Sokea, joka ei kykene näkemään totuutta

Ystäväni, jokainen näistä miehistä kertoo todellakin miten asia on, mutta harva meistä kykenee yhdistämään tosiasiat tosiasioihin ja muodostamaan niistä totuuden.

Kahlil Gibran

Tämä aika vaatii meiltä kaikilta paljon tarkkaavaisuutta ja kuuntelemista molemmilla korvilla niin, että osaisimme muodostaa kokonaiskuvan siitä mitä sanotaan, tarkoitetaan tai mihin pyritään vaikuttamaan. Meidän on siis opittava olemaan vaiti kunnes meille tarkoitettu viesti on tuotu kokonaan julki. Me emme voi kiirehtiä vastaamaan. Malttaminen on vaikeaa. On osattava poimia pääkohdat kokonaisuudesta ja kysyttävä tai argumentoitava täydentävillä kysymyksillä. On oltava tasapainoisen ymmärtävä, että sinun ja toisen näkemykset voivat erota. Teidän näkemyksenne tai tapanne ymmärtää kehittyy ja olette kenties eri tasoilla. Ymmärrykset eivät kohtaa kenties ollenkaan. Onko tämä sitten syy hermostua tai dramatisoida? Onko tärkeämpää olla oikeassa kuin ymmärtää asioita laajemmasta perspektiivistä? Olisiko mahdollista että huomioisimme kenties vain sen tosiseikan, että asioita voi katsoa näinkin. Onko meidän pakko todistaa toisen olevan väärässä, että hän ei joutuisi ”väärälle” polulle. Mikä on sinun tai hänen väärä polkunsa? Onko se sama asia?

Onko meillä ihmisillä pelastaja syndrooma? Tulkitsemmeko pyhiä kirjoituksia kuten ne palvelevat meitä parhaiten vai ymmärrämmekö, kultuurisen kontekstin, ajan niissä ja metaforisen merkityksen niissä? Pelastaja ei tullut pelastamaan ihmisiä pakottamalla heitä uskomaan sitä mitä Hän kertoi vaan oppimaan viisautta ja kohtelemaan hänen opetuksiensa kautta kaikkea luotua rakkaudella, kunnioituksella ja myötätunnolla. Polkuja on monia ja mikään ei ole pahempaa kuin aivopesu, pakottaminen ja manipulaatio. Moderni orjuus perustuu sokeudelle oppia olemaan viisas. Sokea usko siihen, että ihmisen kirjoittama tai puhuma olisi koskaan täysin totta pitää meitä sokeina, typerinä laumasieluina, joilla ei ole omaa voimaa eikä tahtoa nousta orjuudesta mihinkään.

Sokeuden taustalla on käsityksemme, että asioita on opetelta ulkoa, muistettava ja toistettava. Viisaus lähtee vapaudesta soveltaa ja käsittää asioita syvältä tasolta. Viisaus osoittaa pelottomuutta käsitellä asioita uudella tavalla, sillä se pelottomuus lisää voimaantumista ja sisäistä varmuutta, että oli valmis kypsymään ihmisenä uudelle tasolle. Ei Jumala tahtonut raamatunkaan aikana meidän pysyvän paikoillaan oppimattomina, vaan Jumala lisäsi ja muutti tapoja ja oikeaksi katsomiaan menetelmiä ja lähestymistapoja. Nyt joku sanoo, että Jumala on muuttumaton. Kenties, mutta eikö se käy järkeen, että Jumala on kaikki ja ei mitään tai mikään. Jumala on kaikki mitä on koskaan ollut tai mitä on koskaan tuleva. Eikö ole kirjoitettu, että Jumala on kokemuksen kautta meitä ohjaava. Jumala kokee itsensä meidän kautta ja muuttaa rakastavana tietoisuutena ohjaustaan. Kehittyminen ja kasvaminen on Jumalan tahto. Miksi Jumala tahtoisi meidän pysyvän lapsina tai kehittymättöminä? Eikö viisaus ole sitä, että osaamme elää maapallolla tuhoamatta sitä ja itseämme? Eikö viisaus ole sitä, että osaamme kasvattaa lapsiamme arvostamaan rauhaa ja yhteiseloa kaikkien kanssa? Eikö pyhien kirjoitusten tarkoitus ole oppia viisautta, sen sijaan että toistasimme kuin robotit lauseita, joita emme edes ymmärrä modernissa yhteiskunnassa? Jumala kasvattaa meitä viisaudessaan ja mestareiden avulla. Mestari voi olla tietysti myös ”paholainen”. Paholaisen tarkoitusperä voi olla eksyttäminen, tai manipulaatio, mutta jopa tämä toiminta on Jumalan käsissä tarkoin suunniteltu. Eksyttäjä ikäänkuin huutaa Jumalan mantraa: ”Herätkää ihmiset!” Ymmärtäkää tai nähkää se, millaista puppua teille syötetään. Oppikaa polariteetin kautta tuntemaan. Nähkää se, mikä on rakkauden teko ja kuinka rakkaus toimii. Kulkekaa ja ohjatkaa matkanne parempaan, tehkää parempia ja rakkaudellisempia päätöksiä.

