tasolla. Vastauksia ja viitauksia joihinkin asiohin syvemmältä tasolta. Monesti joku teema selvittyy tai avautuu uudella tavalla, kun katsoo tuttujakin asioita kuten elokuvia uudella tavalla. Voimme sijoittaa itsemme objektiivisempaan tai joskus subjektiivisempaan osaan kerrottua tarinaa. Joskus on hyvä palata vanhoihin kirjoihin tai elokuviin vuosien jälkeen, koska ne voivat paljastaa asioita uudella tavalla.

Ulkoinen maailmamme peilaa meille sitä mitä pohdimme tai koemme sisällämme. Toki ulkoiseen sekoittuu kollektiivisuuden koko kirjo. Me peilaamme toisille heidän tarvitsemiaan asioita ja he peilaavat meihin sitä mitä me tarvitsemme ja sitten on lopulta vielä yhteiskunnallinen ja globaali taso. Mikään ei ole siis niin yksinkertaisesti tulkittavissa kuin voisi ensi katsomalta olettaa, mutta jos kykenemme olemaan omana itsenämme ja tietoisina ajatuksistamme kykenemme paremmin tekemään yhteenvetoja siitä, mitä kukin tapahtuma tai asia eteemme tuotuna edustaa. Olen oppinut näkemään myös sen, että oma sisäinen näyttäytyy minun henkilökohtaisessa kokemuksessani, mutta myös ulkoisessa kokemusmaailmassa ja suuremmassa mittakaavassa. Ajatus siitä, että olemme kaikki yhtä ja kaikkien negatiivisuus tai positiivisuus vaikuttaa kokonaiskuvaan on se, mitä olemme rakentamassa ja ymmärtämässä nyt uudella tavalla.

Antaudun siis riittävällä tavalla uusien mielenkiinnonkohteiden ja asioden tutkiskelulle. Katselen ja kuuntelen toisten ajatuksia ja muodostan käsitystä ja teen omia johtopäätöksiä. Kehitän, en tyydy minulle annettuun yhteen vastaukseen tai jonkun toisen mielipiteeseen. En ota mitään kiveen hakattuna totuutena, vaan paremminkin ikuisesti kehittyvänä ja vaihtuvana kehityskulkuna. Kaikki voi palvella omaa kehitystä jos niin sallimme, mutta jos ryhdymme sokeasti seuraamaan ja luottamaan, voimme päätyä lopulta samanlaiseen laventelilullaan, mistä olemme nyt niin kovasti pyrkineet pois. On siis venytettävä etsintänsä rajoja, uusille alueille, uusille sivuille ja uusiin ihmiskontakteihin. On oletettava, että joskus yllättävä taho kertoo meille sen, mitä olemme tahtoneet löytää. Mikään ei ole itsestäänselvää, ja mitään ei saisi sellaisena pitääkään.

Hyviä etsintöjä ja mahtavaa kevätaikaa kaikille!

Terveisin Titta Hannele

Kaksi puolta

 

Pävä merellä. Majakoita ja tyrskyjä. Muistoja suloisia ja jännitystä. Niin se kevät tekee meissä tuloaan. Suurimmassa aallonpohjassakin tunnen suloisen kannatelevan rakkauden sisälläni. Olenko sittenkin vain suuri rautakuori, kuin Titanic, joka vaipuu meren syvään syleilyyn? Olenko pettänyt ihmiset, kun ei kuoreni kantanutkaan yli suolaisen ja kylmän äiti meren? Oliko rakkauteni suloiseen suolaiseen mereen suurempi kuin ihmisten ihailu ja luottamus?

Niin monta turhaa tekoa ja sanaa. Niin monta turhaa kuolemaa ja opimmeko niistä kuitenkaan? Olemmeko kasvaneet hitustakaan?

Muuta emme voi kuin uskoa ja luottaa meitä suurempaan. Toivoa että tämän rautakuoren hajottua olemme jotain muuta jossain muualla. Pidämmekö sitten kiinni enemmän tästä kuin siitä mitä emme näe ja mikä meitä odottaa? Osaammeko odottaa iloiten tuntematta sitä tapahtumaa, jota meille ennustetaan? Pelkäämmekö maapallon tuhoa vai vain oman lihamme tuhoa?

Luottamus ottaa aallonpohjassa kädestä. Ota siis kaikki keinot käyttöön kun elämä puristaa mehuja sinusta. Älä ole sisukas vaan luottamusta etsivä. Älä etsi ulkoa sitä mitä sinussa ei ole sisälle kasvaneena. Kasvaminen menee joskus rajuilman kautta tyyneen. Joskus sinua on ”rangaistava”, jotta ymmärtäisit jotta kääntäisit laivasi kurssin oikeaan paikkaan. Ei sinua oikeasti rangaista. Teoilla vain on seurauksensa. Muistimme on niin herkästi unohtava, että emme muista sitä tapausta kun satutimme henkisesti jotakuta tai äänestimme sodan puolesta äänestettyämme sotaa lietsovan ihmisen edustamaan itseämme. Kaikella on seuraksensa.