Tilapäivitys

muokkailua ja uusiksi tekemistä

Monessa paikassa yhtä aikaa. Pieniä siirtoja ja kuulostelua intuitiivisesti mihin edetä. Rakenteilla uusi sivusto jossain vaiheessa, tällä hetkellä vielä täysin omassa päässä ja vailla nimeä. Resurssien jakamista. Kun tekee yksin ei tahti päätä huimaa ja on otettava sivuaskeliakin. Valmista ei tietenkään ikinä tule, mutta päästäänpä taas sitten jossain vaiheessa johonkin. Eriyttämistä ja selkiyttämistä siis blogien osalta.

Fb on taakse jäänyttä elämää. Eli en julkaise siellä enää artikkeleita. Twitterillä julkaisen kaikkien blogien artikkelit. Yritän tulevaisuudessa myös suunnata huomioni Instagram sisältöön. Pinterest on myös mielenkiintoni kohteena noin niin kuin sen suhteen mitä kivaa, kaunista, hyödyllistä kehitykseni tueksi sieltä voin löytää.

Hyvää ja mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Olemmeko olemattomuus vai koko oleminen yhdessä tomuhiukkasessa?

Kun sana tiivistyy ja materiakin lopulta häviää. Mitä jää jäljelle? Onko se tyhjyys ja olemattomuus vai käänteisesti kaikki vain toisenlaisessa olomuodossa? Pelkomme ja oppimamme käsitykset, toisten iskostamat mielikuvat pakottavat meidät yhdelle tielle. Mitä jos uskaltautuisimme katsomaan universumin pienimpiin atomeihin, hiukkasiin ja partikkeleihin? Tulisimmeko viisaammiksi? Osaisimmeko lopulta muodostaa toisenlaisen käsityksen, laajemman ja moniulotteisemman käsityksen, jossa olisi vähemmän pelkoja, vähemmän ennakkoluuloja, ennalta määriteltyjä tulemia yhtään mistään?

Niin kauan kuin ihminen on oman pelkonsa vanki ja toisten miellyttämiselle heikko, jää uskallus kasvuun pieneksi versoksi sisällemme. Tahtomme olla oikeassa, tietää ja osata oikein pitää meitä pysäytettynä. Vasta kun osaamme luopua, oikeista vastauksista tai asettamasta mitään ennakko-oletuksia uskallamme astua pois turvaverkkomme yläpuolelta. Joku sanoo, että hulluutta. Joku näkee jo nyt mihin tällainen itsenäinen ajattelu voi johtaa.

Kyse on siitä mistä emme uskalla luopua, mistä pidämme kiinni turvakaiteena. Kyse on siitä valitammeko muuttumattomuutta vai muutosta. Mitä todella haluamme ja ymmärrämmekö sen mitä päätös merkitsee? On ehkä otettava kynä ja paperia ja kirjoitettava ylös positiiviset puolet muutoksesta tai muuttumattomuudesta ja sitten on ehkä vielä varmuuden vuoksi kirjoitettava ylös ne pelot tai negatiiviset asiat, joita kuvittelemme kohtaavamme jos tilanteemme muuttuu tai pysyy muuttumattomana. Tämän jälkeen voi arvioida sen, onko kuvitelma todellakin rationaalinen? Voiko kuvitelma olla rationaalinen? (Luova ajatus luo, tiedän kyllä, mutta ajattele tilannettasi tässä hetkessä). Jos kerran voit vaikuttaa ajatuksillasi toteutuvaan tulevaisuuteen, etkö silloin voi myös vaikuttaa mahdollisiin negatiivisiin asioihin tai mahdollisuuteen niiden ilmenemiseksi?

Tämä hetki on se, jossa elämme. Tämä hetki on luotu sinun ja suhteidesi ajatuksilla/rukouksilla/meditaatoilla. Emme voi siis vaikuttaa kaikkeen, mutta voimme aina valita kuinka reagoimme tähän hetkeen ja siinä käsillä oleviin kysymyksiin. Luommeko vai LUOVUTAMMEKO luomisen vallan pois itseltämme? Se onkin kysymys, jota olisi syytä pohtia hieman tarkemmin. Kukin voi syventyä ja kurkistaa itseensä, minne sen vallan luovuttaa. Kukin voi katsoa uskomuksiaan ja arvojaan ja peilata valtaa kaikissa niissä suhteissa ja energioissa joissa elää.

Olemmeko siis olemattomia vai kaikki oleva? Ehkä olemme lopulta kumpaakin ja ymmärrämme luomisen tanssin olemisen ja olemattomuuden (näennäisesti olematon on oikeasti oleva, sen muoto on vain meille eri tavalla näkyvä tai näkymätön).

Se että ymmärtää ettei mikään ikinä ala tai pääty, se, että ikuisuus on todellisuus ja, että lopulta meidän kaikkien on opittava ymmärtämään elämän lakeja paremmin voidaksemme kehittyä lajina eteenpäin. Meidän on kehityttävä, sillä muuten tuhoamme ja tuhoudumme niin, että meidän mahdollisuutemme selvitä tässä olomuodossa niin kauan kuin se evoluution näkökumasta on tarpeen ovat todella heikko. Maapallo ei tarvitse meitä, mutta me tarvitsemme sen kaikkia elementtejä ollaksemme tällaisia lihallisia ilmestyksiä. Olomuotomme muuttuu kyllä tulevien aikojen aikana jos sen sallimme, mutta se, ei ole tämän päivän huoli tai murhe tai pelkokaan. Kehityksemme mahdollisuus olla vähemmän kiinteää olomuotoa on pitkän kehityksen päässä. Vain harva mestari kykenee muuttamaan olomuotoa tahtonsa mukaan. Ei siis hypitä tulevaan mahdollisuuteen vaan eletään tätä hetkeä ja koitetaan kehittyä niin kuten se on meidän evoluutiollemme suotuisaa.

Evoluutio tarkoittaa tässä nyt sitä, että me jokainen ymmärrämme niitä aineosia joista rakennumme, että saamme tarvittavan ”täydennyksen” äiti maalta. Pidämme huolta tästä kehosta ja sen psykofyysisestä balanssista, tiedämme siis itse sisäisesti sen mitä kokonaisvaltainen kehomme tarvitsee. Palaamme siis itsevarmuuteen, sisäiseen tietämykseen siitä mikä on meille hyväksi. Palaamme RAKKAUDELLISEEN VUOROVAIKUTUKSEEN ITSEMME KANSSA. Tulemme yhdeksi atomiksi, kaikkeudeksi, universumissa. Tulemme yhteyteen kaiken kanssa, luomme tanssilla luovuttamalla ja ottamalla tasapainoisesti. Tarve varastoida yhtään mitään vähenee ja samalla pelko riittämättömyydestä tai puutteesta vähenee riittävästi, jotta voimme balanssoida maapallon energiat niin että kaikille on riittävästi.

Elämä on villi tanssi ja huomista ei luvata kenellekään, miksi siis varastoida. Kyse on luottamuspulasta ja siitä että emme egoinemme ole valmiita työskentelemään tai tasapainottamaan maapallon energioita (materiaalisia tai non-materiaalisia). Epäilemme ettei kukaan tee meidän hyväksemme mitään, että ihmiskunta on oppinut vain ottamaan ja hyödyntämään tai hyötymään itse tai lähipiiriään. Niin kauan kuin ajattelu pyörii tässä vanhassa energiassa, emme voi kehittyä ja tasapainottaa maapallon energiaa enemmän. Taistelu on tuulimyllyä vastaan kuin Don Quiote, joka luuli tuulimyllyjä jättiläisiksi. Illuusio vääristää samalla tavalla käsityksemme ja ymmärryksemme niin, että hulluudessa emme tiedä mikä on oikein ja mikä väärin. Vain nöyrä palvelija Sancho Pancha voi johdattaa meitä oikeaan suuntaan. Don Quioten ja Sancho Panchan on tultava yhdeksi sisällämme. Meidän on löydettävä kumpikin puoli itsestämme ja opittava keskustelemaan näiden puolien kanssa pelastaaksemme itsemme itseltämme.

Olkoon aurinko seurananne, jotta valoa olisi riittävästi nähdäksenne sen minne kuljette ja olkoon nöyrä palvelija ystävänänne heikkoina hetkinänne!

Gibran: Mestarin ääni

Tänään haluan jakaa tämän Kahlil Gibranin kappaleen kirjasta Mestarin ääni. Gibran on ollut minulle mestari ja opettajan ääni ja viisaus jo hyvin nuoresta iästä lähtien. Gibranin sanojen käyttö on porautunut ja saavuttanut minut intuitiivisella ja intellektuellilla tasolla ja hänen sanansa ja niiden merkitys on aina avautunut selvänä viestinä minulle. Tiedättehän sen, kun jokin kirjoitus tai viesti tulee ymmärretyksi monella eri tasolla ja viestin selkeys ja puhtaus on kristallin kirkkaana edessäsi. Toivon, että myös teille lukijani nämä sanat avautuvat intuitiivisella ja syvemmällä tasolla ja ne opastavat teitä kuin loistava tähti.

12. VIISAUDESTA

Viisas ihminen rakastaa ja kunnioittaa Jumalaa. Ihmistä arvostetaan hänen tietonsa ja tekojensa perusteella, ei hänen värinsä, uskontonsa, rotunsa tai syntyperänsä mukaan. Sillä muista, ystäväni, että paimenen viisas poika on kansakunnalle arvokkaampi kuin oppimaton kruununperillinen. Tieto on säätysi todellinen tae huolimatta siitä kuka on isäsi tai mihin rotuun kuulut.

Oppineisuus on ainoa rikkaus, jota yksinvaltias ei voi riistää. Vain kuolema voi himmentää tietosi lampun. Kansakunnan todellinen hyvinvointi ei edellytä kultaa eikä hopeaa vaan oppineisuutta, viisautta ja kansalaisten oikeudenmukaisuutta.

Henkiset rikkaudet kaunistavat ihmisen kasvoja ja synnyttävät myötätuntoa ja kunnioitusta. Jokaisen olennon hengen tuntee silmistä, kasvoista ja kaikista ruumin liikkeistä ja eleistä. Ulkonäkömme, sanamme ja liikkeemme ovat sitä mitä me itse olemme. Sillä sielu on kotimme, silmämme sen ikkunat ja sanamme sen sanasaattajat.

Tieto ja ymmärrys ovat elämän uskolliset seuralaiset, jotka eivät koskaan petä sinua. Sillä tieto on kruunusi ja ymmärrys sauvasi; ja ne omistaessasi et ylevämpiä aarteita tarvitse.

Ymmärtävä ystävä on sinulle enemmän sukua kuin oma veljesi, sillä jopa omat sukulaisesi eivät ehkä ymmärrä sinua eivätkä tiedä sinun todellista arvoasi.

Ystävyys tietämättömän kanssa on yhtä mieletöntä kuin väittely päihtyneen kanssa.

Jumala on lahjoittanut sinulle älyn ja tiedon. Älä sammuta Jumalallisen Armon lamppua äläkä salli himon ja erehdyksen tietämättömyyden polttaa viisauden kynttilääsi loppuun. Sillä viisas ihminen on kuin soihtu joka valaisee ihmiskunnan tietä.

Muista että yksi oikeamielinen ihminen aiheuttaa Paholaiselle suurempia kärsimyksiä kuin milljoona sokeaa uskovaista.

Vähäinen toimiva tieto on suunnattomasti arvokkaampaa kuin runsas käyttämätön tieto.

Jos tietosi ei opeta sinulle asioiden arvoa eikä vapauta sinua aineen kahleesta, et koskaan pääse lähelle Totuuden valtaistuinta.

Jos tietosi ei opeta sinua kohoamaan ihmisen heikkouden yläpuolelle eikä ohjaamaan lähimmäisiäsi oikealle tielle, olet todellakin mitätön ihminen ja pysyt sellaisena aina Tuomiopäivään asti.

Opi viisailta kuulemasi sanat ja sovella niitä omassa elämässäsi. Elä ne – mutta älä yritä tehdä vaikutusta niitä toistamalla, sillä se joka matkii sitä mitä ei ymmärrä, ei ole kirjojen kuormittamaa aasia kummempi.

(c) Mestarin sanoja. Kahlil Gibran. Karisto. 2008. Hämeenlinna

Englanninkielinen laitos: The Voice of The Master suom. Kaarina Turja

Varsin suoria sanoja, mutta totuudessa niin selkeitä ja oikeaan ohjaavia. Oikeudenmukaisuus ja totuus eivät ole helppoja tai mahdollisia verhota halpohin temppuihin. Monesti totuudenmukaisuus vaatii meiltä nöyrää asennetta ja tahtoa tehdä se mikä on oikein, vailla tarvetta hyötyä siitä itse millään tavalla.

Viisaus on ymmärtämistä ennen kaikkea, kuten Gibrankin on kirjoittanut. Matkiminen ei tuo valaistumista, kunniaa tai mitään siitä mitä tarvitsemme siiryessämme ajasta iäisyyteen kuten sanotaan. Viisaus ei ole vain kirjojen oppeja, vaan ymmärrystä siitä mitä sanat ja kirjoitukset todellisuudessa merkitsevät tässä fyysisessä maailmassa. Viisaus on siis kykyä soveltaa ja käyttää tietoa niin, että se palvelee koko ihmiskuntaa ja myös sinun parastasi koko matkaasi ajatellen ei siis vain hetkellistä kunniaa tai mainetta.

Toivon, että tekin ymmärtäisitte nämä viisauden sanat ilman egon suuttumusta, ärtymystä tai vihaa, sillä vain luopumalla egosta ja sen tahdosta tai tarpeista voimme edetä valaistumisen tiellä eteenpäin. Toivon myös, että muistatte olla tuomitsematta itseänne tai toisianne, sillä tässä elämässä me kaikki olemme vain matkalla epätäydellisestä täydellisyyteen. Työstämme jokainen täällä jotain kunnes siirrymme taivaaseen taikaisin täydelliseen rakkauteen.

Mietin vielä lopuksi itse kuinka paljon matkin tai imitoin, mikä on minun viisauteni? Olenko itse se aasi kirjojen kanssa vai osaanko olla se joka soveltaa ja avaa viisauden oppeja ja sanoja parhaansa mukaan? Näitä kysymyksiä on varmasti hyvä kunkin miettiä ja niin aion minäkin taas tehdä. Miten voisimme palvella paremmin tai miten voisimme muotoilla sanamme ja viisautemme tai tietomme niin, että sen avautuisi mahdollisimman monelle? Aina on vara kehittyä ja kehittää ja juuri siksi on hyvä ettemme jää kiinni oppeihin, opettajiin tai mihinkään fyysiseen. Oppiminen on muutosta ja kasvattaessamme viisauttamme on meidän oltava valmiita muutokseen niin suhteissamme kuin fyysisissä ympyröissämme. Mitä pidemmälle kehitymme viisaudessa, sitä helpommin ajatus käy yksiin käsityksen kanssa, että kun tiedämme tai olemme ”viisaita”, emme lopultakaan tiedä tai ole kovin viisaita ollenkaan.

Ei se mitä sinulla on vaan miten käytät sitä mitä sinulla on

”Ei se mitä sinulla on vaan miten käytät sitä mitä sinulla on.” Kuinka usein ihminen näkeekään puutteen, vertaa sitä mitä itsellä ei ole ja mitä jollain toisella on? Kuinka monesti keräämme tietoa, taitoja tai tavaroita kotiimme vain jättääksemme ne lojumaan ja käyttämättömiksi? Mielikuvituksemme ja ymmärryksemme käyttötavoista tai uudelleensovelluksesta on niin kovin rajoittunut. Mieluummin käytämme suunnattoman määrän energiaa ja resursseja luodaksemme jotain uutta ja hienoa.

Emmekö voisi katsella olemassaolevaa uusin silmin, ikäänkuin lapsen ihmetyksellä, kuin sellainen jolla ei ole mitään käsitystä siitä mikä tavaran alkuperäinen tarkoitus on? Samoin kuin taidot ja tiedot, joita olemme oppineet elämässämme, joille voisimme koittaa löytää uuden soveltamisalueen ja käyttötavan. Esimerkikisi yhdistämällä kahta tai useampaa taitoa, joita osaa, uudelleen yhdeksi käytettäväksi ja hyödylliseksi palveluksi tai tuotteeksi. Kun otamme tällaisen ajattelun käyttöön luomme tulevaisuuttamme eteenpäin ajatuksillamme ja luomme sitä kautta mahdollisuuksien potentiaalia, kutsumme luoksemme uusia mahdollisuuksia ja uusia resursseja. Meidän ajatuksemme ovat luovia ja jos annamme epäuskolle valtaa ja näemme vain mahdottomuuden ja nojaamme vain siihen mitä voimme konkreettisesti nähdä tai tietää, rajoitamme luovaa virtaamme ja tulevaisuuden mahdollisuuksia. Yksinkertaisimmillaan tätä sattumaksi kutsuttua ilmiötä voisi kuvata sillä, kun ajattelet jotakuta ja pian hän esim. soittaa sinulle. Sattumaa ei ole olemassa. Ihmisellä on kyky keskustella toisen kanssa toisenlaisella yhteydellä kuin vain konkreettisella ja näkyvällä tavalla. Me olemme kaikki yhteydessä toisiimme ja ajatuksien avulla kutsumme niitä henkilöitä ja niitä mahdollisuuksia, joista on meille ”hyötyä” tai niitä joita kuvittelemme. Hyvässä ja pahassa ajatuksemme kutsuvat luokseen mahdollisuuksia ja ihmisiä.

Kuinka voisimme olla luovempia ja keskittyä mahdollisuuksiin puutteen sijaan? Tärkeintä on kaiketi keskittyä enemmänkin siihen, että käyttää sitä mitä ON ja on tietoinen siitä että on SAANUT taidon tai vaurautta (henkistä tai materiaalista), mitä voi hyödyntää omassa elämässään. Siinä mielessä annetut neuvot vastakkaisten osapuolien, dualististen näkemysten, osalta ovat varsin hyödyttömiä ja lietsovat vain vanhaa herravihaa tai katkeruutta ja sitä että lopulta kumpikaan osapuoli ei osaa lähentyä toisiaan tai näe toistensa näkökulmaa yhtään paremmin kuin aiemminkaan. Tietyllä tavalla vastakkainasettelu pitää meidät sidottuna kapeutuneeseen ja vajavaiseen tapaan toimia tai nähdä mitään uutta missään. On siis nähtävä omistavansa taito tai tavara uudelleen arvokkaana ja toimivana itselle ja jos se ei olekaan enää käyttökelpoinen itselle voisi ajatella että sillä voisi olla käyttötarkoitus jollekin toiselle. Voi myös yrittää nähdä vastakkaisen puolen ajatukset yrityksensä näyttää tilanteemme toinen näkökulma. Vastapuoli on peili, ei välttämättä virheetön tai kaipaamamme vastaus, ei välttämättä ymmärtäjä tilanteellemme vaan vain toinen näkökulma asiaan.

Toinen vaurauden näkökulma on siinä, miten näemme ajan. Näemmekö ajan resurssina vai pidämmekö sitä jotenkin itsestäänselvyytenä osana elämää? Miten käytät sen mitä sinulla on? Mikä on sen tarkoitus että toisella on aina kiire tai toisella vain vapaata? Miten kokemus hyödyllisyydestä tai hyödyttömyydestä ja sitä kautta itsetunnosta vaikuttaa siihen miten käytämme sitä mitä meillä on? Varsin merkityksellisiä kysymyksiä kaikki ja jokaisella näihin kysymyksiin on oma yksilöllinen vastaus. Meidän vapautemme on juuri sitä, että osaamme käyttää hyödyksi tämän päivän ja nämä haasteet tai annetut mahdollisuudet. Aika on resursseista merkittävämpiä, vaikka spirituaalisessa maailmassa ja kvanttifysiikan näkökulmasta katsottuna aikaa ei ole olemassa. Nämä asiat ovat kovin sekoittavia ja vaativat ymmärryksen tasolla vanhasta poikkeavaa ajattelua ja itsestäänselvyydestä tai lienaarisuudesta luopumista. On siis hyvä pysyä nyt aluksi vauraudessa ja käsityksessä siitä, että aika on vaurauden resurssi. Sanonta kuuluukin, että köyhä voi olla rikas ja rikas voi olla köyhä. Kyse on siitä kuinka ymmmärrämme resurssit ja mahdollisuudet ja kuinka lopulta hyödynnämme tämän päivän ja nämä resurssit.

Toivottomuus ja luovutusmieliala ovat myrkkyä kaikille osapuolille. Oma kehitys lähtee siitä, ettei vertaa toisiin vaan näkee omat resurssit ja mahdollisuuden uudessa valossa. Yksikään päivä ei ole itsestäänselvyys. Miten sinä näet omat resurssisi ja osaatko arvostaa ja käyttää sitä mitä on, vai vellotko puuteajattelussa, uhrimielialassa tai negatiivisessa kateudessa? Maailma on tehty meitä kaikkia varten ja jokaisen yksilölliset resurssit vievät häntä kohti hänen elämäntehtäväänsä. Toisten tuomitseminen ja sellainen ajattelu, että voisi sanoa mikä toiselle on hyväksi olisi osattava jättää menneeseen. Voimme toki keskustella ja pohtia, mutta meidän on ymmärrettävä, että pohdinnan tarkoitus ei ole kertoa miten meidän tulisi toimia tai muuttua vaan se on vain peili laajempaan näkökulmaan, jonka avulla voimme tehdä päätelmiä ja päätöksiä itseämme ja tulevaisuuttamme koskien. Siksi ANTEEKSIANTAVA mieli ja todellinen kuunteleminen ovat parhaita tapoja hyötyä siitä mitä ja ketä kohtaamme tässä päivässä tulevaisuutemme rakennuspalikoiksi.